Media ja viihde ›

*köh* eräs elokuva ilmestyi 1977
 
Kyl mä ny sen tiiän mut se pitäis tappaa heti ja nyt tossa kolmosessa.

Kyl mä ny sen tiiän mut se pitäis tappaa heti ja nyt tossa kolmosessa.
 
No kuka sitten opettaa nuorelle Lukelle jedikikkoja? Ewokit?

No kuka sitten opettaa nuorelle Lukelle jedikikkoja? Ewokit?
 
No Chewbacca tiätty. hölömö!

Asteikolla 1-5 elokuvan alkupuoli on kamala, ykkösen arvoinen plöräys, kun taas loppu on sen verran toimiva, että sille annan kolmosen, ehkä nelosen.
 
Bullshite! Alkutaistelu oli näyttävä ja aika aitoa Star Warsia lukuisine cliffhangereineen. Loppupuolella taasen koottiin vähän ankeasti nopeasti langat yhteen: Darth pakataan haarniskaansa, C3PO:n muisti pyyhitään, Qui-jon palaa kuolleista opettamaan voimaan siirtymisen, Luke ja Leia poksautetaan ulos ja viedään säilöön. Bläh. Wookie-episodi oli myös aika teennäinen, tuntui että Kashyykin (sp?) taistelu oli vain tekosyy saada Chewbacca vilahtamaan kuvassa.
 
Olihan siinä vikansa, mutta oli se paras noista. Itse asiassa jos ykkönen olisi ollut siedettävä niin porukalla olisi paljon parempi maku tästä trilogiasta, ykkönen hiukan veti kakkosen ja koko sarjan mukanaan. Nyt jopa rooleja oli kirjoitettukin ihan hyvin, Palpantine oli mainio, Anakinkin olisi toiminut loistavasti hyvän näyttelijän käsissä ja Yoda ja Windu olivat aika badass-tyyppejä kummatkin. Huumoritontahan tuo oli, toisaalta onneksi kun ajattelee ykkösen Jar-Jar -"huumoria".
 
Ilmeisesti ihmisiä on nykyään hemmoteltu pilalle tällä efektimössöllä, kun ei mikään oikein kelpaa. Minusta tuo maailma oli visualisoitu pirun hienosti, se todella oli valtava ja moninainen systeemi. Oli aika silmäkarkkia eikä mitään "efektipaskaa". Kyllä siinä jopa toteuttettiin ihan "visio"ta, suuri kumarrus noitten kaikkien yksityiskohtien designereille.

Qui-jon palaa kuolleista opettamaan voimaan siirtymisen,
 
Mitä? Anteeksi tietämättömyyteni, mutta voisiko joku hieman selvittää tätä minulle?

Bullshite! Alkutaistelu oli näyttävä ja aika aitoa Star Warsia lukuisine cliffhangereineen. Loppupuolella taasen koottiin vähän ankeasti nopeasti langat yhteen...
 
Alkutaistelu oli ihan ok, mutta minuun nämä cliffhanger-kohdat eivät purreet ollenkaan. Ja niistä nakertajadroideista tuli todella eieiei-olo. Taistelu oli ihan hyvä, laadulla ja todellakin näyttävästi tehty (poislukien nämä turhat elementit), mutta sen puoleen pelastusoperaatio oli hieman liian tietokonepelihyppimistä. Grievous (ah, nimi!) ei vakuuttanut sen puoleen ollenkaan.
 
Olihan siinä vikansa, mutta oli se paras noista. Itse asiassa jos ykkönen olisi ollut siedettävä niin porukalla olisi paljon parempi maku tästä trilogiasta, ykkönen hiukan veti kakkosen ja koko sarjan mukanaan ...
 
Paras näistä kolmesta, ehdottomasti. Edelliset olivat mielestäni melkoisen nolostuttavia yrityksiä. (Tätä kirjoittaessani sisko katsoo vieressä kakkosepisodia, ja kyllä se on kovin köykäistä tavaraa.) Näyttelijäntyö oli, kuten sanoin, aika väritöntä. Windun kohdalla tuon ymmärtää, rauhallinen jedinihti kun ei paljoa värähdä. Henkilöohjaus on toki kohentunut, mutta heikkoa jälki on silti. Tosin Kenobin lisäksi Palpatine oli tosiaan poikkeus tuosta, kunnon vankkaa työskentelyä, mutta muuten oli huttua.
 
