| Aihe: Mike Oldfield | |
|---|
|
Moi. Elikkä mitä levyjä kannattaisi kyseiseltä herralta ostaa? Tubular Bells kakkonen mulla on jo, joten jättäkää se väliin.
Niin ja voitte muutenkn kertoa mitä mieltä olette Oldfieldistä, olisi ihan kiva kuulla teidän mielipiteitä. Kiitoksia : )
Elämä on parasta huumetta!!! |
|
Aika loogista olisi hankkia se aito ja alkuperäinen Tubular Bells, eli se Oldfieldin ensimmäinen levy. Jos popimpaa tavaraa haluat, niin Crises on aivan mainio paketti.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
 pwallin
17.04.2003 13:47:57 (muokattu 17.04.2003 13:48:54) | |
|
Moi. Elikkä mitä levyjä kannattaisi kyseiseltä herralta ostaa? Tubular Bells kakkonen mulla on jo, joten jättäkää se väliin.
Niin ja voitte muutenkn kertoa mitä mieltä olette Oldfieldistä, olisi ihan kiva kuulla teidän mielipiteitä. Kiitoksia : )
Incantations on suosikkini. Tasapainoinen, moderni ja samalla maanläheinen levy. Miehen tuotanto vaihtelee niin paljon jopa tyylillisestikin että vaikea suositella asenteella. Hänhän on tehnyt sekä instrumentaalipohjaisia (laulu vain osana instrumentteja) sekä modernia pop/rock-musiikkia.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
 Peki
17.04.2003 17:31:51 | |
|
tähän väliin pakko ujuttaa...
kannattaa tsekata Pekka Pohjolan Keesojen Lehto -levy. Se on Oldfieldin tuottama ja siinä on kuultavissa vaikak huru mycket oldfield-kitaraa (jopa liikaakin ;). Sen levyn sävellykset on kyllä aivan loistavia (mutta ne onkin Pohjolan sävellyksia XD). No ei, kyllähän Mike on pätevä äijä, jotenkin mullla vaan jäänyt siitä semmonen vähän egoistinen kuva. En tiedä miksi. En ole edes kummemmin miehen musiikkiin tutustunut... enpä siis jauha enempää.
"Jaa minä apea?" -Alfred E. Neumann |
Veke
20.04.2003 14:21:59 | |
|
Tubular Bells on mahtava!
Voyager on hyvä rentoutumis levy ja Moonlight Shadow on muutewn vaan ihan kiva biisi.
Nuihin mun Mike Oldfield tieto sitten rajoittuukin. |
|
Ommadawn on kuuntelemisen arvoinen ehdottomasti. |
 taigahumppa
21.04.2003 22:51:54 (muokattu 21.04.2003 22:57:22) | |
|
Koska tässä näitä jo useampia luetellaan, niin pakko korostaa jo edellä mainittua Ommadawnia. Rauhallista tavaraa mutta levyn atmosfääri saa meikäläisenkin sfääreihin aina uudestaan.
Ab yul ann i dyad awt
en yab na log a toc na awd
taw may on omma dawn egg kyowl
omma dawn egg kyowl - ah . . .
Ja tarkennettuna muuten asian harrastajille:
The cat is in the kitchen, drinking milk
I'm the Fool and I'm laughing
Puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaisikin. |
|
Satuinpa kerran Tallinnassa kierrellessäni erääseen "hihhulien" paikkaan, tai se oli joku uskonnollinen myymälä.. mutta sitten menin, kun näin siellä levyhyllyn, tai oikeestaan huomasin vasta sisällä mikä se liike on miehiään.. no eni wei, ihmettelin suuresti, miten on Mike Oldfieldin levyjä siellä seassa.. kaikkien niitten virsilevyjen ym. vastaavien seassa.. noo.. sattuuhan sitä..
Mutta se mitä olen Mikeä kuullu, nii on ollu sellasta ihme ufo-musaa.. Se oli joku Tubularbells sekin, montakohan niitäkin on se äijä tehny..=I Mutta mimmosia levyjä on ne, mis soittaa Simon Phillips..??
"All I think abaut is time and groove" J. Porcaro |
|
Olen kuullut moneen kertaan kaikki Tubular Bellsit läpi, eikä Tubular Bells III pettänyt niin pahasti kuin ajattelin. Ihan hauskaa musiikkiahan se on tehnyt. Voyageria en ole kuunnellut kovin aktiivisesti, joten siitä en ole mikään mitään sanomaan.
Mehukatti RUSSCHIAN! |
 Ukko
05.05.2003 20:00:16 | |
|
Ommadawn on kuuntelemisen arvoinen ehdottomasti.
Siinä missä Tubularissa on "hakua", Ommadawn on jo valmiimpaa ja syvällisempää. |
|
Oldfieldiltä on paras mielestäni Amarok, mutta se on vähän sellasta kokeellisempaa, eli ei ehkä heti napsahda. Kuten sanottu jo, Ommadawn on myös hyvä. |
|
Kyllähän Mr Oldfield on ehdottomasti yksi bisneksen pätevimmistä tyypeistä. Itse pidän ns. klassisen kauden (Tubular Bells - Incantations) kauden parhaana Ommadawnia. Hergest Ridgen hienoutena on Part 1:n oboe-osuus, johon Oldfield on kertonut saaneensa vaikutteita Sibeliuksen musiikista.
