Musiikkia julkaistaan maailmassa niin älyttömän paljon että arvioista on paljon hyötyä uutta kuunneltavaa etsiessä. Tietyt vakiolehdet tulee tsekattua säännöllisesti (Soundi, Toinen Vaihtoehto) koska niiden vakiokriitikkojen makuihin on päässyt jotenkin kiinni, ts. pystyy suhteuttamaan oman musiikkimaun arvostelijan makuun. Muitakin lehtiä tulee seurattua silloin tällöin: Rumba, Sue, Infero, Rytmi, Maximum Rock'n'Roll + satunnaiset muut punk-zinet. Lisäksi musiikin etsimisessä auttaa sekalainen määrä nettisivuja Allmusic.com etunenässä (yleensä jotain harvinaisempaa / tietyn genren musiikkia etsiessä). Objektiivista informaatiota on musiikista mahdotonta löytää, kavereiden suositukset ovat ihan yhtä subjektiivisia kuin kriitikkojenkin (levy-yhtiön pr-puolen ja bändien itsensä suosituksista puhumattakaan..)
Muita hyväksi havaittuja keinoja kuin arvostelujen selailu on esim. jonkin hyvän levyn julkaisseen indielafkan nettisivujen läpikäyminen ja näytemp3sten imurointi, mutta se on enemmän hakuammuntaa. Lisäksi yksittäinen näytebiisi ei välttämättä kerro levykokonaisuudesta kovinkaan paljoa, kun taas arvostelut yleensä pyrkivät kuvaamaan albumeja albumeina eikä sinkkukokoelmina.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: positiivinen arvio tutulta arvostelijalta pistää usein tutustumaan kirjaston / nettisivujen kautta, mutta ostopäätöstä en ole ikinä tehnyt kuulematta arvostelun varassa. Negatiivinen kritiikki vaikuttaa vähemmän. En yleensä jätä tutustumatta jo tuttujen bändien uusiin levyihin jos joku arvostelija sattuu niitä lyttäämään, mutta jos joku bändi nimeltä Nevöhööd on tehnyt levyn ja vaikuttaa arvostelun perusteella paskalta, niin aika harvoin tulee mieleen että "tuota pitäisi joskus kuulla" (Paitsi, jos levy on rutattu täydellisen totaalisesti, jolloin sitä on kuultava potentiaalisten camp-arvojen takia) |
etnopoju
Anarkiapurilainen