Ilmeisesti ihmisiä on nykyään hemmoteltu pilalle tällä efektimössöllä, kun ei mikään oikein kelpaa. ...
 
Maailman visualisointi oli laatutyötä, mutta homma menee överiksi kun "digitaalinen teknologia antaa mahdollisuuden toteuttaa vision sellaisena kun se alkuaan oli" - eli siis hyppimistä, pomppimista, vipstaakeja ja vimpaimia, iniseviä droideja. Mielestäni aivan turhan tuntuisia detaljeja, huonoja ideoita, jotka eivät tuntuneet istuvan luontevasti elokuvan maailmaan. Olihan tietty niin, että tuossa vaiheessa tasavallassa oli asiat vielä jotenkin kunnossa eikä kaikki ollut rappeutunutta ja rempallaan kuin neukuissa ikään, mutta sälää oli vain liikaa. Eli ei efekteissä sinänsä mitään, malttia niiden käyttöön vaan kaipaisi. Sen puoleen elokuvan loppupuoli on paljon parempi, jotenkin lyyrisempi: ilmaisun suoraviivaistaminen, vihjaavampi sävy, lisätila jonka hieman sisällöllisempi meininki saa... tekijöitä, jotka mielestäni nostavat filmin loppupuolen siitä sälän, pyssyttelyn ja piipityksen suosta joka alku minun makuuni on. (Loppupuolikaan ei ole tietysti täydellinen; kuten sanoit, wookietaistelu oli turhahko ja motiiveiltaan kyseenalainen yms. Nämä yksittäiset tahrat eivät kuitenkaan likaa loppuosuutta muuten; mieluummin unohdan ne.)
 
Aivan lopussa vähän hosuttiin: 3PO:n putsaus, päätös naperoiden sijoittamisesta jne. Vaderin purkittaminen taas oli mielestäni elokuvan parasta antia (mukaanlukien RoboCop/Frankenstein -liikkeet ja vitsikäs NNOOO-huuto); kun Anakin parsitaan kokoon ja kypärä asetaan paikalleen, vanha tuttu hengitysääni... Hienoa, yksinkertaisesti.

Alkutaistelu oli ihan ok, mutta minuun nämä cliffhanger-kohdat eivät purreet ollenkaan.
 
Äh, minusta siinä oli kunnon Indiana Jones -meininkiä. Ja mikä tärkeintä, siinä oli mukana yksi keskeinen Star Wars -elementti: R2D2 avaa ovia/käynnistää hissejä/jotain sellaisen sähkötöpselin kautta. Loistavaa :-)
 
Ja muistetaan myös hiukan muutakin kohdeyleisöä, 8v poikani ei meinannut pysyä tuolillaan tuon alun aikana, oli niin jänskää...
 
Ja niistä nakertajadroideista tuli todella eieiei-olo.
 
Minusta ne olivat oikein loogisia, okei, hiukan Matrixmaisia, mutta kuitenkin. Sitä minä en tajua mikseivät jedit osaa käyttää voimaa lasin läpi, helppohan ne olisi tipauttaa pois...
 
Maailman visualisointi oli laatutyötä, mutta homma menee överiksi kun "digitaalinen teknologia antaa mahdollisuuden toteuttaa vision sellaisena kun se alkuaan oli" - eli siis hyppimistä, pomppimista, vipstaakeja ja vimpaimia, iniseviä droideja.
 
Toisaalta minä pidän siitä tietystä detaljista, isot paikat näyttävät todella isoilta (alkuperäisissä esim. Kuolontähden koosta ei varsinkaan sisätiloissa saa suunnilleen mitään käsitystä) ja paikat ovat täynnä porukkaa, eikä koko Galaksin asujamistoa esitetä viitteellisesti 10 maskeeratulla henkilöllä + mattamaalaustaustalla. Paikkoihin saadaan eloa, esim. noihin Corcusantin avaruussatamiin tai niihin kuilukaupunkeihin. Homma on enemmän kiinni mielikuvituksesta kuin pelkästään resursseista ja siitä mikä on mahdollista toteuttaa livenä.
 
