Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Aloitan albumille ja tämän loppuvuoden Sentenced -puheille nyt oman keskustelun, sillä kunnioittaessani yhtyeen uraa huimasti, en välittäisi käydä keskustelua näistä aiheista "rahastuksen mestarit"-nimikkeen alla tai jo pitkään mittaan kasvaneessa sekavassa lopettamiseen painottuvassa keskustelussa. Painottakaamme siis tähän keskusteluun tunnelmat uudesta albumista, loppuvuoden keikoista ja ylipäänsä Sentencedista, sillä tämä vuosi nostaa varmasti monien tunteita pintaan.
 
SENTENCED - THE FUNERAL ALBUM
 
01. May Today Become The Day
02. Ever-Frost
03. We Are But Falling Leaves
04. Her Last 5 Minutes
05. Where Waters Fall Frozen
06. Despair-Ridden Hearts
07. Vengeance Is Mine
08. A Long Way To Nowhere
09. Consider Us Dead
10. Lower The Flags
11. Drain Me
12. Karu
13. End Of The Road
 
Yhtyeen uran viimeiseksi albumiksi jäävä teos, joka äänitettiin sekä Helsingin Finnvoxilla, että hieman lähempänä yhtyettä Toneboxilla. Albumia oli jälleen tuottamassa Hiili Hiilesmaa. The Funeral Album eroaa edeltäjistään paitsi Sentencedille tutulla tavalla tyylillisesti, niin myös lähtöasetelmiltaan, sillä tieto lopettamisesta oli läsnä koko albumin teon ajan ja lopullinen päätös tehtiin noin puolessa välissä materiaalin työstämistä. Onko albumi juuri se joutsenlaulu, jonka halusitte kuulla pitkän uran tehneelta Sentencedilta ja edustaako se juuri sopivalla tavalla uudenlaista tyyliä vai vilkuillaanko toisinaan liikaakin taaksepäin?
 
Albumia seuraa jäähyväiskiertue, joka tulee ulottumaan muutamiin Euroopan keikkoihin, festareille ja Suomessa noin 5-10 Klubikeikan verran hauta-arkun kiertäessä yhtyeen mukana koko ajan ainakin kotimaassa. Viimeinen keikka on lopulta 17.09. Oulussa ja kyseessä on siis erittäin spesiaali tapahtuma, joka tullaan kuvaamaan myös DVD:lle.

En tiedä mutta draaman taitavat ainakin. Minulle End of the Roadin viime sekunneista tuli mieleen When the Moment of Death Arrivesin ensi sekunnit. ~15 vuoden jatkumo siis :)
 
En ole kauheasti tuota vielä kuunnellut mutta kuunneltavaltahan tuo vaikutti. Vaikka vanhempi/alkuaikojen Sentenced iskee kyllä minuun kovemmin.

En ole pahemmin sentencediä kuunnellut mutta se mitä olen on ollut aika tykkiä kamaa...
 
Kyllä varmaan Tuskassa menen katsomaan tietenkin lupaavien biisien takia ja luulenpa että tunnelma on vähintäänkin katossa!

Kyllä tämä topic on huomattavasti paremmin sopiva kuin nuo aiemmat. Mutta se off-topiceilusta.
 
Minä en ole hirveän hyvin Sentencedin tuotantoon tutustunut ja oikeastaan voin puhua vain kuvasta, jonka olen bändistä saanut parin viime levyn perusteella (+ kappale Noose). Siinä mielessä hassua musiikkia, että joskus kuulostaa aivan älyttömän hyvältä ja toisinaan taas mitäänsanomattomalta tylsyydeltä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on se Sentenced ihan hyvä bändi ja tahtoisin kuulla vähän enemmän tuota vanhempaakin materiaalia. Haluaisiko joku suositella mistä aloittaa?
 
