Kitarat: kitarakamat ›

Ostin tuossa jokin aika sitten Epiphonen Hummigbirdin (kyseessä on siis teräskielinen akustinen kitara), joka on muuten erittäin hyvä keppi, mutta: Vaikka kielet ovat ohuimmat mahdolliset ne ovat niin jäykät painaa otelautaa vasten, että jo tunnin soittamisen jälkeen alkavat sormenpäät olla kovilla..
 
Kielten laskeminen aiheuttaa särinää, eivätkä kielet edes ole kovinkaan korkealla. Ne ovat vain "jäykät".
 
Kysynkin, että mistä kielten eri jäykkyys eri kitaroissa johtuu ja voiko asialle ehkä tehdä jotain? Kiitos.

Saman jäykkyyden/raskauden olen huomannut aika monilla akustisilla metallikielisillä kitaroilla... pitänee joskus soittaa läpi mahdollisimman monta kitaraa ja valita niistä sopiva, jos joskus tulee hankittua moinen omaksi.

Syy jäykkyyteen on teräskielet. Pyri vaan soittamaan sillä akustisella säännöllisesti. Kyllä ne sormet pian kovettuvat tarvittavalle tasolle. Teräskielinen akustinenhan on tosimiesten soitin. Poppakonstit ei auta, vaan akustinen vaatii aivan erilaista tekniikkaa, kuin sähkökitara. Harjoittelu on avainsana. Veivaa aluksi vaikka bluesia, siihen tuo hummingbird ainakin hyvin sopii. Iso body = blues.

Satula vaikuttaa siltä osin, että kuinka hyvin kieli pääsee luistamaan satulan urassa kun kieltä painetaan kohti otelautaa. Jos kieli pääsee luistamaan hyvin, niin kielen venyminen tapahtuu pidemmällä matkalla (tallasta virittimeen asti) kuin kielen jumittaessa (tallasta satulaan asti).
 
Eri kielisettien ominaisjäykkyys on toinen mikä vaikuttaa ja kolmas on kielten korkeus otelaudasta. Muita syitä ei tuu mieleen.

Se on tervettä kipua:o) Hommaa vaikka 12-kielinen akustinen niin johan saa sormet jumppaa!! Sen jälkeen tuntuu tavis 6-kielinen kevyeltä...

No eipäs tuo 12-kielinen mikään erityisen raskas ole soittaa...
 
Itselläni Epiphonen (muistaakseni) AJ 18 12S ja siinä paksuin kielisetti, mikä kitaran ostohetkellä liikkeessä oli eli ghs:n Phosphor Bronze 12-52 setti.
 
Toki itselläni 5 vuoden bassottelu on sormivoimia jonkin verran kartuttanut

Kokeile Thomastik-Infeldin Plectrum sarjan kieliä. Huomattava ero.
 
Olen itse vuosia käyttänyt akustisessa GHS:än ja Martinin kieliä ja vähän aikaa sitten testasin Thomastik-Infeldin Plectrum sarjan kieliä. Ne ovat huomattavan kevyempiä ja pehmeämpiä soittaa.
 
Broidi vaihtoi myös eikä palaa vanhoihin merkkeihin.
 
Soitin Laine myy niitä.

Olen huomannut saman ilmiön toisissa akustisissa, mutta en ole keksinyt yksiselitteistä syytä sille. Kitaraa voisi kuitenkin käydä näyttämässä jollain osaavalla korjaajalla joka laittaisi kaikki säädöt (kaularauta ja ylä- ja alatalla) kuntoon, jolloin soittotuntuma olisi paras mahdollinen.
 
Yleensä liian korkea ylätallaluu vaikeuttaa soittoa eniten, eikä se edes näy siinä, että kielet olisivat liian korkalla ylempää kaulasta. Tämä jää helposti huomaamatta jos ei ole perehtynyt asioihin... Katso kirjoittamani juttu akustisten kitaroiden säätämisesti:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=15&t=28886&o=80&co=0

Hyvää luettavaa aiheesta:
 
http://www.noyceguitars.com/Technotes/Articles/T3.html

Kokeile Thomastik-Infeldin Plectrum sarjan kieliä. Huomattava ero.
 
En ainakaan Soitin Laineen nettisivuilta löytäny ton merkkisiä kieliä ku pelkästään sähkikselle...

