Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Huomasin eilen illalla jälleen kerran, että iltaisin pää pulppuaa hyviä ideoita ja hyvää kamaa tulee helpommin kuin yleensä Eilen kun jamittelin klo 22:sta noin klo 23.45:een syntyi todella monta hyvää riffiä ja biisinraakilekin. Täytyykin ruveta tästä lähin jamittelemaan joka ilta.
 
Oletteko huomanneet, että teille parhaat ideat syntyisivät johonkin tiettyyn vuorokaudenaikaan/tietyssä olotilassa?

Oletteko huomanneet, että teille parhaat ideat syntyisivät johonkin tiettyyn vuorokaudenaikaan/tietyssä olotilassa?
 
Joo! Ennen klo 20 ei saa mitään järkevää aikaiseksi, missään asiassa...nukkumaanmenoaika alkaa lähestyä niin päässä alkaa kuulua kummallisia ääniä.

Eilen kun jamittelin klo 22:sta noin klo 23.45:een syntyi todella monta hyvää riffiä ja biisinraakilekin. Täytyykin ruveta tästä lähin jamittelemaan joka ilta.
 
Mutta kun niihin riffeihin palajaa aamulla virkeänä, ne kuulostavat useimmiten melko ulosteikkaille.

Mutta kun niihin riffeihin palajaa aamulla virkeänä, ne kuulostavat useimmiten melko ulosteikkaille.
 
Valitettavan usein käy juuri noin. Tai mitä enemmän tohkeissaan vääntää jotain hittikertosäettä niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä se alkaa kuulostamaan ihan typerältä.

Ajankohta kyllä vaikuttaa meikäläisellä. Yleensä yliväsyneenä tulee parhaat tavarat. Ehkä siinä vaiheessa ei enää omat urautuneet tavat ja mitkään "rajat" häiritse prosessia, kun on vaan helvetin väsynyt.
 
Tuosta, miten usein joku hyvältä kuulostanut riffi tai biisinraakile voi kuulostaa jälkeenpäin paskalta, niin siihen on mielestäni kaksi selitystä. A) Biisi on paska. B) Juuri aikaisemmin mainittu "teema" on unohtunut tajunnasta, eikä se oikein löydy vaikka biisi olisi kuinka ilmeinen. Eli biisi on hyvä, mutta se kaiken siemen siinä unohtunut.
 
Prosessi sinänsä on aina mielenkiintoinen, sehän voi tapahtua miten vaan. Ja se onkin koko hommassa parasta. Yleensähän tietenkin otan kiraran käteen ihan rentoutuakseni, ja soittelen vaan jotain. Jossain vaiheessa tuleekin sitten joku "teema" mitä alkaa noudattamaan ja jatkamaan - ja yleensä loppu tapahtuukin ihan vaistolla itsekseen.
 
Joskus sitä soittaa jotain, mikä sinänsä kuulostaa liian kliseiselle, typerälle, huonolle tai mitä tahansa - mutta kun alkaa hyräilemään päälle jotain, niin monta kertaa alkukädeltä katsottuna huono biisi muuttuukin ihan joksikin muuksi.
 
Joskus, mikä on minulle ihan uutta, tulee mieleen erilaisia hienoja sanoja, tau lauseita, vaikka jotain runonkaltaisia asioita jotka kuulostaa helvetin hienolta ja vaikuttavalta. Usein sanoissa ja runoissa on valmiiksi edellytykset johonkin tiettyyn rytmiin, ja tässä vaiheessa tulee mieleenkin sitten jo komppi, tai rytmitys biisille. Ja sitten alkaa varsinainen sävellystyö. Sikäli jännä asia minulle, koska yleensä ainahan kaikki on lähtenyt hyvästä riffistä, tässä se menee toisinpäin.
 
Mielikuvitus jyrää tässä hommassa enemmän kuin mikään muu. Jos pystyy luontevasti asiaa paljonkaan ajattelematta kuvittelemaan bändin soittamaan kyseistä biisiä samalla kun sitä tekee, se auttaa paljon. Riippuen tietenkin biisin laadusta, nuotiolaulumeininki onkin ihan toinen juttu.

vitusti kahvia, kitara käteen ja alat jankkaamaan vaan niin kauan kunnes tulee jotain mieleen...
 
paljon taukoja ja tekee monia juttuja peräkkäin. esim. saatan työstää yhtä biisiä pari tuntia, jos en ole tyytyväinen johonkin juttuun ja sit teen välillä puoli tuntia jotain muuta biisiä ja siirryn sitten johonkin toiseen jne.
 
en ole niitä tyyppejä, jotka kävelee jossain ja keksii saman tien biisin. mun pitää leikkiä ja pelleillä sävelillä eikä mulla yleensä ole heti mitään hajua kokonaisuudesta. aika usein on vaan mielessä tietyntyyppinen gruuvi tai affekti tai muuta, mut ei mitään kovin konkreettista.

