Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Muistaako kukaan koko settiä?

Olipas ihan perkeleen hyvää musiikkia tarjolla! Pitkä ajoreissu ja odotus kannatti. Olin eturaudassa kiinni kuin magneetti joten olin velvollinen kuuntelemaan Pelle Triljoonat ja Jantsa Wickholmit.
Pellestä nyt en sano kummempia mutta sen sijaan Jani yllätti positiivisesti. Ei niinkään hänen omat biisiit säväyttäneet vaan enemmän hänen hienot cover-esityksenä kovine kitarasooloineen ja lauluineen..mm. Kolmatta naista,Steppenwolfia ja Lynyrd Skynyrdiä tuli kuultua ja se oli omiaan nostamaan tunnelmaa siihen illan ykköseen ,eli Purpleen.
 
Settilistaa en muista tarkalleen mutta näyttäisi että se oli sama mitä tuossa Sveitsissä soitetussa keikassa.
 
Caprices Festival, Crans Montana, Switzerland
March 3, 2005
 
Silver Tongue
Strange Kind Of Woman
I Got Your Number
Demon's Eye
Bananas
Contact Lost
Well Dressed Guitar
Don Airey's solo
Perfect Strangers
Highway Star
Space Truckin'
Smoke On The Water
 
Speed King
Hush
Black Nights
 
---http://www.thehighwaystar.com/reviews/05-1/cransmontana.html
 
Ilta oli kerrassaan upea ja sain vielä kotiin vietäväksi Gloverin plektran.

...Sveitsissä soitetussa keikassa...
 
Nuo soittivat ja sen lisäksi ainakin Lazyn ja jonkun Highschool Rockin!? tjsp.

Kirka oli kyllä vähän pettymys, vaikutti kyllä alkuunsa hyvältä kun lähti setti Here I Go Againilla, vaan alkoipa tunnelma pian tämän jälkeen latistua kun herra ilmoitti että "tämä on mun uudelta albumilta!".
 
Oikeastaan pahinta oli Kirkan bändi, tyypillistä tanssihuttumiehistöä joka seisoskeli paikallaan suurimman osan keikkaa. Toinen kitaristikin veteli ansiokkaasti rokkia kitara korvissa ja villapaita päällä. Poikkeuksen muodosti ainoastaan nuorehko rumpaliskaveri joka suhteellisen innokkaasti touhusi kannujen takana koko setin.
 
No, Strangers in the Night ja Born to be Wild sentään hivenen lämmittivät, ja näyteltiin Kirkan kaa peukkuja eturivissä :)

Ei ole, ei. Kun ei ole Coverdalea ja Hughesia mukana.
 
No niin...

No niin...
 
Niin.

Äänen toisto ainakin oli aivan mahtava toisaalta paha siitä sanoa mitään kun oli eka live keikka missä ollu.
 
Äänentoisto oli ihan ok, mutta harmittavasti just Purplella oli jostain syystä ne huonoimmat soundit. Laulu kuului liian hiljaa, eikä rumpusounditkaan vakuuttaneet. Pellit ei oikein kuuluneet kunnolla. Paice tosin löi niitä aika hiljaa, ainakin crasheja.

Morse ei tietenkään ole SE legendaarinen purple-kitaristi. Mutta...hiton hyvä ja suorastaan virtuoosimainen rock-bändi veti keikan Tuurissa. Kyllä. Ja just nimenomaan Airey-Morse akseli osoitti ihan järjetöntä taitoa ja osaamista.
 
Gillan yöpuvussaan oli tosi letkeällä tuulella ja ääni oli kondikseessa. Komppi oli sitä jyhkyystasoa, että nimenomaan tätä pitäisi olla ja kakarabandien ihaillen ihmetellä. Hieno ilta todella rennosti soittaneelta pändiltä.
 
Ja kyllä ne useat soitetut klassikot taipuivat tosi räleesti Morsen MusicManiltakin...