Vielä sellainen sivuhuomautus, että Negative on alkanut kuulostaa melkoisen paljon Sentencediltä nykyään (tosin sanoitukset taitavat olla jotain aivan muuta). En sitten tiedä olenko ainoa ihminen päällä maan, joka näin ajattelee, mutta kyllä se Jonne Aaronin ääni vaan on Sentencedin Villen ääneltä alkanut kuulostaa. Tosin olen kuullut jossain joskus kun Jonne on kehunut Villeä ja sanonut muistaakseni Suomen aidoimmaksi rokkariksi tms.

Vielä sellainen sivuhuomautus, että Negative on alkanut kuulostaa melkoisen paljon Sentencediltä nykyään (tosin sanoitukset taitavat olla jotain aivan muuta). En sitten tiedä olenko ainoa ihminen päällä maan, joka näin ajattelee, mutta kyllä se Jonne Aaronin ääni vaan on Sentencedin Villen ääneltä alkanut kuulostaa. Tosin olen kuullut jossain joskus kun Jonne on kehunut Villeä ja sanonut muistaakseni Suomen aidoimmaksi rokkariksi tms.
 
No on se Jonnen ääni kyllä vielä valovuosien päässä Villen laulusta. Juuri hyvin kuule sen tässä poikien yhteisellä veisulla. Jonnen ääni on niin piipitystä verrattuna Villeen. Sen oikein tuntee, kun Jonnen laulun jälkeen aina Ville avaa suunsa. On Jonnella vielä paljon tekemistä, että sille tasolle pääsisi.
 
Niin ja mitä levyjä kannattaisi Sentencediltä ottaa kuunteluun...?... Tosi vaikea kysymys, kaikki niin sanot truu-fanit sanoo tietysti, että Amok, mutta en mä tiiä. Koko Laihialan aikainen materiaali on kyllä paljon parempaa. Eli melkein sama mikä levy Downista eteenpäin. Ei se Amok huono ole, mutta ei tosiaan paraskaan. Mut vaikea sanoa, mikä sitten olis se paras. Mut osta toi uus, siinä on kaikki Sentencedin ydinosaaminen. :)

Minusta tuo levy tiivistää oikein hyvin millaisen kokonaiskuvan olen muista levyistä saanut. Kaikkea löytyy, mielestäni varsin loistava levy. Harmi että näin hyvä yhtye päätti lopettaa, olisin mieluusti kuullut vielä lisää tuotantoa. Toisaalta kunnioitan Sentencediä ihan älyttömästi kun heillä on päättäväisyyttä lopettaa tässä vaiheessa. Pitää ostaa vielä tuo Buried Alive-DVD kun se tulee.
 
EDIT: Näin parin kuuntelukerran jälkeen parhaimmiksi kappaleista erottuvat edukseen erityisesti May today become the Day, Her last 5 minutes, Where waters fall frozen, Vengeance is mine, Lower the Flags, Drain me ja End of the Road.
 
Levätkää rauhassa.

No on se Jonnen ääni kyllä vielä valovuosien päässä Villen laulusta. Juuri hyvin kuule sen tässä poikien yhteisellä veisulla. Jonnen ääni on niin piipitystä verrattuna Villeen. Sen oikein tuntee, kun Jonnen laulun jälkeen aina Ville avaa suunsa. On Jonnella vielä paljon tekemistä, että sille tasolle pääsisi.
 
Totta, tyylikin on mielestäni aivan erilainen. Ja en lähtisi muutenkaa vertaamaan, koska sen verran munattomammalta touhulta tuo Negative kuullostaa. Mut pois off-topicista.
 