Kun päätän, että "kas, teenpä nyt biisin", ensimmäinen vaihe ennen ensimmäistäkään riffiä on rajata kappaleen aihe(hidas/nopea, aggressiivinen/tunnelmallinen, rässiä/goottia...) ja edes jonkinlainen kuva siitä, millainen kappaleesta pitäisi tulla (säkeistöjen/osien määrä ja järjestys). Nämä muuttuu vielä moneen otteeseen, mutta on hyvä olla joku lähtökohta.
 
Seuraavaksi kaivelen vanhoja riffejä, jotka mahdollisesti sopisivat tuohon em. sapluunaan ja kääntelen ja vääntelen niitä. Kun on joku idea kappaleen rakenteesta, on uusien riffienkin keksiminen helpompaa. Yleensä ne syntyy vain soitellessa niitänäitä.
 
Viimeistään siinä vaiheessa, kun riffit säkeistöihin saa muotonsa, pitäisi olla myös pieni käsitys laulusta ja melodiasta. Nekin tosin muuttuu aina sanoitusten myötä.
 
Kun kappale on täynnä pelkkiä erilaisia riffeja, alkaa biisin kokoamisvaihe, jossa 99% biisistä voi mahdollisesti lentää helvettiin. Vaikka em. riffit on valittu tiettyä kokonaisuutta silmälläpitäen, voi olla, ettei ne vaan kuulu samaan kappaleeseen ja sen tunnelmaan. Siitä sitten vaan uusia kuvioita keksimään. Kun kaikki ainekset on sitten kasassa, tehdään aihioita, jotka sitovat riffit yhteen biisiksi. Tässä kohtaa on hyvä, että on se biisin rakenne jo mietitty valmiiksi, niin ei tarvitse paljoa miettiä, jotta "mihis kohtaan tän nyt tunkisi" ja "täs on nyt tää kertsi, mut mitä mie sen perään laitan?"
 
Viimeisenä on miulla sanoituspuuhat. Biisiä aloittaessa on kyllä yleensä jonkinlainen aihe sanoille ja melodialle, mutta itse sanoitustyötä on harvemmin aloitettu. Olisi kiva osata säveltää valmiitten sanojen ja melodioitten päälle, mutta kun ei vaan osaa...
 
Näin siis minulla. Tärkeintä kai on kuitenkin muistaa, että sävellys on _luovaa_ työtä, eli sitä luovuutta voi ihan huoletta käyttää, eikä tehdä niitä biisejä joka kerta samalla sapluunalla.

Tästä aiheesta kannattaa katsoa vain Tenacious'D:n jakso "Inspirado", siitä selviää kaikki olennainen.

Tässä syntymäprosessi Käärmenäyttelyn 'Tarina Manalan Lautturista' demo-versioon, joka löytyy osoitteesta www.mikseri.net/kaarmenayttely
 
Duunissa aloin pyöritelemään jonkinlaisia lyriikoita päässäni. Ajatuksena oli tehdä hassu biisi KN-tyyliin. Aina kun muutaman rivin keksin lisää, kirjoitin ne saman tien muistiin kännykkääni (ei ollut paperia/kynää lähistöllä).
 
Kun kertsi ja osa sanoista, ja aihe, oli täysin selvillä, aloin mietiskellä päässäni millaisia riffejä biisiin tulee ja nuotein ne ajattelin. Itse asiassa biisin introriffi, säkeistöriffi sekä sellainen jänskä kahden kitaran 7/8 riffi ovat suoraan ne, mitä päässä miettikin.
 
Kotia kun saavuin, aloin väsäämään taustaa biisille. Siitä tulikin loppujen lopuksi ~5 minuuttinen veisu. Kertsin riffi oli ainoa mitä joutui mietiskelemään hiukan kauemmin.
 