Kyllä ne sormet voi vähän huonona olla, jos ei ole kovin paljoa teräskielisellä akustisella soittanut aikaisemmin. Itselläkin aina sillointällöin tahtoo olla sormenpäät kipeänä, kun soittaa tuolla akustisella vähän enemmän. Taitaa olla tällä hetkellä 12-53 setti kiinni (punottu g-kieli). Kyllä siihen tottuu kun soittelee vaan. Soittamaan siitä.. :)

Kokeile Thomastik-Infeldin Plectrum sarjan kieliä. Huomattava ero.
 
Mistä se ero tulisi?
 
---
 
Tuo kitaran kielten korkeuden tsekkauttaminen oli viisas neuvo. Moni ei havaitse sitä että tehtaan putkesta tulleina soittimet eivät välttämättä (harvoin ovat?) ole viimesn päälle trimmattuja. Mm. soitinrakentaja Arto Pulkkinen kertoi että hänelle tietyt soitinliikkeet roudaavat kaikki uudet soittimet - ne vähän paremmat - trimmattavaksi ennen esille panoa. Satuin kysymään kun näin ison läjän uusia kitaroita kärryssä. Halvemmissa soittimissa setuppi luultavasti on tehtaan asetuksissa. Vaikka akustisen soittaminen onkin oleellisesti raskaampaa kuin sähkiksen, oikea setuppi auttaa jos asetukset ovat pielessä.

Mistä se ero tulisi?
 
---
 
Tuo kitaran kielten korkeuden tsekkauttaminen oli viisas neuvo.
 
Thomastik-Infeldillä on muutamia eri tyyppisiä akustisen kitaran kieliä. Spectrum sarja on perinteinen kun taas Plectrum sarja on suunniteltu ja valmistettu niin että siinä on vähemmän tensionia (= jännitettä) vatsaavassa vireessä.
 
Tähän voi vaikutta materiaivalinnalla, sydän- ja käämilangan keskinäisellä paksuudella ja varmasti monella muullakin tavalla. TI on valmistanut viulu- ja sellokieliä jokunen vuosisata niin pajan pojilla on varmasti omat tiedot ja konstit.
 
Käy katsomassa kotisivuilta www.thomastik-infeld.com
 
Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä siitä että ensin kitaran täytyy olla hyvin säädetty. Vasta hyvin säädetyssä kitarassa eri kielityyppien erot pääsevät oikein esille.

Veikkaan kanssa, että kaularauta tms. on hieman huonosti säädetty (tai jätetty säätämättä).

Taisi tulla tossa aiemmin jo mainuttuakin että kitaran setupilla on suuri vaikutus asiaan. Itsellänikin oli josku joku Epiphonen akustinen, joka myös tuntui jäykältä. Yleensähän noiden akustisten säätämisessä ei ole niin paljoa mahdollisuuksia kuin sähkökitaroissa, mutta jotain pystyy tekemään. Kaulan paksuus on myös yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen miten jäykältä kitara tuntuu, ainakin itselläni on tämä feelis. Olen soittanut myös hieman paremmilla akustisilla (esim. Martin), ja ne ei tunnu lähellekään niin jäykältä soittaa, vaikka kielten paksuus on sama.

Syy siihen miksi monet tehtaat eivät soittajien mielestä laita kieliä tarpeeksi alas, on se että soittotyylejä on monia. Toiset haluavat oikeasti kielet hyvin korkealle, jolloin kitarasta saatu voluumi on parhaimmillaan. Ala- ja ylätallaa voi ainoastaan laskea, nostaminen on hankalampaa, koska vaatisi (oikein tehtynä) uuden tallaluun tekoa, jolloin asiakkaan on parempi antaa itse tehdä säädöt kuten parhaimmaksi katsoo - mikä on mielestäni järkevää.
 
Usein juuri kielet ylätallasta ovat aivan liian korkealla, jolloin sointujen ottaminen ykkösasennosta on vaikeaa, eteenkin F-barren. Jos akustisen kaula on suora ja nauhat kunnossa, ei mitään estettä ole sille, että siihen saisi yhtä hyvän actionin kuin sähkökitaraan. Akustissa vain yleensä käytetään paksumpia kieliä ja halutaan kielet voluumin ja säröjen estämiseksi vähän korkeammalle. Korkeammalla olevat kielet saavat myös paremmin kitaran ominaisen äänenvärin irti kannesta, koska silloin siihen kohdistuu suurempi fyysinen voima myös paksumpi kielisetti ajaa saman asian.

