Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Se mikä tässä levyssä itseäni huolestuttaa on se, että kuinka hyvin kestää kuuntelua kun lähestulkoon kaikki biisit avautuivat jo toisella kuuntelemalla.
 
Ihan lupaavalta näyttää ainakin täällä. Tiistaista lähtien on levy pyörinyt ainakin 40 kertaa, eikä minkäänlaista tympääntymistä mihinkään biisiin ole havaittavissa.

Mitäs mitäs, tässähän on aivan mahtavat soundit. SoaDin levyistä jopa parhaat soundit mielestäni.
 
Asiat mitkä pistävät pahasti korvaan:
 
Balanssit!!! Kitarat kelluvat irrallaan muusta musiikista muutamassa biisissä, Revenga ja B.Y.O.B. ehkä pahimpana esimerkkinä. Kun taas This Cocainessa on esimerkiksi on asiat kunnossa.
 
Missä ovat keskiäänet? Vaikka tietenkin kompressoinnin jälkeen eq-näyttää tasaista pötköä ei keskiäänet oikein soi. Tulee mieleen 80-luvun thrash kauhistukset välillä.
 
Ja mikä siinä on, että ääni lyö särölle? Luulisi tuolla budjetilla saavan aikaan puhdasta signaalia.
 
Kyllähän Toxicityssä on aivan eri laatu äänimaailmassa.
 
Kuuntelin Stonegardin Arrows-levyä ja tätä peräjälkeen. Budjeteissä on taatusti miljoonan rahayksikön ero mutta silti vain Norskien levy soi paremmin äänenlaadultaan, ehkä jopa myös musiikillisesti mutta se taas onkin sitten eri keskustelu.

* * * * ja puoli tähteä tulee.
 
hienoa, että malakian on saanut lisää lauluosuuksia.

Nyt pari kertaa kuunneltuna en keksi yhtäkkiä muuta valittamista kuin sen, että ehkä Lost In Hollywoodissa olisi voinut olla päävokaalit toisin päin. Ehkä. Hyvä levy minun korviini, erittäin hyvä. Ja kun joku tuosta kestosta mainitsi, niin mun mielestä pituus on just sopiva. Ei ne klassikotkaan ole tuon pidempiä olleet. Vai mitä jäitte kaipaamaan Motörheadin Ace Of Spadesilta (36 min.) tai Dead Kennedysin Fresh Fruitilta (33 min. (no ehkä Too Drunk To Fuck olisi voinut siinä olla nostamassa minuutit 36:een)).
Tuo levyjen väkisin venyttäminen tuli vasta cd:n myötä. Reilut 10 vuotta sitten vielä 45-minuuttinen levykin oli aika reilun mittainen. Pidempi ei olisi ysikymppisen kasetin yhdelle puolelle mahtunutkaan ;). Maidenin Powerslave oli aikoinaan eka tuttavuus, joka kesti yli tuon maagisen 45 minuutin (Onhan se jo vuodelta -84 kylläkin, eli olkoon sitten 20 vuotta. Se vaan tuntuu vielä eiliseltä).
 
Taisipa tulla enempi asian vierestä, sori.

Kuulin juuri tuossa muutaman biisin levyltä... Ai perkele että kuullostaa hyvältä!!!! pakko saada levy käsiini!!!

Tulipa sitten tänään hankittua tuo Mesmerize ja hyvältähän tuo kuulostaa. Odotin, että Malakianilla olisi ollut vielä enemmän noita lauluosuuksia kun siitä on ollut niin paljon puhetta. Tankianilla kuitenkin on huomattavasti miellyttävämpi lauluääni kuin Malakianilla, jonka lauluääni on lähinnä ärsyttävää vinkunaa. Miehen lauluääni kun ei kuitenkaan niitä maailman kauneimpia ole. Loppupään biisit toimivat tähän mennessä parhaiten. Hauskoja lyriikoita. Vähän tuplabasareitakin esillä. Saas nähdä, iskeekö vielä enemmän. Tällä hetkellä ihan ok-levy. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä siis...

Hei... kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa Radio/Video-biisissä ollaLucy in the Sky with Diamonds -tyylinen viittaus LSD:hen ("Sweet Danny and Lisa")? Miten hitossa nuo Danny ja Lisa muuten liittyisivät yhtään mihinkään?
 
Salaliittoteoria! :D

Hei... kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa Radio/Video-biisissä ollaLucy in the Sky with Diamonds -tyylinen viittaus LSD:hen ("Sweet Danny and Lisa")? Miten hitossa nuo Danny ja Lisa muuten liittyisivät yhtään mihinkään?
 