Itse suosittelisin alottamaan Downilla.

no kyllähän tuota nyt odottaa...
 
taitaapi olla pakko-ostos. ja kyllähän tuo sentenced iskee.
 
ja vielä pieni off-topic tuosta jonne ja ville aiheesta:
 
jonne jossain haastattelussa kertoi jätkien ensitapaamisesta... pistää kyllä vieläkin hymyilyttämään kun miettii. oli jonne ollut jossain festareilla aamulla hirveässä krapulassa syömässä jotain muroja tjsp aamulla, ja sitten ville, jota jonne taisi kuvailla sanalla 'mörökölli' tuli siihen sanomaan: 'nyt se on kuule semmonen juttu jonne, että nyt mää panen sua perseeseen'
 
jotenkin noin se meni. taisipa vielä aaron sanoa, että oli siinä kyllä 'vähän' ollut paskat housussa. ennenku älys että vitsiähän se vaan ol.

Kaikki kunnioitus kyseiselle pumpulle , ollut suuri innoittaja , varsinkin noiden niin kovin melankoliaa ja ahdistusta uhkevana lyyrien taittajana.

Bändi, joka on vaikuttanut minuun kaikista bändeistä eniten. Harmittaa, että lopettavat, mutta tarkemmin kun miettii, niin ainakin musiikillisesti Sentenced on jo annettavansa antanut. Todella hieno levy tämä uusi, siihen on hyvä lopettaa.

Hieno bändi, hienoja levyjä ja hieno lopetus. Kiits.

Taispa olla ensimmäinen suomalainen hevibändi, mitä olen koskaan kuunnellut. Niiltä ajoilta just Down & Frozen kolisee eniten, bändin uuteen tuotantoon en ole kovin tutustunut. Liekö nyt aika... Livenä nähny kerran ja Saunassa tuun näkeen toisen kerran. Ja Oulun jäähyväiskeikalle kai sitä on tultava myös.

Haastattelu -> http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=64
 
Ohessa myös koko levyarviot kaikista Sentencedin varsinaisista studioalbumeista.
 
Omasta puolestani haluan kiittää Sentencediä mahtavasta urasta, sillä bändillä ja heidän musiikillaan on itselleni erittäin suuri merkitys. Sentenced on kulkenut mukanani nyt noin kymmenen vuotta elämästäni, joten eri aikojen albumeihin liittyvät omat muistonsa, joita musiikki entisestään vahvistaa. Unohtaa ei pidä kuitenkaan sitä kaikkein oleellisinta, eli useita mahtavia albumeita, ikivihreitä kappaleita ja vaikutusta suomalaisen metallimusiikin nousuun. R.I.P.

 
jonne jossain haastattelussa kertoi jätkien ensitapaamisesta... pistää kyllä vieläkin hymyilyttämään kun miettii. oli jonne ollut jossain ---
 
jotenkin noin se meni. taisipa vielä aaron sanoa, että oli siinä kyllä 'vähän' ollut paskat housussa. ennenku älys että vitsiähän se vaan ol.
 
Joo, muistaakseni se oli istunut siinä kauan ennen kuin oli tajunnut. Tais olla niin, että Ville oli istunut sitä vastapäätä ja polttanu tupakan ja kattonu sitä sillei pahasti. Sit ku se oli polttanut sen tupakan ni se oli yhtäkkiä sanonut jotain "No ei vaa" ja sit se osoittautuikin kivaksi tyypiksi. Tai jotain tuollaista. Mutta eiköhän tässä nyt ollut tarpeeksi tästä aiheesta...

Eilen ostin levyn ja tänä aamuna aukes kyllä oikeen kunnolla tuo savotta.. 10!

Vielä sellainen sivuhuomautus, että Negative on alkanut kuulostaa melkoisen paljon Sentencediltä nykyään (tosin sanoitukset taitavat olla jotain aivan muuta). En sitten tiedä olenko ainoa ihminen päällä maan, joka näin ajattelee, mutta kyllä se Jonne Aaronin ääni vaan on Sentencedin Villen ääneltä alkanut kuulostaa. Tosin olen kuullut jossain joskus kun Jonne on kehunut Villeä ja sanonut muistaakseni Suomen aidoimmaksi rokkariksi tms.
 
