Laulaminen ›

Onko kirka tehnyt hevilevyjäkin? Mitä levyjä?
 
Joo, R.O.C.K. ja The Spell.
 
http://www.kirka.com/levyt/levyt.htm
 
EDIT: No niin no, yllähän nuo jo mainittiinkin.

James Hetfield
Jimi Hendrix
herra Danzig... :)
jne...

Jimi Hendrix
 
tähän kiinnostaisi hendrixfanina kuulla perustelut. jimi&hevi? jimi&laulu?

Nämä ei ole missään järjestyksessä
 
Ozzy
David Coverdale
Bruce Dickinson
Robert Plant
Dio

mun mielstä parhaat on:
marco hietala,tarja turunen,j.ahola

EI järjestyksessä! :
 
Ozzy
Dio
Dickinson
Gillan

Chris Cornell
 
Slaves&Bulldozers: "So bleed your heart out"
 
Kuunnelkaa, ***tanat. Tämä osaa.

Heikki Pöyhiä Twilightning-yhtyeestä on ehdottomasti Suomen lahjakkain mieslaulaja, kun puhutaan korkean äänialan omaavista sankarilaulajista :) Uskomattoman voimakas ylärekisteri ja kova livenä!
 
kompataan...on tunnetta ja voimaa ja särmää
 
edit:
http://www.twilightning.net/?page=d … ID=9f62c82ccb76f299ab6d51bd90eac7aa
 
tuolta voi kuunnella klippejä, jos bändi ei ole tuttu

Ozzy Osbourne, James Hetfield, David Coverdale, Bruce Dickinson, Phil Anselmo, Ronnie James Dio, David Lee Roth.
 
Eiköhän ne ollut tuossa.

Waldo! Ei kovempaa korisijaa päällä maan...
http://www.reptilianrecords.com/reptilian/hatebeek.html - ja ääninäyte:
http://www.reptilianrecords.com/rep … %20-%20Beak%20of%20Putrefaction.mp3

1. Alexi Laiho (Children Of Bodom)
2. Bruce Dickinson (Iron Maiden)
3 Corey Taylor (Slipknot)
4. James Hetfield (Metallica)
5. Slayerin laulaja

Järjestäytymättä:
 
Devin Townsend
Rob Halford
Marco Hietala
Mike Patton
Mikkel Sandager (Mercenary)

Ehdottomasti, kiistattomasti...
 
1.Ronnie James Dio
2.David Coverdale
3.Bruce Dickinson
4.Brian Johnson
5.Ozzy Osbourne
6.Tarja Turunen
7.Gary Moore

terävä räkkynä.
 
Laulua?

Minusta laulajan todellisen tason voi määritellä vasta, kun on kuullut äänitykseltään kohtalaisen tasoisen livetaltioinnin, jota ei ole (liialti) manipuloitu.
Konserttitilanteessa rock-volyymeillä ja kaiuilla useimmat kuullostavat kovemmilta kuin ovat, koska volyymi tappaa kaikki äänenmuodostuksen vivahteet. Täysin sävyiltään kuollutta, mutta pointevaa äänimakkaraa puskeva voi kuulostaa hyvinkin kovalta tekijältä. Levyjen perusteella ei usein uskalla sanoa mitään, kun livetilanteessa ei sitten pysytä nuotissa, ja studiossa tuplattu ja kompressoitu ääni onkin livenä hontelo kuin vessapaperi.
Joidenkin laulutyyli taas sopii kuin nakutettu johonkin tyyliin,
mutta tulkintavaroja ei ole lainkaan ( AC/DC:n kuka se nyt olikaan). Joillain on jumalaton ääniala, ja sointiakin, mutta eivät ymmärrä laulamaansa vaan keskittyvät esittelemään omaa erinomaisuuttaan (ja näitä on TODELLA paljon). Ei huipulle riitä, että tuottaa äänen, vaan sillä äänellä on osattava kertoa asioita.
Ronnie James Dio:a pidin tosi huippuna, ennenkuin näin live-DVD:n: Täysin karismatonta ja huumorintajutonta keskitason
makkaraa.
Hyviä on paljon, mutta oman suosikkilistani (ja live-arviointi-
seulan loistavasti läpäisseitä) kärkeen kuuluvat esim.
 
-Paul Rodgers (Bad Co, Free) Hänellä on niin sävykäs ja hyvin
soiva ääni, ettei edes tajua, kuinka korkealta hän pystyy vielä laulamaan selvää tekstiä.Laulaa nyt paremmin, kuin 30 vuotta sitten.
 
-Ian Gillan, "musikaalisen" heavy-laulun kunkku. Pystyy irrottelemaan jopa jazzmaisesti, ja seuraavassa hetkessä repäisemään jotain tajutonta. Ikä tosin jo nyt kuuluu.
 
-Bruce Dickinson, fyysisesti ja henkisesti mahtava lavakarisma, pystyy showaamisen ohella tosi päteviin laulusuorituksiin. Sopiva määrä itseironiaa tekee koko tyypistä uskottavan.
 
Softapuolella ehdottomasti yksi kaikkein parhaista on Jon Buongiove (Bon Jovinakin tunnettu). Monikaan rockjätkä ei ole yhtä sataprosenttisesti todistanut todellisia laulunlahjojaan akustisilla liveversioilla "heavy"biiseistä.
 
