Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kertokaahan minulle, miksi mättö on niin hot nykyisin. Ennen vanhaan taiturointi oli SE juttu
 
Siksi, ettei metallissa ole kyse jostain Michael Angelo Batiosta liruttamassa 50 minuutin kitarasooloja, vaan nimenomaan siitä meiningistä. Ja vähän riippuu, että kuinka kauas katsellaan. Ei 70-luvun Black Sabbath -lätyt nyt mitään tekniikan ihmelapsia olleet. Eikä taiturointi ole ikinä ollu se metallin ajava voima. On kieltämättä totta, että kasaribändit oli teknisiä, mutta tuskin kovin moni meni Metallicaa, Maidenia tai Manowaria kitarasoolojen takia katsomaan.
 
kun taas nykyään yksinkertaistetaan ja yksinkertaistetaan, kunnes helposti saatetaan jopa unohtaa, millä asialla sitä oltiinkaan.
Milläs asialla tässä nyt sitten ollaan?
 
Miksi mättö on muodissa? En ymmärrä.
En minäkään ymmärrä, miten joku jaksaa kuunnella jotain Dream Theaterin tapaista pippeliä, mutta en mä nyt silti aloita uusia ketjuja sen takia. :D

Melodinen ja raskas fiilistely, parasta.

Melodinen ja raskas fiilistely, parasta.
 
Tämä juuri. Vielä jos se onnistuu olemaan hiton rumaa ja kaunista yhtä aikaa, kuten esim. Swallow the Sun, niin se on ehkä sitä kaikista parasta. Yleensä tykkään semmosesta hitaasta, raskaasta ja tunnelmallisesta enemmän kuin nopeasta ja aggressiivisesta, tosin poikkeuksiakin on. Melodisuudesta tykkään jos se ei ole sellaista liian iloista liirumlaarumia.

Jos mättö on sitä missä öristään/muristaan/"ollaan rankkoja", niin vastaan että ei ainakaan mättö.

80% melodinen
20% mättö
 
Kyllä itelleni ainakin uppoavat melodisemmat ja taiturimaisemmat hevit (power-metal) enemmän kuin brutaalit mätöt (Death ja Black). Mutta on niitä hyviä mättöbändejäkin olemassa mm. Mokoma.

Ei tarvi olla kumpaakaan kunhan on hyvää.

Kyllä itelleni ainakin uppoavat melodisemmat ja taiturimaisemmat hevit (power-metal) enemmän kuin brutaalit mätöt (Death ja Black).
 
Kyllä sitä taiturointia löytyy raskaammastakin musiikista. Hyvinä esimerkkeinä Necrophagist ja Cryptopsy.

Mättö taitaa napata enemmän.

Voihan niitä olla levyllä muutamia kuten uusimmilla Kreatoreilla, mutta ei missään nimessä joka biisissä tai pitkiä melodiaosia.
 
Mun mielestä taas Kreatorin uusimmilla on pikemminkin muutamia trässikohtia meloriffittelyn joukossa.
 
Periaatteessa en kuulu kumpaankaan kastiin. Liika mättö alkaa puuduttaa alta aikayksikön, eikä liiallinen melodioiden käyttökään pahemmin innosta.

Mättö taitaa napata enemmän, mutta ei nuo melodianpätkätkään mitään kauheinta ole.

Hyvässä on kumpaakin, ja ennenkaikkea pidän yhtyeistä jotka ei tee perushöttöä vaan yrittävät oikeasti luoda jotain omaakin.

Helvetin tyhmä sana tuo "mättö", mutta se se kuitenkin enemmän nappaa.

Välissä. Vihaan gootti, power, nu, asenne ja kasari meininkiä. Pidän Sabbath, doom, grunge, stoner, vanha speed/thrash, vielä enemmän perinteinen kuin 80-luku meininkistä.

no jaa, kyllä mielestäni uudempi Behemoth pistelee Ihsahnia ja Samothia pataan 100-0 :)
 
Sua pitäisi pistellä pataan tällaisista kommenteista.
 
Anteeksi. Kännin piikkiin.

Itselleni mättö/rytmiset elementit tuovat grooven mukaan, melodia taas tunteet. Eniten pidän ehkäpä sellaisesta musiikista mikä voi olla samaan aikaan raakaa/brutaalia olematta kuitenkaan pelkästään tatatatatatatatpumpumjyrrinmyrrintööööt.
 
Kuitenkin oikeastaan mikä vain noiden kahden välissä iskee, kunhan se on hyvää.

Molemmat menee, yhdessä tai erikseen.
Ruotsissa on taidettu parhaiten yhdistää nämä molemmat.
Ruotsista nyt mainittakoon vaikka rankasti mielipiteitä jakava At The Gates.Toinen hyvä esimerkki hyvin mättöä ja melodista sekottavasta bändistä on All Shall Perish.

Molempia, enkä todellakaan rajaa pelkkään metalliin kuuntelua.

Eipä ne. AC/DC on Mättöä isolla M:llä. Kitaroilla ei paljon melodioita väännellä, paitsi sooloissa.
 
Aivan. TornioJawsin tavoin en rajaa mitään metallimusiikkiin.

Mättö pienillä melodioilla höystettynä. Tiukkoja riffejä tiukalla asenteella soitettuna.