Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Epoksia kun käyttää niin hyvältä jälki näyttää.

Viime kesänä perheemme autoa peruutettiin voimalla vanhaan orapihlaja-aitaan, ja kylkeen ja takakulmaan tuli #!prkl"#*tana*xz### syvät naarmut ja otti pattiin aika paljon kun auto oli ikäisekseen ollut siistin näköinen ja hyvässä maalissa. Huoltoaseman tarjouskorissa oli huulipunan näköinen vahapuikko. Ostin sen kuitenkin vaikka epäilin humpuukiksi. Ainakin meidän auton punaisessa maalipinnassa tuo humpuukituote toimi todella hyvin, on tullut uusi kesä ja naarmut on edelleen hyvin kätkössä, pitäisi taas vahata uudelleen... Eipä tietysti värittömässä lakassa toimi mutta uskoisin että sopivan sävyinen tällainen puikko ja vahaa päälle voisi tehdä pienesti kuluneen lähes uuden näköiseksi.
 
Epoksista sen verran että minulle kävi kerran kun olin erään lankun paikannut epoksilla niin se oli kovempaa kuin ympäröivä lakka ja puupinta eikä sitä saanut enää millään hiomalla täysin saumattomaksi, aina näkyi läheltä katsottuna jonkunlainen harjanne epoksin ja muun välillä, vaikka yritin vesihiontaa hienoilla papereilla. tosin lakkaa oli aivan liian vähän. Myin sen kitaran kuitenkin tuskaa tuntematta ja ostaja ei valittanut asiasta.
 
Superliima on kuulemma hyvää tähän tarkoitukseen, kerrosta voi kasvattaa hiljalleen tarvittavaan paksuuteen.

niin se oli kovempaa kuin ympäröivä lakka ja puupinta eikä sitä saanut enää millään hiomalla täysin saumattomaksi, aina näkyi läheltä katsottuna jonkunlainen harjanne epoksin ja muun välillä
 
Mä kyllä veikkaisin tuon johtuvan epoksin elastisuudesta ja sitkeydestä. Suurin osa epokseista jää kuivuttuaan pikkasen kumimaisiksi vaikkei sitä välttämättä helposti huomaakaan. Joka tapauksessa vaikutus on sama, olkoon sitten näin tai noin.
 
Hioitko vapaalla kädellä vaiko jonkin tuen avulla? Sormien kanssa hioessa eri kovuisten materiaalien rajat tuppaavat väkisinkin jäämään näkyviin/tunnusteltaviin.
 
Superliima on kuulemma hyvää tähän tarkoitukseen, kerrosta voi kasvattaa hiljalleen tarvittavaan paksuuteen.
 
Tota täytyykin kokeilla joskus. Se kyllä kieltämättä vaikuttaa ihan toimivalta noin niinkuin ajatuksena.

Viime kesänä perheemme autoa peruutettiin voimalla vanhaan orapihlaja-aitaan, ja kylkeen ja takakulmaan tuli #!prkl"#*tana*xz### syvät naarmut ja otti pattiin aika paljon kun auto oli ikäisekseen ollut siistin näköinen ja hyvässä maalissa. Huoltoaseman tarjouskorissa oli huulipunan näköinen vahapuikko.
 
Jep. tuo täkätti on tuttua, uuteen golfiin joku skidi heitti kiven, sinisellä vahamömmöllä se paikattiin ja ihan hieno tuli, tosin se tuubi maksoikin jotain 160e, että saapi jäädä :D Tuo liima homma kuulostaa mielenkiintoiselta.

Luin tämän superliimajutun jostain vanhasta Guitar Player-lehdestä, äijä nimeltä Dan Erlewine piti palstaa kitaran korjauksista ja säädöistä ja kaikki mitä luin ja kokeilin oli tosi hyviä ja toimivia juttuja. Jutussa oli muistaakseni kuvakin miten lakka tai muu töhnä leviää ja tuhrii paikattavan reiän reunoja ja pintajännitys haittaa lopputulosta, kun taas superliima toimi optimaalisesti. En yt muista minkä laatuista hetipitiliimaa käytettiin.
 
Heitin googleen erlewine+superglue ja tuli noin 40 osumaa, en jaksanut lukea läpi. Jossain vilahti jotain keskustelua kolhujen paikkaamisesta. Kerran laitoin paneelia yläkerran makuuhuoneen kattoon, ihan vanhanaikaisesti vasaralla ja dyckertnauloilla. Huonoissa harrastuksissa ja elämäntavoissa degeneroitunut fysiikkani petti parissa paikassa sen verran, että tuli ohilyötyä vasaralla pari ikävän näköistä "tehtaanleimaa" paneelaukseen. Silloin muistin jostain kitarahommasta keinon: Otin kuuman silitysraudan ja märän rätin ja annoin höyryä ja lämpöä kohteeseen, ja asennusmokat korjaantui lähes huomaamattomaksi, melkein. Kitarahommissa ilmeisesti juotoskolvin kärki ja märkä rätti on paremmat kuin silitysrauta.

http://www.shadetreeguitars.com/articles/dropped_guitar.html
 
http://www.fretnotguitarrepair.com/finishes.htm
 
http://www.musicianshotline.com/archive/monthly/guitar_er/04_03.htm