Salaliittoteoria! :D
 
http://forums1.sonymusic.com/eve/ub … 278109551/m/9241046243/r/9021057243
Tuolla on pohdittu Dannyn ja Lisan arvoitusta....Ettei vain olisi kotimainen sankarimme Danny ja hänen vaimonsa Liisa Lipsanen...Hehrrr

On muuten Lost In Hollywoodissa kohdalla -> 2:57 mielettömän kaunis kohta, eli se "phony people come to pray".
Muutenkin tosi hieno biisi.
Pidän kyllä kaikista levyn biiseistä. Mulle tää levy on niinku kokonaisuus.

Mun mielestä Toxicityllä ei oo kovinkaan heviä säätöä...
 
No mun korvaan Toxicityn kitaravalli hakkaa Mezmerizen 100-0. Jotenkin täyteläisempi, tällä on melko ohut ja kliininen kitarasoundi siihen verrattuna.

No mun korvaan Toxicityn kitaravalli hakkaa Mezmerizen 100-0. Jotenkin täyteläisempi, tällä on melko ohut ja kliininen kitarasoundi siihen verrattuna.
 
En ole Mezmerizeä kuullut, mutta sen voin sanoa että harva C:hen virittävä bändi on onnistunut yhtä hyvin kitaran ja basson erottelussa kuin Soad Toxicitylla. Kuunnelkaa vaikka Prison Songin alkumöyrintää. Parhautta.

Tiistaista lähtien on levy pyörinyt ainakin 40 kertaa
 
"Vit*%, mä oon ainakin miljoona kertaa kieltäny sua liiottelemasta!!!"
 
eikä minkäänlaista tympääntymistä mihinkään biisiin ole havaittavissa.
 
Niin, ei vaan. Kuten sanoin niin helvetin hyvä levyhän tuo on. Yleensähän tuppaa vaan ainakin meikäläisen kohdalla olemaan niin, että ne heti aukeavat levyt eivät ajan saatossa nouse niihin "henk. koht. klassikoihin". No anaalipenetraatiohan vahvistaa säännön vai miten se meneekään???
 
Joka tapauksessa, hyvä levy. Loppu.

Hei... kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa Radio/Video-biisissä ollaLucy in the Sky with Diamonds -tyylinen viittaus LSD:hen ("Sweet Danny and Lisa")? Miten hitossa nuo Danny ja Lisa muuten liittyisivät yhtään mihinkään?
 
Salaliittoteoria! :D
 
Soadfans.comin keskustelupalstalla joku sanoi kysyneensä tuota itse bändin basistilta joka kertoi että Danny ja Lisa olivat Malakianin lapsuudenystäviä.

Loistavuutta. Osaavatko nämä äijät huonoa levyä tehdäkään? Biisit ovat, kuten aikaisemmin tässäkin ketjussa todettu, entistä melodisempia ja hiukan popimpiakin. Mutta siltikin, kun Radio/Videon humppasäkeistö vyörähtää liikkeelle, ei voi kuin kiittää miesten neroutta ja kieroa ajattelua. On aivan upeaa kuunnella soittoa, jossa kuuluu huumori, joka on niin usealta yhtyeeltä kateissa nykyään.
 
Harvana miinuksena: Tankiania olisin halunnut kuulla enemmän, jotenkin tuntui, että aina kun Malakian alkoi laulamaan, hänet olisi laitettu kauhean pintaan ja Tankian olsi ollut vähän enemmän taustalla. Tämä pisti itseasiassa korvaan jo singlebiisi B.Y.O.B.:ssa. Vaikka Malakianilla mielestäni sinänsä mielenkiintoinen lauluääni onkin, pidän kuitenkin enemmän Tankianista.
 
Suosikkini tässä vaiheessa ovat: B.Y.O.B., Revenga, Radio/Video ja Question! Mutta ei tällä levyllä yhtään nyrjähdystä ole.

hienoa, että malakian on saanut lisää lauluosuuksia.
 
no huhhuh.

Jos tästä jotain pitää sanoa niin Lost in Hollywood on mahtava biisi. Siis mielettömän kaunis biisi. SOADin tutut rymistelyt tuntuvat todella laimeilta ja ponnettomilta vaikka biisit muuten hyviä ovatkin. Ihan jees.

My shit stinks much better than yours!
 
Huomasin ton rätinän kanssa, kumma juttu. Ei paljon, mutta kuitenkin.

Huomasin ton rätinän kanssa, kumma juttu. Ei paljon, mutta kuitenkin.
 
http://www.soundmirror.com/articles.html#current

no huhhuh.
 
Täh?
 
Eiks pysty ymmärtämään että jotkut (kuten mä) pitävät oikeasti Malakianin äänestä helvetisti... Vaikkapa Radio/Videossa ja Toxicityn useissa C-osissa äijä loistaa ainakin mun korvaan.
 
On vaan Daron Malakian nyky-rockissa kovimpia tekijöitä tuon Mars Voltan Omar Rodriguezin kanssa.