Bassot ›

elikkäs mitä eroa noilla otelaudoilla on? siis sellaisella vaalealla (vaahtera?) ja sellaisella tummalla (ruusupuu?)? Itselläni on sekä bassossa, että kitaroissa kaikissa tuollainen ruusupuinen otelauta. Kun olen katsellut noita signature bassoja niin hyvin monissa on ollut tuollainen vaahterapuinen otelauta esim. Geddy Lee signature jazzbassossa, joka on muuten yksi hienoimmista bassoista ikinä..
 
Onkai noilla vähän vaikutusta ääneenkin mutta vastasit melkein itse tuossa kun sanoit" on muuten yksi hienoimmista bassoista". Kyllä se kieltämätää on yks tärkeimpiä vaikutteita nykypäivänä. Ei ruusupuun ja vaahteran vällillä ole niin valtavia eroja että sillä välttämättä olisi niin valtava merkitys että minä, tai kukaan toinenkaan kuulee sen levyltä. Jos etsii diskanttia ja atakkia niin kyllä ebenholz on ehdoton ykkönen.
Oikeastaan koko "vaahteraotelauta" villitys alkoi Leon säästökampanjasta. Alunperinhän fenkuissa oli ruusupuiset otelaudat mutta tuli halvemmaksi tehdä kitarat ilman erillistä otelautaa, nauhat vaan hakattiin suoraan pyöristettyyn vahterakaulaan, ja se oli siinä. Monet Fenderin "trademarkeista" on vaain yksinkertaiseti säästö toimenpiteitä. Esim. suora lapa. Pultti kaula. Bassojen ja Telen tallasysteemit j.ne.

Entäs millainen on Eeben-puu otelaudassa?

Ebenholz on saksankieltä ja tarkoittaa eebenpuuta. Tuossa edellän mainittiin sen saundiominaisuuksista, toisekseen se on hillittömän kovaa puuta, suuri osa nauhattomien kauloista tehdään eebenistä juuri kestävyssyistä.

En väitä pystyväni kuulemaan otelautamateriaalien eroja levyltä, mutta omia soittimiani (ruusupuuotelautainen jazz basso ja vaahteraotelautainen/-kaulainen jazzbasso) vertaillessa olen tullut siihen tulokseen että otelautamateriaalina vaahtera antaa kovemman ja heleämmän klangin kuin ruusupuu, jonka sointi on aavistuksen tummempi. Taajuuskaistalla nämä erot ovat selvimmät ylämiddlen aivan yläpäässä.
 
Ebenholz on vielä vaahteraakin kovempaa, joten veikkaisin että sen soundissa korostuvat vaahteralle ominaiset sävyt vielä enemmän.
 
Tärkeimmät erot otelautamateriaaleissa ovat kuitenkin soittajan omien korvien välissä - mikä näyttää parhaalta, mikä tuntuu käteen parhaalta jne. Käytössä en ole havainnut mitään eroa noiden otelautojen välillä. Studiosessioissakaan ei ole ikinä tullut tilannetta missä olisi edes sadasosasekunnin ajan käynyt mielessä että "kunpa nyt olisi vaahteraotelauta..." ;-) Kokonaisuus ratkaisee.

Mulla on Pao Ferro ja Wenge toimineet loistavasti.
Vaahtera on turhan kova matsku mulle , kun käytän tota topia lähinnä lyömäsoittimena :)