Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuli mieleen tuossa comeback ketjusta The Jam yhtye. Kuuntelin sitä tolkuttomasti 80-luvun alussa..
 
Tänään marssin levykauppan ja ostin pari levyä (Setting sons 1979 ja The Gift 1982). Aikoinaan nää oli mulla vinyylillä.
 
Kumpaakaan levyä en ole kuunnellut ainakaan 10 vuoteen.. voe herran jestas, että nää on hyviä!
 
Tää on hianoo.. onko muilla vastaavia kokemuksia? Kyllä hyvät levyt kestää aikaa.

Tuli tuossa taas Molly Hatchettia ja Hoodoo Gurusia kuunneltua piiiiiiitkästä aikaa ja vieläkin uppoaa:)

Mä sain sellasen Ten Years After -herätyksen. Varsinkin Sshh.. -levyä on tullut kuunneltua.

Bonham:
onko muilla vastaavia kokemuksia?
 
Mulla on moniakin. mm. Slayer löytyy aina parin vuoden välein (vanhempi tuotanto siis). Nyt se taas löytyi ja kohta siihen kyllästyy.
 
Parin vuoden päästä taas.

Juu. Niin Jamin kuin Hoodoo Gurusin kuin vaikkapa Churchin tai Saintsin kohdalla.

Slayerin South Of Heaven potki kyllä ihan täysiä vaikka ääriskeptisesti ja pelon sekaisin tuntein sitä lähdinkin kuuntelemaan. Toinen samanlainen oli sitten Tom Waitsin Raindogs. Ai niin ja Princen Black Album pitää teidän kaikkien ostaman jos yhtään jumalallisesti soitettu funkkilätkytys uppoaa. Tässä pari esimerkkiä levyistä mitä olen kuunnellut tässä noin kymmenen vuoden tauon jälkeen ja taas on toiminut vaikka luulin että ei noita enää jaksa pirukaan yhtään ainutta kertaa.
 
EDIT: Tulipas mieleen vielä Kate Bushin järkyttävän kaunis Hounds of Love.

Mä olin mennyt pitämään taukoa Master of Puppetsin kuuntelusta, tuossa pari viikkoa sitten piti pistää taas levy pyörimään ja jumankauta, kyllähän se on saakelin tiukka levy!

Saga. Olen piiiiiiitkän tauon jälkeen taas ruvennut kuuntelemaan tuota kanadalaista proge/hardrock/pop-bändiä, ja kyllä maistuu. Kaikki levyt 80-luvun puoleenväliin saakka enemmän tahi vähemmän hyviä. Yleensä enemmän.
 
Taitavaa soitantaa ja huomattavasti keskimääräistä älykkäämmät sanoitukset. Ja sitä progea just riittävä määrä meikäläiselle, ei liikaa.

Tänään tuli postissa monen viikon odottelun jälkeen The Cult yhtyeen Love levy... miten mä olen pärjännyt kaikki nämä vuodet ilman sitä???

Neljän Baritonin Pop-musiikkia kun tänään laitoin lähes parin vuoden tauon jälkeen soimaan, niin kuulosti pirun hyvältä.

Jamiroquai.
Ostin aikoinaan Synkronized-levyn parin "ihan ookoo":n biisin takia karmeimpina teinipoppisvuosinani. Sitten uuden musiikin tullessa se jäi levyhyllyn pohjalle, melkeinpä unohtui. Väliin mahtuu mm. jazz-purismia. Ei-niin-pitkä aika sitten selailin levyhyllyä ja laitoin mielenkiinnosta pyörimään. Tällä kertaa iski täysillä ja nyt onkin koko tuotanto somassa rivissä hyvinkin yläosassa.

Offspringiä tuli kuunneltua ihan helkkaristi siinä siirtymässä ala-asteelta yläasteelle. Sitten joskus 19-veenä löysin sen uudestaan pyörittämällä Smashia autossa ja nyt on muutaman vuoden maistunut taas kauhian hyvin.

Rölliä kuuntelin joskus lapsena. Joskus lukiossa tajusin sen parhauden uudestaan ja ostin pari levyä.

Mä sain sellasen Ten Years After -herätyksen. Varsinkin Sshh.. -levyä on tullut kuunneltua.
 
Hienoa! Tosi kovaa kamaa. Cricklewood Green, Ssssh, Stonedhenge ym. on upiaa.
 
Ite oon palannut juurille ja kuunnellut kevään kynnyksellä Green Dayn kahta ekaa levyä. Yksinkertainen on kaunista. Kyllä sille Särkyneiden toiveiden bulevardi kumppaneineen häviää 100-0.

Mä sain sellasen Ten Years After -herätyksen. Varsinkin Sshh.. -levyä on tullut kuunneltua.
 
Kova kiekko

Kävin tossa läpi vanhoja kasetteja, Tom Robinson Bandin Power In The Darkness tuntuu nyt vielä paremmalta kuin 25 vuotta sitten.

Offspringiä tuli kuunneltua ihan helkkaristi siinä siirtymässä ala-asteelta yläasteelle. Sitten joskus 19-veenä löysin sen uudestaan pyörittämällä Smashia autossa ja nyt on muutaman vuoden maistunut taas kauhian hyvin.
 
Samoten mulla. 6. ja 7. luokalla tutustuin bändiin Americanan ja Conspiracy of Onen kautta, sitten oli pari vuotta taukoa etten juurikaan kuunnellut, ja nyt tänä vuonna taas alkoi maistua.
Tämän threadin avatessani luureissa soi The Offspring - Smash - 02 - Nitro {Youth Energy} :)

Tom Pettyn Into the great white open levy tuli laitettua soimaan ensimmäistä kertaa varmaan 7 vuoteen. Hieno levy, paljon muistoja.

joskus 3. luokalla ala-asteella, ku kuulin ensimmäistä kertaa panteraa. Oli hyvää, silloin.. ja monien vuosien jälkeen kunnes kuulin Dimestä mitä kävi.. *naps* sitten vasta tajusin mitä Pantera merkitsi. (hävettää)