Minusta taasen on huono asia on, että nämä efektit ovat mahdollistaneet jatkuvat Sam Raimimaiset kamera-ajot hullunvauhtia ympäriinsä ja kaikenlaisen typerän kikkailun ja hyperaktiisen kengurupompinnan ympäriinsä. Kun kaikki on mahdollista niin on hyvä olla aika varovainen ettei mene överiksi. Digilavasteet ovat ehkä kuitenkin parhaimmillaan silloin kuin niitä ei huomaa.
 
Vaderin purkittaminen taas oli mielestäni elokuvan parasta antia
 
Minulle tuli siitä jotenkin vähän tyhjä olo, sillä olisi voinut hekumoida enemmänkin. Minusta siinä tehdään lopullisesti Vaderista Vader, riisutaan pois viimeisetkin inhimillisyyden rippeet ja tehdään miehestä kone. Nyt se kävi jotenkin pikaisesti, vaikkakin se maskin päälle laittaminen oli kyllä hieno hetki. Hitto, muistan muuten miten tylsä hetki oli Jedin Paluussa kun Vaderin maski riisutaan ja sieltä paljastuu Tyyris Tyllerö. Melkoinen antikliimaksi ainakin minulle...
 
Oh, ja ohimennen, mistä vetoa että SW Extended Universe herättää Mace Windun eloon, mieshän menetti vaan käden ja tippui kuiluun. Ei ruumista, joten tarina voi jatkua...

Eilen katsoin, ja eihän niihin kriitikoihin oikein voinutkaan luottaa.
 
Okei, alku oli _oikeasti_ aika lattea. Siitä sai sellaisen käsityksen että elokuva ei olisi miltään osin kovin paljoa parempi kuin edellisetkään, sitä samaa huonoa ja kaikinpuolin turhaa dialogia kuin aina ennenkin, ja mitä ne Kenobin Commando-kommentit oikein olivat jok'ikisen tapon jälkeen?? Noh, se Palpatinen pelastus vilahti joka tapauksessa hyvin nopeasti ja teennäisesti ohi. Lisäksi edellisen leffan pääpahis tapettiin n. minuutin sisään. Pff.
 
Noh, tästä lähtikin hurja nousu elokuvan loppua kohden. Dialogit eivät vieläkään koko ajan iskeneet, mutta olivat paikoitellen hyvin asiallisia, ja näyttelijätkin pärjäsivät mielestäni kaikenkaikkiaan hyvin. Elokuvia, joissa tulee sellaisia kommentteja kuin "No, Luke, I am your father" "NO! It cannot be! NO! NOOO!!!"ei voi kuitenkaan syyttää kokonaan huonosta dialogista, se kuuluu asiaan :) Anakinia houkutellaan nopeasti pimeän puolen pauloihin, ja viimeistään kun Palpatine julistaa koodi 66:n käytäntöön niin muistan miettineeni itsekseni:"Noniin. Tää on sitä itseään." Williams on nero, ja loppuräiskeet mielettömät. Se Tatoiinen loppukohtaus oli ehdottomasti yksi elokuvan herkimmistä. Muutenkin elokuvan viimeinen tunti oli mielestäni kaikin puolin hienoa draamaa.
 
Ei mene, tietenkään, vanhojen elokuvien tasolle. Oli se silti hyvä.
 
EDIT: Voi äly, pitänee tuhlata toistamiseen rahaa että pääsee fiilistelemään toisen kerran, tuon katsoo uudestaan pelkästään sen viimeisen tunnin takia. Ei sitä dvd:tä nyt montaa kuukautta jaksa odottaa.

Eilen kävin katsomassa SW III:n ja täytyy sanoa, että se on ehdottomasti paras SW noista uusista. Minusta SW III on alusta loppuun A-luokan viihdettä. Kökköä dialogia oli vähennetty (vrt. I & II) ja näyttelijätyö oli jopa uskottavaa. Ewan McGregor, Hayden Christensen ja Ian McDiarmid (Palpatine/Sidious) tekivät erittäin hyvän työn. Ja paras hetki on tietenkin se, kun Anakinin puetaan/kasataan Darth Vaderiksi.
 