Kakkoskauden (Platinum - Five Miles Out) tuotoksista juuri Five Miles Out edustaa mielestäni kypsintä tuotantoa. Aloituskappale Taurus II (joka kesti vinyylinä koko levy A-puolen) lainaa selvästi tematiikkaansa Tubular Bellsiltä.
Simon Phillips oli mukana Crises ja Discovery -levyillä, jotka edustavat Oldfieldin hitimpää aikakautta 80-luvun puolivälin kieppeiltä. Tämän kauden ehkä tyylillisesti onnitunein on Earth Moving, joka oli jo ihan puhdas pop-levy; Crises:llä oli sentään vielä vanhaan Oldfield-tyyliin yksi kokonaisen levypuoliskon niellaisut instrumentaali.
Kitaristina Oldfieldistä voi olla montaa mieltä. Ehkä useimpien mielestä hänen varsin persoonallinen oikean käden sorminäppäilytyylinsä on hieman kankeaa. Toisaalta se tuo sointiin välittömästi tunnistettavaa persoonallisuutta ja kyllähän hänen tuotannostaan löytyy teknisesti varsin kompleksia materiaaliakin. |
 PekkaM
13.11.2003 07:48:45 (muokattu 13.11.2003 07:54:59) | |
|
The Songs of Distant Earth on oikein kiva nukahtamislevy, ykkössuosikkini Miken levyistä. Eipä uskoisi että Nils-Aslak Valkeapää ja säkkipillinsoitto voisi kuulostaa hyvältä korvaani.
Ommadawnia ja Tubular Bellsejä olen myös kuunnellut enemmänkin ja Five Miles Out:kin jotenkin on jäänyt mieleen hyvänä levynä.
Nämä uudemmat Voyagerit, Millennium Bellit ja Guitarsit on jäänyt hyllyyn parin kuuntelun jälkeen.
Hyllystä löytyy myös neljän CD:n boksi Elements, joka on aika hyvä läpileikkaus tuotannosta Tubular Bells - Tubular Bells II -väliltä. Mukana olevassa kirjasessa Mike kertoo suurimpien idoleidensa olevan kapteeni Kirk ja Jean Sibelius.
Sitten mulla on vielä tuo Amarok, josta ei sen enempää.
Ne Miken ekat itse laulamat kappaleet on aika karua kuultavaa. Flying Start kuulostaa siltä, kuin se olisi laulettu suu täynnä soraa.
Hyviä popimpia kappaleita:
Moonlight Shadow
Foreign Affair
Holy
Man in the Rain
Osta JEM77BFP! |
|
Moonlight Shadow on mielestäni yksi maailman rasittavimmista viisuista.
Tubular Bells on aika jees. |
 Antroid
21.11.2003 17:40:14 (muokattu 21.11.2003 17:40:37) | |
|
Tubular Bells 2003 on aivan kuningas, huomattavasti parempi kuin alkuperäinen.
Itse pidän myöskin Ommadawnista, mutta sitten toisaalta Moonlight Shadow yms. poppirenkutukset antavat melko väärän kuvan koko hepusta.
Toisaalta Pohjolahan ilmeisesti piti äijää melko amatöörinä... |
|
Toisaalta Pohjolahan ilmeisesti piti äijää melko amatöörinä...
Pakko kysyä: Kuka?
Osta JEM77BFP! |
 lxi
21.11.2003 18:45:47 | |
|
Pakko kysyä: Kuka?
Bassokenraali Pekka Pohjola. Oldfield soittaa herran levyllä Keesojen lehto.
"I do not agree with what you have to say, but I'll defend to the death your right to say it." -- Voltaire |
|
Mää tossa törmäsin vinyylilaaria penkoessani semmoiseen levyyn, jolla on Oldfieldin ja hänen siskonsa lapsena ja nuorukaisina tekemää musaa. Ei tullut ostettua kun en mikään Oldfieldin tuotannon eirtyinen ystävä ole.
"Soitat vanhaa jaskaa ja rekkaeta. Keräilet vinyylejä. Soundi-ihanne bassoon on -60 luvulta.
Sinä olet ollut mummo jo pitkään, et ole vain tiedostanut sitä." -arva |
 bedlam
23.11.2003 22:23:35 (muokattu 23.11.2003 22:35:18) | |
|
Toisaalta Pohjolahan ilmeisesti piti äijää melko amatöörinä...
No kyllähän Oldfieldin ja Pohjolan koko kataloogia verratessa Suomen poika mielestäni voittaakin 6-0. Keesojen lehto kuitenkin erittäin onnistunut yhteisprojekti. Miken levystä tuo Crises jostain syystä on eniten soittimessa pyörinyt, Taurus3 on kaunis tsibale.
http://www.mikseri.net/kiasma |
|
Moi. Elikkä mitä levyjä kannattaisi kyseiseltä herralta ostaa?
Tubular Bells, Ommadawn, Five Miles Out ja QE2
Oldfield toistaa aika paljon itseään, mutta ehdottoman hienoa musiikkia mies on tehnyt.
Kahvi on hyvää. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