Etpä ole ainoa joka on tuon huomannut. Duunissa kun radio vaahtoaa taustalla eikä jaksa kuitenkaan keskittyä niin paljon, että jäisi biisien tai bändien nimet mieleen, luulin pitkään jonkun Negativen biisin olleen "Sentencedin uusi sinkku". Joskus olis sitten pakko kuunella että mikäs tuon biisin nimi nyt sit olikaan, mutta Negativeähän se oli. Tätä toisaalta voi pitää myös kunnianosoituksena Negativea kohtaan:D

Joo, muistaakseni se oli istunut siinä kauan ennen kuin oli tajunnut. Tais olla niin, että Ville oli istunut sitä vastapäätä ja polttanu tupakan ja kattonu sitä sillei pahasti. Sit ku se oli polttanut sen tupakan ni se oli yhtäkkiä sanonut jotain "No ei vaa" ja sit se osoittautuikin kivaksi tyypiksi. Tai jotain tuollaista. Mutta eiköhän tässä nyt ollut tarpeeksi tästä aiheesta...
 
Tais olla Soundissa tuo juttu joskus. Jonne oli tuumannu että se on vaan tämmönen mikki hiiri eikä voi mitään jos Ville tosissaan meinaa pistää sitä pyllylle. No..Eiköhän tämä off-topic ole jo aikalailla puitu.

Tänään tuli levy, kerta kuuntelun jälken parhaimmat oli varmaankin Where waters fall frozen, Vengeance is mine ja Drain Me. Hieno lopetus, tosin tuolla levyllä tuli vahvistettua että Laihialan katkera tulkinta, mikä Crimsonilla oli, on vain muisto.

The Funeral Album kolahtaa ja kovaa!
Kaivertaa vain kun erään nettikaupan hitaan toiminnan johdosta sain lätyn käteeni (vasta) tänään.
 
Nyt on viimeisen hatunnoston paikka Pohjoisen Pojille!
Mikään muu yhtye ei ole koskaan vaikuttanut minuun yhtä paljon kuin Sentenced! Kun aikoinaan Noose ensimmäistä kertaa korviini kantautui, niin sille tielle ollaan jääty. Sentenced on aina, jokaisella levyllään, kyennyt tekemään jotain, mitä kukaan toinen ei.
 
Yhtyeen levyistä minulle tärkeimpiä ovat olleet, ja edelleen rakkaimpia ovat Down, Amok sekä Frozen. Hautajaisalbumi voi piankin olla tällä listalla. Crimson oli itsellenikin lievä pettymys, mutta onneksi loistava The Cold White Light korjasi tilanteen ja nyt hautajaislevyllään bändi kokoaa kaiken olennaisen yhteen!
 
Itse en kykene vetämään suurta eroa Laihialan ja Jarvan välillä, jos siis mielipidettä paremmuudesta kysytään. Molempien melankolisen mahtavat tulkinnat eivät ole jättäneet kylmäksi kertaakaan. Vaikka Taneli bändistä lähtiessään vei jotain mukanaan, toi Ville sen "jonkun" heti takaisin!
 
Sentenced on yhtye, jonka ei vielä olisi todellakaan suonut lopettavan. Kunnianosoitus on enemmän kuin paikalleen yhtyeelle, joka sen tässä tilanteessa teki. Sentencedin lopettaessa suomalainen musiikkielämä menettää niin paljon, että sitä on vaikea kuvailla. Kuitenkin levyt tulevat elämään ikuisesti ja pyörimään soittimissamme vielä wanhoillakin päivillämme.
 
Kiitokset siis vielä kerran maan mahtavimmille! Ja kesällä vaelletaan todistamaan viimeiset livevedot! Soikoon siis vielä kerran Pohjoisten Sotureiden sävelet. Ja komeampana kuin koskaan!!
 
"Hear these words I say:
-Make the most out of your day
For brief is the time, so brief is the time
On this momentary trail"