Ei mulla muuta.

Tekisi mieli nähdä tuo Shitin kosto, kun sitä on niin kovasti hehkuteltu. Mutta sitä ennen pitäisi varmaan nähdä ne kaksi edellistä osaa, joita en ikinä ole halunnut katsoa.
 
Eilen lainasin Phantom Menacen kaverilta ja yritin katsoa (siis huom: ensimmäistä kertaa).
 
Ei helvetti mitä paskaa.
 
Ensinnäkin, kun kyseessä on kenties elokuvahistorian legendaarisin sarja, niin ensimmäisen osan alkuun olisi voinut panostaa hieman enemmän. Nyt näytetään nopeasti joku "tosi hieno" avaruusasema, jonka luokse lentää joku "tosi hieno" avaruusalus. Sitten sieltä aluksesta tulee kaksi hahmoa, ja kuvaus on kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Ei minkäänlaista tunnelmaa, näyttelijät ovat pihalla ja dialogi ei toimi sitten millään. En pystynyt katsomaan 10 minuuttia pidempään.

En pystynyt katsomaan 10 minuuttia pidempään.
 
Ja minusta tuo alku on ehkä parasta tuossa leffassa, sitten kun päästään Naboolle niin homma alkaa todella tökkiä :-)

Ja minusta tuo alku on ehkä parasta tuossa leffassa, sitten kun päästään Naboolle niin homma alkaa todella tökkiä :-)
 
Eli siis mä näin itse asiassa elokuvan parhaan osan. =) Ei kyllä hirveästi houkuta katsoa sitä kokonaan.

Eli siis mä näin itse asiassa elokuvan parhaan osan. =) Ei kyllä hirveästi houkuta katsoa sitä kokonaan.
 
Hoho!
Itseasiassa alkupuoli on episode I:sen parasta antia.
Sitten kun tulee Jar Jar Binks ja Jake Lloyd, elokuvan katsominen alkaa olla masokismia.

Itseasiassa alkupuoli on episode I:sen parasta antia.
 
Kyllä Kenobi & Jin vs. Maul kannattaa katsoa.

Oh, ja ohimennen, mistä vetoa että SW Extended Universe herättää Mace Windun eloon, mieshän menetti vaan käden ja tippui kuiluun. Ei ruumista, joten tarina voi jatkua...
 
Olikos sen Lucasin kaavaileman TV-sarjan tarkoitus osua ajallisesti juuri tähän muutamaa vuotta ennen Yavinia tapahtuvaan? Ihan vaan sillä mietin, että olisi ihan mielenkiintoista nähdä, esim jo sarjakuvissa näkynyttä Vaderin jedien metsästystä.

Minusta taasen on huono asia on, että nämä efektit ovat mahdollistaneet jatkuvat Sam Raimimaiset kamera-ajot hullunvauhtia ympäriinsä ja kaikenlaisen typerän kikkailun ja hyperaktiisen kengurupompinnan ympäriinsä. Kun kaikki on mahdollista niin on hyvä olla aika varovainen ettei mene överiksi. Digilavasteet ovat ehkä kuitenkin parhaimmillaan silloin kuin niitä ei huomaa.
 
Aivan. Lucas käsittääkseni tekee ihme hömppää vain sen takia kun se on mahdollista. Näissä uusien star warssien kamera-ajoissa (ja efektikuliseissa jne) ei ole minkään näköstä elokuvakerronallista merkitystä, joten se monesti johtaa siihen ettei sitä jaksa katsoa sitä ensimmäistäkään kertaa.
 
monta turhaa hahmoakin näyttäisi olevan tehty vaan sen takia että saa esitellä uutta tekniikkaa niillä.

Nyt tuli sitten perjataina tuo katottua. Mahtava oli. Enemmän verta olisi saanut olla, vähemmän vimpuloita ja droidien huudot ja muut äänet olivat ärsyttäviä. Mutta muuten ihan loistava.