Suomalaisista monet ovat periaatteessa hyviä laulajia, mutta säveltävät biisit usein taitoihinsa nähden niin yläkanttiin, että livetilanteessa saa jännittää, miten jätkän käy. Se syö uskottavuutta. Kuten sekin, että he eivät uskalla/osaa päästää omaa persoonaansa näkyviin, vaan piiloutuvat heavykukkoilun taakse (kaikenmaalaisten keskinkertaisuuk- sien yleisin synti. Kai syynä se, että niin monien motiivina on rock-sankaruus eikä musiikki).
Summa summarum: Se ei ratkaise, mihin maksimissaan pystyy, vaan se, pystyykö vetämään koko setin täysipainoi- sesti, ymmärtäen laulamansa ja pystyen tartuttamaan fiiliksensä kuulijoihin.
 
Paljon on varmasti uusia huippusällejä, joita tällainen 60-lukulainen ei ole tullut kuulleeksikaan, mutta yksi totuus
pysyy: Pitää olla myös taiteilija ja tulkitsija ollakseen hyvä laulaja. Muuten on vain kovaääninen.

Minusta laulajan todellisen tason voi määritellä vasta, kun on kuullut äänitykseltään kohtalaisen tasoisen livetaltioinnin, jota ei ole (liialti) manipuloitu.
Konserttitilanteessa rock-volyymeillä ja kaiuilla useimmat kuullostavat kovemmilta kuin ovat, koska volyymi tappaa kaikki äänenmuodostuksen vivahteet. Täysin sävyiltään kuollutta, mutta pointevaa äänimakkaraa puskeva voi kuulostaa hyvinkin kovalta tekijältä. Levyjen perusteella ei usein uskalla sanoa mitään, kun livetilanteessa ei sitten pysytä nuotissa, ja studiossa tuplattu ja kompressoitu ääni onkin livenä hontelo kuin vessapaperi.
Joidenkin laulutyyli taas sopii kuin nakutettu johonkin tyyliin,
mutta tulkintavaroja ei ole lainkaan ( AC/DC:n kuka se nyt olikaan). Joillain on jumalaton ääniala, ja sointiakin, mutta eivät ymmärrä laulamaansa vaan keskittyvät esittelemään omaa erinomaisuuttaan (ja näitä on TODELLA paljon). Ei huipulle riitä, että tuottaa äänen, vaan sillä äänellä on osattava kertoa asioita.
Ronnie James Dio:a pidin tosi huippuna, ennenkuin näin live-DVD:n: Täysin karismatonta ja huumorin- tajutonta keskitason makkaraa.
Hyviä on paljon, mutta oman suosikkilistani (ja live-arviointiseulan loistavasti läpäisseitä) kärkeen kuuluvat esim.
 
-Paul Rodgers (Bad Co, Free) Hänellä on niin sävykäs ja hyvin
soiva ääni, ettei edes tajua, kuinka korkealta hän pystyy vielä laulamaan selvää tekstiä.Laulaa nyt paremmin, kuin 30 vuotta sitten.
 
-Ian Gillan, "musikaalisen" heavy-laulun kunkku. Pystyy irrottelemaan jopa jazzmaisesti, ja seuraavassa hetkessä repäisemään jotain tajutonta. Ikä tosin jo nyt kuuluu.
 
-Bruce Dickinson, fyysisesti ja henkisesti mahtava lavakarisma, pystyy showaamisen ohella tosi päteviin laulusuorituksiin. Sopiva määrä itseironiaa tekee koko tyypistä uskottavan.
 
Softapuolella ehdottomasti yksi kaikkein parhaista on Jon Buongiove (Bon Jovinakin tunnettu). Monikaan rockjätkä ei ole yhtä sataprosenttisesti todistanut todellisia laulunlahjojaan akustisilla liveversioilla "heavy"biiseistä.
 
Suomalaisista monet ovat periaatteessa hyviä laulajia, mutta säveltävät biisit usein taitoihinsa nähden niin yläkanttiin, että livetilanteessa saa jännittää, miten jätkän käy. Se syö uskottavuutta. Kuten sekin, että he eivät uskalla/osaa päästää omaa persoonaansa näkyviin, vaan piiloutuvat heavykukkoilun taakse (kaikenmaalaisten keskinkertaisuuk- sien yleisin synti. Kai syynä se, että niin monien motiivina on rock-sankaruus eikä musiikki).
Summa summarum: Se ei ratkaise, mihin maksimissaan pystyy, vaan se, pystyykö vetämään koko setin täysipainoi- sesti, ymmärtäen laulamansa ja pystyen tartuttamaan fiiliksensä kuulijoihin.
 
Paljon on varmasti uusia huippusällejä, joita tällainen 60-lukulainen ei ole tullut kuulleeksikaan, mutta yksi totuus
pysyy: Pitää olla myös taiteilija ja tulkitsija ollakseen hyvä laulaja. Muuten on vain kovaääninen.

1. Ronnie James Dio - Dio/Black Sabbath
2. Ozzy Osbourne - Black Sabbath
3. Bon Scott - Ac/Dc
4. Freddy Mercury - Quuen
5. Tarja Turunen - Nightwish
6. Gene Simmons - KISS
7. Joni Huttu - Winged Monkeys (oma bändi)
8. Ian Gillan - Deep Purple/Black Sabbath
9. Bruce Dickinson - Iron Maiden
10. Brian Johnson - Ac/Dc
 
eivät ole missään arvojärjestyksessä! :D

EI järjestyksessä! :
 
Ozzy
Dio
Dickinson
Gillan
 

 
Aika hyvin tuossa.. kolme neljästä on Black Sabbathissa laulaneita herroja.. :D

Minusta laulajan todellisen tason voi määritellä vasta,...
 
Kompataan täysin tätä kirjoitusta.