Kun kitarat oli äänitetty veistelin loput lyriikat suhteellisen lyhyessä ajassa, vetäsin demolaulut nauhalle, nopea miksaus ja masterointi ja biisi mikseriin :)
 
Tuon biisin tekoon kului yllättävän kauan ottaen huomioon Käärmenäyttely-standardin, kun aiemmin taustat sävellettiin ja äänitettiin alta 2 tunnin / biisi. Taisi kaksi iltaa mennä tuon tekoon, koska nukkumaan piti mennä niin ajoissa, kun töihinkin piti mennä.
 
Näin se syntyi. Käykääpä kuuntelemassa!
 
PS: Tällä tapaa suurin osa biiseistäni muutenkin syntyy, tosin välillä on suuria puutteita inspiraatiossa ja motivaatiossa..

Kun itse aloitin säveltämisen niin kun keksin mielestäni jonkun hyvän riffin niin keksin äkkiä sen ympärille kappaleen. Loputulos oli aina se että siinä biisissä oli tasan se yks hyvä riffi ja kaikki muu olikin täyttä sontaa. Sitten aloin kerätä niitä hyviä riffejä ylös ja sitten yhdistelin niitä. Tällä tavalla tulee paljon parempia kappaleita, mutta sävellysprosessi on huomattavasti hitaampi. Joissakin kappaleissani saattaa intro olla sävelletty kolme vuotta ennen kertosäettä. Se on kuitenkin tärkeintä että antaa sen musiikin syntyä ikäänkuin itsestään eikä pakottamalla.

Minulla se tapahtuu ensin kirjoittamalla tarina (novelli), josta muokkaan biisiin sitten sanoitukset.
Kun sanoitukset ovat valmiit, tarraan kitaraan kiinni ja rämpytän.

yksi riffi riittää.

yksi riffi riittää.
 
Joskus joo. Homman voi todellakin ottaa usein rennosti, ja unohtaa isommat paineet. Riffi kehiin ja se alkaa olla siinä.
 
Tekee hyvää silloin tällöin tehdä "vaan" jotain ihan simppeliä, mikä syntyy sekunnissa, jos se kuulostaa hyvältä.

ei vaan ihan totta...yksi riffi riittää. sä voit väsätä ne muut riffit siitä yhestä riffistä.

Itselläni homma lähtee aina hölmöjen rytmien ja tahtilajien sekamelskasta. Harmittaa kun lopulta ulos tulee vaan hittikamaa. :(
 
http://www.mysongbook.com/tab-tab_list-id_tablature=50834.htm

Muuten, jos on luovuusblokki niin nukkukaapas yöllä 3-4 tuntia, juokaa aamulla pari kuppia sen verran vahvaa kahvia että kolahtaa (itse olen vähän yliherkkä niin ei tarttee ees paljoa) ja sitten jos ei ala ideoita vielä vilistä niin kuuntelee vaikka pari tuntia putkeen musiikkia.

mulle toimii taas se, että en kuuntele yhtään mitään vähän aikaa. käyn vaan ulkona kävelyillä. toinen on hyvä on totaalinen tylsistyminen.
 
väkisin ei synny mitään.

No niitä riffejä tulee välillä aina mieleen ihan muissa kuin soittohommissa ja sitten sitä vaan hakeutuu kitaran seuraan ja alkaa raapimaan. Tai sitten ihan vaan treenailee kotona ja ja heittää jotain improa niin saattaa syntyä...
 
Joskus myös suurinpiirtein päättää että teenpäs nyt väkisin yhen biisin mutta jälki on harvoin hyvää:)
 
Sanoituksia olen alkanut vasta tekemään ja sehän on yllättävän hauskaa muuten...Toiset sanoitukset syntyi periaatteessa valmiin biisin jälkeen. Eilen taas kaverin kanssa päätettiin että tehäänpä sanotuksia ja siitä se lähti. Oikeastaan vaan sillä meiningillä että ensin keksittiin joku kuvaileva (rangga:)) nimi ja alettiin vääntämään. Ja itellä ei ole tuo englannin kieli kaikkein parhaimmalla mallilla niin kaveri jeesaa kieliopissa:)

yksi riffi riittää.
 
Sanotaan notta yksi riffi riittää tekemään hyvän biisin mutta itse biisissä se ei välttämättä riitä. Joskus kun keksii hyvän riffin niin siinä samantien oivaltaa, että tämä on säkeistöriffi. Kertosäkeet ja väliosat on sitten aika helppo tehdä sihen kylkeen...