Mjoo. Enpä ole ennen yhtä ristiriitaisia tunteita aiheuttanutta leffaa nähnyt. Sithin kostosta haluaisi niin kovasti pitää, mutta moni asia siinä tökkii.
 
Leffan alkupuoli laahaa ikävästi. Alun taistelukohtaus repijädroideineen on hieman liian sekava ja vilkas. Toimintakohtauksista olisi muutenkin voinut pudottaa vauhtia ja pituutta roimasti pois, sillä nytkin parhaiten toimivat lyhyet ja minimalistiset mätöt. Alun koukku on Anakinin ja Dookun välinen matsi, joka kuitenkin tekee koko Dookun esiintymisen trilogiassa turhan vähäpätöiseksi. Lisäksi General Grievous on hahmona yhdentekevä. Ei liene tarvitse edes mainita, millaista myötähäpeää Obi-Wan-taistelun loppurullailut aiheuttavat.
 
Loppua kohden meno paranee selvästi. Synkkyys - vaikka se tässä leffassa onkin paisuteltua - nostaa mukavasti päätään, ja Palpatinen juonittelut ovat mieluisaa seurattavaa. Palpatinen seesteisesti kertoma Sith-legenda on leffan parhaita kohtauksia, ja luo kokonaan uuden tulkintamahdollisuuden Anakinin syntymälle ja Palpatinen historialle. Anakinin lopullinen kääntyminen pimeälle puolelle ei ehkä aivan toimi kuin olisin odottanut. Christensenin vaivaiset kaksi erilaista ilmettä eivät hirveästi auta asiaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että Padmén käyttäminen pelinappulana on toimiva ratkaisu ja lisää jonkin verran käännöksen uskottavuutta.
 
Loppu jää kokonaisuutena plussan puolelle, vaikka viimeinen taistelu onkin pitkitetty ja paikoin kohtuullisen kökön oloinen. Leijailut laavavirran yläpuolella ovat suoraan sanoen koomista katseltavaa. Yksinkertaisempi ympäristö olisi ollut huomattavasti toimivampi ratkaisu. Lucasin olisi kannattanut pitää mielessä, että hän tekee elokuvaa eikä teknologiademoa. Lucas on myös tunnetusti surkea näyttelijäohjaajana, mikä näkyy ikävästi myös Sithin kostossa. McDiarmid ylinäyttelee lievästi muodonmuutoksensa jälkeen, eikä Christensenin tai Portmanin suorituksia edelleenkään voi kehua, vaikka ne kakkososasta ovatkin parantuneet näkyvästi. McGregor hoitaa hommansa ihan kunnialla, vaikka hänkin paikoin joutuu kankean dialogin uhriksi.
 
Lopun sitominen alkuperäistrilogiaan on hyvä ratkaisu, mutta toteutus on hieman liian hätäinen. Tuntuu kuin tekijät olisivat huomanneet leffan olevan jo niin pitkä, että kaikki viittaukset pitää ahtaa viimeiseen pariin minuuttiin. Vaderin ja Keisarin seisominen komentosillalla on kyllä kiistatta upea kohtaus, joka nosti fiiliksiä huomattavasti. Sithin kosto on todellakin siitä kiero elokuva, että se nostaa monin paikoin fiilikset kattoon mutta onnistuu juurtamaan mieleen heikoimmat hetkensä liian voimakkaasti. Kokonaisuutena se nousee huonoista puolistaan huolimatta uuden trilogian selvästi parhaaksi osaksi (mikä nyt ei hirveä saavutus ole). Minkäänlaista arvosanaa on todella vaikea mennä antamaan ainakaan ennen toista katselukertaa, sillä kuten mainitsin, fiilikset ovat niin ristiriitaiset.

No, nähty on ja oli kyllä suht koht mukava pläjäys. Alku tosiaan tökki vähän, mutta mitä lähemmäs loppua mentiin, niin fiilismittari kohosi kuin lehmän sarvi. Varsinkin se Anakinin ja Obi-Wanin viimeiset sanat -kohta nousi kyllä vaikuttavuudessaan yhdeksi parhaista leffasarjan kohtauksista, sympatiat meni täältä kyllä aniksen puolelle.