Purple oli iha saakelin kova.

Lupaili tuo Vesa Keskinen jossain lehdessä, että tekee kaikkensa saadakseen AC/DC: n Tuuriin 40-vuotissynttäreilleen v. 2007... Saa nähdä toteutuuko...

Ei ole, ei. Kun ei ole Coverdalea ja Hughesia mukana.

No niin...
 
Niin, eikä se Joe Lynn Turnerkaan näytä enää siellä kiekuvan:) Oivoi, täytyy kuunnella Rainbowia.

Keikka oli kyllä uskomaton kokemus!! Kuten tääläkin joku jo mainihti, bändin astuessa lavalle ei voinut oikein vielä sisäistää että siinä oikeasti oli Deep Purple noin viiden metrin päässä. Ian Gillanin lauluäänen kestävyyttä hieman pelättiin lähtiessä, mutta paremmin kuin hyvinhän tuo vielä veteli. Ja oli kasvattanut komian letinkin vielä vanhoille päivillensä! Ja vaikka harmiteltiin Jon Lordin puuttumista rivistöistä, oli Don Airey kyllä mies paikallaan, ja monien tuntemieni musiikinharrastajienkin mielestä ainut mahdollinen Lordin korvaaja.
 
Keikan jälkeen oli kurkku kähiänä ja selekä jumisa. Kaikki odotetut biisit, lukuunottamatta ymmärrettävästi Burnia ja Child in Timea, tuli kuultua ja voi sanoa että jopa niinkin puhkisoitettu raita kuin Smoke on the Waterkin sai itselleni aikaan semmoisia tärinöitä ja värinöitä ettei mikään nauhoite voi samanlaista aikaan saada..Kerran elämässä kokemus, ja oli kyllä sijoittamisen arvoinen!

Gillan oli kuulemma vetäny käsi munilla: "Kiiiuuu!!!"

Olin tuolla keikalla ja mukaan tuli Steve Morsen plektra. Se oli ensimmäinen konserttini ikinä minkä olen nähnyt livenä. Olihan se vähän epätodellinen tunne kun purple soitti parin metrin päässä. Turvatarkastus oli aika löysä. Seuraava live konsertti on 5.7.2005 Black Sabbath johon minulla on lippu.

Don Airey hetti hienon soolon.

Don Airey hetti hienon soolon.
 
Aivan loistava soittaja! Jon Lordin ainoa kelvollinen (colosseum,rainbow) tuuraaja. Vähemmän hikoili kuin Lord, mutta muuten virtuositeetti oli aivan uskomatonta. Ei sitä Lordia juuri niissä piiseissä kaivannut.
 
Ja en koskaan, (vaikka Blackmorenkin version olen kuullut) ole kuullut smoke on the Waterin alkuriffiä niin tykisti kuin Morsen raskaalla säröllä. Morse muuten soitti aika fuzzilla koko ajan, sooloissa hän tyylinsä mukaan heittää uikuttavamman etumikin päälle, tasan päinvastoin kuin muut kitaristit. Mutta oli se äijä, saatana! Mikään pläkmore-matkija se ei ole eikä pidäkään olla.

Purplen keikka oli kokonaisuudessaan loistava, vaikkei Gillanin ääni enää ollutkaan vanhojen hyvien aikojen tasolla mutta kumminkin kiitettävästi ikäänsä nähden! Kirka oli myös hienoa päästä näkemään livenä ja varsinkin Strangers in the night oli mahtavaa kuulla livenä, harmi kun jäi puuttumaan loistavia biisejä mm. Set me free ja I'll be yours, mutta ehkä joskus. Keskisen VIP-tarjoilukin oli aivan loistava illan aikana, vaikka mahataudin/ruokamyrkytyksen sainkin jostain oksentaen neljä tuntia. Ja tietysti salarakaskin oli paikalla, eikä muuten ollut edes parhaimman näköinen nainen siellä!