Yleistä keskustelua musiikista ›

Guns N' Roses - The Spaghetti Incident?
GNR on lempibändini, niin pakkohan niiden kaikki levyt oli hommata. Ain't It Fun:ia lukuunottamatta täyttä kuraa.
 
Steppenwolf - Best Of
Ajattelin että tämä on niin legendaarinen bändi, että sen täytyy olla hyvä. Eipä ollutkaan.
 
R.E.M. - Reveal
En saa yksinkertaisesti mitään tolkkua levystä.
 
Joo toi Gunnareitten Spagetti oli aivan karsee...Plussat!

Muistaako kukaan enään 80-luvun bädiä nimeltä Sitckyfingers? Kohtalaisen huono levy+kansi aika syvältä ?

Ultramariinin Juuri ja juuri olemassa.
Kuulin Kalpea tähteni sinkun, ja se oli ihan mukava. Ajattelin, että löytäisin levyltä jotain muutakin, jopa parempaa, mutta ei. Ei iske, ei sitten ollenkaan..
 
Njuu, "Kalpea tähteni" on loistava biisi, mutta muu levy tylsää perusjunnausta. Eli kriitikkohypetystä nauttii tämä bändi aivan suotta. Livenäkään yhtye ei ole mitenkään erityisen hyvä.
 
Mutta yksi levy jonka ostamista kadun, on ehdottomasti Kerkko Koskisen Rakkaus viiltää. Melkein hävettää myöntää, että omistan kiekon. Levyn kappaleet ovat huonoja, ja niissä on liikaa ultrabramaista otetta musiikin tekoon. Sellaista tekotaiteellista scheissea. Kadun syvästi.

Suomi-Venäjä -seuran festareilta ostin jonkun levyn ihan arpomalla, koska tykkäsin kannesta (olisko artistin nimi ollut "OLEG" tutusta "LEGO"-logosta muunnetulla fontilla, muutenkin levyn nimi liittyi jotenkin samaan teemaan - ja nuo olivat ainoat ei-kyrilliset merkit koko platan kannessa) ja ajattelin iskeneeni nerokkaasti suoraan venäläisen indiepopin ytimeen. Vitun marjat, levy onkin sitten jonkun harrastelijasäveltäjän johonkin nuorisoteatteriin säveltämä musikaali ja ilmeisesti vielä livetaltiointi jostain näytöksestä, pelkkää mitäänsanomatonta instrusekoilua ja kehnoja looppeja. Sen 10€ ois voinu lahjoittaa mieluummin vaikka Viipurin katulasten hyväksi. Elän toivossa, että siitä voisi vaikka samplata jotain kivaa, mutta en ole vielä kertaakaan jaksanut kuunnella koko levyä kahta "biisiä" pidemmälle.
 
"Oikeista" levyistä suuri pettymys oli Ismo Alanko Säätiön "Sisäinen solarium", liikaa huonoja biisejä taiteilija Alangon yleiseen tasoon verraten. Nimibiisistä oli muistaakseni julkaistu single aikanaan, siitä diggasin eniten ja se olisi varmaan ollut huomattavasti järkevämpi ostos.

Cranberries: To The Faithfully Departed
Edellisestä No Need To Argue -levystä innostuneena riensin levykauppaan heti kun tuo seuraaja ilmestyi...olisi pitänyt tutustua muuta kautta ensin. Ei ihan surkeakaan levy, mutta on vain pölyttynyt hyllyssäni, ei ole tullut kuunneltua moniin vuosiin.

Nirvana: Nirvana
Nirvana: Nevermind
Ryan Adams: Rock'n'Roll
Pink Floyd: Dark side of the moon

Death - Human
 
Lasten leikkipaskaa.

Nirvana: Nirvana
Nirvana: Nevermind
Ryan Adams: Rock'n'Roll
Pink Floyd: Dark side of the moon
 
Kaikki loistavia. Tosin en tiedä mikä toi Nirvana: Nirvana on? Itellä usein heikoimmat hankinnat ei ole maksanut paljoa. Erilaisia kokoelmia on tullut hankittua, en niitä juuri ole kuunnellut. mm. näitä kadun, enkä edes saa myytyä eteenpäin:
 
No Dice - s/t
Stranglers - Lies & Deception
Zebrahead - Playmate of the Year
+ kymmeniä halpoja punkkilevyjä.

Tosin en tiedä mikä toi Nirvana: Nirvana on?
 
No olisko se tää viimeisin (?) kokoelmalevy. Se mustakantinen...

papa roachin lovehatetragedy on yksiä turhimpia ostoja ikinä. Infest oli hyvä mutta tämä ei.

Death: Human
Death: Individual Thought Patterns
Testament: Legacy
 
Kaikki myyty.

No olisko se tää viimeisin (?) kokoelmalevy. Se mustakantinen...
 
Sepä se.

Darkness - Permission to land
Rush - Presto

Dream Theater - Live Scenes From New York.
 
Ostin uutena, pakottauduin kuuntelemaan kerran läpi, jonka jälkeen myin heti helvettiin. Laittoman huono levy, vituttaa oikeasti vieläkin, että menin ostamaan.
 
Syd Barretin Wouldn't You Miss Me on toinen levy, jota en ole kuunnellut varmaan kuin kerran, mutta sen ostin pilkkahintaan, niin ei harmita pätkääkään. Voisi joku päivä kuunnellakin.

Vaikka monia levyjä tuleekin kuunneltua todella harvoin, niin silti en oikeastaan yhdenkään ostamista kadu.

Vaikka monia levyjä tuleekin kuunneltua todella harvoin, niin silti en oikeastaan yhdenkään ostamista kadu.
 
Kuulostaa melko tutulta. Moni levy on aluksi tuntunut huonolta, mutta niistäkin on sittemmin oppinut pitämään. Toisiin taas on tylsistynyt, joka taas johtuu siitä, että niitä on joskus kuunnellut paljon. Tämä taas tarkoittaa, että levyt ovat olleet hyviä. Jos nyt pitäisi sanoa joku levy minkä ostaminen oli vähiten tarpeellista,,niin ehkä tuo Ajattaran uusin levy, mutta en minä senkään ostamista kadu.

en kadu ainoankaa levyn ostamista. Kaikista on tullut aina jonkinlainen kokemus.

Queen dance traxx1 - tr00 Queen-fanina ostin tälläsen joskus täyteen 129mk:n hintaan. Jälkiäteen on kyllä kaduttanut, sillä ko. lätty ei nouse edes nostalgisesti muiden saman aikakauden levyjen, kuten E-Roticin The Power of Sexi tai Haddawayn Album, tasolle.
 
Täyttä skeidaa (toisaalta entisen Queen-fanin on syytä kuitenkin omistaa tämä).
 
J.
 
PS. Tosin isi tais maksaa...
 
EDIT: Ja sitten tietysti alltime kaameinta; Kid Rock - Devil Without a Cause. Hyi saatana. Toisaalta vähän aikaa jopa pidin levystä...

Black Sabbath - Reunion
 
Minuakin kaduttais, mutta maksoin vaan 19 markkaa, joten oli aika huippuostos. :)
 
Roger Watersin Flickering Flame oli vikatikki, antikvariaattiin meni.