Thomastik-Infeldillä on muutamia eri tyyppisiä akustisen kitaran kieliä. Spectrum sarja on perinteinen kun taas Plectrum sarja on suunniteltu ja valmistettu niin että siinä on vähemmän tensionia (= jännitettä) vatsaavassa vireessä.
 
Tähän voi vaikutta materiaivalinnalla, sydän- ja käämilangan keskinäisellä paksuudella ja varmasti monella muullakin tavalla. TI on valmistanut viulu- ja sellokieliä jokunen vuosisata niin pajan pojilla on varmasti omat tiedot ja konstit.
 
Käy katsomassa kotisivuilta www.thomastik-infeld.com
 
Ok,ehkä näin, mutta nuo Plectrum kielet ovat jo niin ohuita että ne jo pelkästään sentähden ovat kevyet soittaa.
 
vrt D'Addarion kevyt setti, erityisesti bassopuolella:
 
http://www.daddariostrings.com/DADP … ?CodaID=578&ID=2&Class=ABMA
 
Kevyissä kielissä on se huono puoli, että koska niissä on vähemmän massaa, on myös värähtelevän massan energia pienempi mikä johtaa heikompaan ääneen, väkisinkin. Mutta sillä kai ei ole väliä jos vasta on aloittelemassa soittoa. Sitäpaitsi voihan sitä laittaa vaikka kevyet sähkiksen kieletkin alussa, niin ei mene hankinta vaikeaksi.
 
EDIT Tuossa kopioituna siteitä niin näkee helpommin, ylempi Thomastik:

P10  E  .010 (0.26 mm) 
P13  B   .013 (0.33 mm)
AC016  G  .016 (0.41 mm)
AC022  D  .022 (0.57 mm)
AC030  A  .030 (0.76 mm)
AC041  E    .041 (1.05 mm)
 
D'Addario EJ10 - Extra Light
 
PL010  E   0.010 (0.25 mm)
PL014  B   0.014 (0.36 mm)
BW023  G  0.023 (0.58 mm)
BW030  D   0.030 (0.76 mm)
BW039  A   0.039 (0.99 mm)
BW047  E   0.047 (1.19 mm)

Jos akustisen kaula on suora ja nauhat kunnossa, ei mitään estettä ole sille, että siihen saisi yhtä hyvän actionin kuin sähkökitaraan. Akustissa vain yleensä käytetään paksumpia kieliä ja halutaan kielet voluumin ja säröjen estämiseksi vähän korkeammalle.
 
Näin kyllä, mutta oikein säädetyssä sähkökitarassa ei .014-settikään ole turhan raskas.
 
Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kitara kunnolla säätöihin, ja säätäjälle toivomus suhteellisen matalasta actionista. Kun vielä haetaan sopiva kielisetti (vaikkapa Dean Markleyn .010 fosforipronssit), niin soittaminen ei varmasti ole liian raskasta tai hankalaa.
 
Mä olen vuosikaudet katsellut, kuinka toiset kiduttavat itseään munanleikkuri-akustisilla, mutta kun oikein totta puhutaan, niin ne miellyttäviksi säädetyt kitarat soundaavatkin paremmalta, kun voi soittaa mitä tahtoo eikä vain sen mitä kaikin voimin vääntäen just ja just pystyy.
 
Ja motivaatio pysyy kun fiilis ei katoa
:-)

Syy jäykkyyteen on teräskielet. Pyri vaan soittamaan sillä akustisella säännöllisesti. Kyllä ne sormet pian kovettuvat tarvittavalle tasolle. Teräskielinen akustinenhan on tosimiesten soitin. Poppakonstit ei auta, vaan akustinen vaatii aivan erilaista tekniikkaa, kuin sähkökitara. Harjoittelu on avainsana. Veivaa aluksi vaikka bluesia, siihen tuo hummingbird ainakin hyvin sopii. Iso body = blues.
 
Bluesissa on myös mukava bendailla ja tehdä vibratoa, mutta ei se noilla onnistu. ;)
 
Näin kyllä, mutta oikein säädetyssä sähkökitarassa ei .014-settikään ole turhan raskas.
 
On se. Kyseessä on tosin puhdas makuasia. E-vireellä 25,5" skaalalla .009 setti on mielestäni juuri sopiva. Jotenki helvetisti tarkempi tatsi. Saa paremmin hallittua sitä sointia, vibraattoa, bendejä ym. kun ei tarvitse taistella sormi- ja käsivoimilla niitä kieliä vastaan.