Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli sen jälkeen kun studiossa tai vastaavassa on käyty ja jonkilainen äänite on tullut tehtyä valmiiksi niin tuleeko sitä myös kuunneltua jälkeenpäin? Voiko oman hengentuotteensa kuuntelemisesta oikeasti nauttia?

Ei hirveästi tule kuunneltua, mikä johtuu varmaan siitä, että biisit saadaan nauhoituskuntoon vasta usean kuukauden pyörittelyn jälkeen. Ja muutenkin aika kriittisellä korvalla suhtaudun omien bändieni tuotoksiin.

Totta *ussa. Siitä sitä oppii, kun kuulee omia virheitään tarpeeksi niin saattaa olla joku päivä tyytyväinenkin yllättäin.

Eli sen jälkeen kun studiossa tai vastaavassa on käyty ja jonkilainen äänite on tullut tehtyä valmiiksi niin tuleeko sitä myös kuunneltua jälkeenpäin? Voiko oman hengentuotteensa kuuntelemisesta oikeasti nauttia?
 
Joo, jonkun aikaa jaksaa "lapsesta" olla ylpeä, vaikka sitä on kuukausitolkulla kuullut yötä päivää. Sitten tulee yleensä aika monen vuoden tauko, ettei paljon tuu kuunneltua; kun sitten jostain yllykkeestä pistää levyn lautaselle, saattaa yllättyä niin positiivisesti kuin negatiivisestikin.

Enpä juuri. Vaikka useimmiten jälleenkuuleminen on ollut ihan positiivinen kokemus.

Pelottavan paljon. Luuppaan monesti omia demotuksiani koko illan. Seuraavana aamuna ne useinmiten kuulostaa ihan kuralta, mutta esim. vuoden päästä löytää jo kovalevyltään aikamoisia arkistojen aarteita. Ei minua pelota kuunnella oman bändini tuotoksia. Se nyt on mitä siitä tuli.

IMO.
 
Jos ei itse kuuntele omaa tuotantoaan, niin ei sitä kuuntele kukaan muukaan.. kuunneltavaksihan se varmaan on tehty.
 
Mulla on nyt tässä meneillään tämmönen oma projekti, johon pyysin muutamia muusikoita messiin.. ja nyt on siinä vaiheessa, että osa nauhoituksista (pari instrumenttia) on vielä tekemättä.. mutta silti tätä tulee kuunneltua ja analysoitua vähän väliä (ei tosin vielä siinä mielessä kuin jos tää ois valmis). Sitten kun tää on valmis, niin luulen että kuuntelen tätä jonkin aikaa melko paljon.
 
..lopputuloksesta saan tosin kiittää muutamaa muuta henkilöä enemmän kuin itseäni, sen verran eloa nimittäin tuovat tähän juttuun...

Kyllä tulee kuunneltua. Kunnon demoa ei nyt tällä bändillä ole vielä tehty, mutta äskettäin tehtiin "treenidemo" oman kämpän vehkeillä. Sitä on tullut kuunneltua, ja virheitä bongailtua.

Kuuntelen, kiva huomata edes jotenkin kehittyneensä, kun vanhat hommat on soitettu vielä ponnettomammin kuin uudet, vaikka kovasti olisi pitänyt silloinkin rokata. Viimeisintä tuotetta tuli miksailun yhteydessä ja vähän sen jälkeenkin kuunneltua tosi paljon ja siitä alkoi jopa pitämään. Parin viikon tauko siitä äänitteestä kyllä palautti takaisin maan pinnalle. Melkoista tuubaahan se on loppujen lpuksi.

Totta munassa kuuntelen - vaikka en lopputuloksesta tykkäisikään. Sitten jossain vaiheessa sitä malttaa jättää kuuntelun vähemmälle, ja kun myöhemmin kaivaa tuotoksen taas esiin, se kuulostaa taas mukavan raikkaalta ja herättää kuitenkin tunteita, koska sitä on joskus tullut kuunneltua paljon.

Eli sen jälkeen kun studiossa tai vastaavassa on käyty ja jonkilainen äänite on tullut tehtyä valmiiksi niin tuleeko sitä myös kuunneltua jälkeenpäin? Voiko oman hengentuotteensa kuuntelemisesta oikeasti nauttia?
 
1.) Äänite on tehty ensisijaisesti itselle,
2.) Äänittellä soittaa muitakin kuin minä.
 
Miks en kuuntelis? Mä oon meijän pämdin fani.

Eli sen jälkeen kun studiossa tai vastaavassa on käyty ja jonkilainen äänite on tullut tehtyä valmiiksi niin tuleeko sitä myös kuunneltua jälkeenpäin?
 
Yleensä sitä on studion (+miksaus +mastering) jälkeen kuullut omat kipaleet vähän turhan monta kertaa. Sama homma kun keikkoja varten reenaaminen... Kuulee samat biisit liian monta kertaa liian lyhyessä ajassa. Ei kai kukaan jaksa radiostakaan kuunnella samaa (s)hittiä 6kk putkeen (tässä viesti Suomen radiokanaville + soittolistoille).
 
Joku vuosi sen jälkeen kun edellinen tekele on ulostautunut (tai kun rupeaa reenaileen uusia biisejä levyä varten), voi sitä taas kuunnella ja muistella millasta räpellystä sitä on tullut tehtyä. Eniten ehkä ketuttaa se että kun demo/promo/lätty on masteroinnissa, huomaa että "perkele, tämäkin olis pitänyt soittaa näin"... no, kai se on vaan hyvä merkki jos kerran kehittyy. Pitäis olla vähempään tyytyväinen myös.
 
Voiko oman hengentuotteensa kuuntelemisesta oikeasti nauttia?
 
Voi... en soita jollen nauti siitä :)
Välillä onkin päiviä kun en jaksa skittaan edes koskea. Silloin yleensä näperrän jotain muuta... kirjottelen lyriikoita, kolvailen fuzzeja, rakentelen pedalboardia tai pelailen ÄKSPOKSia tahi PeeCeetä (niin tai kirjottelen m.nettiin pasheeta)
 
Omasta tuotoksesta pitäisi nauttia ainakin jollain tasolla. Jollei muuten niin ainakin nauttii siitä millaisia muistoja/tuntemuksia se herättää :)

Mä oon paras.

Tottahan, erityisesti laulusaundin etsimiseen se on todella tärkeä työkalu.

Kuuntelen.
Juuri nauhoittelin uutta levyä varten rummut ja nyt on tullut kuunneltua niitä pelkkiä rumpuraitojakin aika reilusti..

Totta pyllyssä kuuntelen. Ja jopa suht tyytyväisenä. Tosin kuunneltavaa saisi olla enemmän...

Kuuntelen toki, joskin tuotanto on vielä varsin vähäistä...

Kyllä tulee omia tekeleitä huudatettua yhtä paljon kuin muutakin musiikkia. Koneella kun sattuu olemaan aikalailla kaikki, mitä on tullut tehtyä viimeisen kahdeksan vuoden aikana, ja ne sitten löytää tiensä foobarin playlistille.
 
edit: ja nautin monesti, tosin eniten vanhemmista, koska aika kultaa muistot ja niistä löytää nokkeluuksia. Uudemmissa on aina jotain vikaa.

Joskus tuntuu siltä, että kuuntelen omaa tuotantoa enemmän kuin muuta musiikkia.
Se on se kun yrittää nuihin vanhoihin biisin pohjiin kehitellä sanoja.
Onko keskeneräiset biisit sitten tuotantoa, siitä en tiedä.