Alun kitarasoolon aloittava likki kuulostaa siltä, että siinä olisi potentiaalia biisin kannalta pidempikestoiseenkin juttuun - sitä voisi käyttää esim. välisoittona, tuplamittaisena introssa, tuplakitarajuttuna breikkien kanssa jne. Kertakuuleman jälkeen mulle jäi biisistä mieleen ainoastaan toi alku... Pohjat ovat ok, mutta laulaja on jälleen heikoin lenkki, samoin laulumelodiat. Biisi on muuten täysin Maidenia, mutta "apuri-Hetfield" ei vain kuulosta oikealta, eikä tuo edes ns. rankkuutta, varsinkin kun laulu on miksattu liian lujalle pohjiin nähden. Myös jotkut sanoitusratkaisut (esim. 2. versen lopussa) toimivat huonosti, liian monta tavua tiettyyn melodiajuttuun - seurauksena englannin kielelle luonnottomia painotuksia. Kielioppijuttuja kannattaa muuten ruveta tarkistamaan jo demotusvaiheessa, kerran studiota varten väärin treenatut sanat saattavat kummitella pidempäänkin ja jos joskus oikeasti äänittää jotain, niistä "pois opettelu" voi olla hieman hankalaa... Sooloissa on ihan ok ideaa, mutta biisin lopussa tulee vähän irralllisena tollan 1min30sec pelkkää instrumentaalia. N. 3:30 kohdassa lähtee hyvä stemmakitaralasku, johon sopisi päälle jonkunlainen laulujuttu C-osaksi -> loppuun kertsi ja introriffi. Kertsiin samaten uusi laulumelodia. EDIT: Vielä rakenteesta... on muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen A-bridge-B-A2-bridge2-B2-loput... rakennetta saa yleensä tiivistettyä varsinkin biisin alkupäästä ottamalla turhat toistot pois, jos sellaisille ei ole perustelua. Esim. A-bridge-B-A2-B2-C-bridge2-B3 tai A-bridge-B-A2-(bridge-)C-B2. Oli sitten poppia tai heviä, ns. perusbiisin olisi hyvä loppua viimeistään sinne 4min hujakoille, siihen saa aivan varmasti mahdutettua riittävästi informaatiota. Progeoopperat erikseen, tosin jos henki puhuttelee, niin ei kannata alkaa sekuntikelloa tuijottamaan, ainakaan sävellysvaiheessa ;) "I've re-invented my image so many times that I'm in denial that I was originally an overweight Korean woman." -David Bowie |