Kitarat: soittaminen ›

HUOM, TÄTÄ PÄIVITETÄÄN VIELÄ!
 
Keskustelualueille tulee aina lyhyin väliajoin kyselyä slidekitarasta ja sen soittamisesta, ja koska netti on tunnetusti surkea lähde slidekitaran soittamiseen liittyvässä materiaalissa, ajattelin että tällainen aloittelijan tietopaketti voisi olla ihan hyvä. LISÄTKÄÄ TÄHÄN THREADIIN OMIA TIETOJANNE! Sillä tämä ei ole absoluuttinen kaikenkattava faktapankki=)
 
Slidesoitto näyttää helpolta, mutta sitä se ei ole. Vaikeinta on itse aloittaminen, joka sisältää monta turhautumistäytteistä tuntia, kun yrittää soittaa vireessä ja löytää niitä riffejä ja melodioita, jotka kuulostavat "oikeilta" ja "hyviltä". Tärkeintä on kuulostella itseään, ja miettiä, että mitä itse haluaa saada slidesoitosta irti. Haluaako soittaa vanhaa Delta blues -tyyliä, jossa kitaristi oli itse koko orkesteri, ja jonka oleellisia elementtejä ovat huutava ja terävä slidesoundi (saadaan useimmiten aikaan Dobro- ja Nationaltyyppisillä kitaroilla), sekä tuskantäytteinen elämä. Tunnettuja Delta blues -artisteja olivat Robert Johnson, Howlin' Wolf, Son House sekä Blind Willie McTell. Vai haluaako soittaa kuten Duane Allman tai Eric Clapton, joiden slidesoitto myötäilee vanhoja blueskuvioita, mutta lisukkeena ovat sähkökitaran elementit ja efektit, kuten särö ja kompressori. Heidän soittotyylinsä on inspiroinut myös nykyisen slide-tulvan, jossa slidekitaraa kuulee niin mainoksissa, kuin tylsimmissäkin pop-taustoissa.
 
Ensimmäiset askeleet on otettava välineistön valinnassa:
 
1) Kitara. Akustinen vs. Sähkökitara. Akustisen kitaran resonointi tuo aivan omanlaisen soundin, ja akustisella on myös helpompi kontrolloida nyansseja ja soiton dynamiikkaa. Jos alat soittamaan akustisella, on niitäkin moneen lähtöön. On Dobro-tyylisiä resonaattorikitaroita, joiden sisällä olevat metalliputket tuovat särmää ja metallisuutta soundiin (vrt. Delta blues), on tavallisia westernkitaroita, ja on 12-kielisiä kitaroita (joita on myös käytetty slidesoitossa. Entäpä sähkökitara? Oleellisimmat asiat ovat hyvä sustain, ja mahdollisuus nostaa ja laskea tallaa (korkeammalla olevat kielet ovat etu slidesoitossa). Vibratallaa en suosittele kitaraan, sillä se vie pois sustainia ja vaikeuttaa vireessäpysymistä. Käytetyimmät sähkökitarat slidesoittoon ovat Gibsonin Les Paulit ja Fenderin Stratocasterit (ylläri ylläri).
 
2) Slideputki. Metallinen vs. lasinen. Metallinen (useimmiten messinkiä tai pronssia) tuo sananmukaisesti metallisuutta soundiin. Ääni on terävämpi ja vahvempi kuin lasisella putkella, ja myös ehkä hieman kovempi (äänenvoimakkuus siis). Lasiputkella saa taas pehmeyttä ja hiljaisempaa dynamiikkaa soittoon. Näin siis yleistäen, tietenkin löytyy putkia laidasta laitaan. Itse käytän itsetehtyjä lasiputkia, jotka olen napannut punkkupulloista (eli käytän pullonkaulaa, jonka reunat ovat hiotut).
 
3) Kielet. Kielten on hyvä olla paksuja. Jos olet ajatellut soittaa säveliä myös sliden ohella, esim. vapailla sormilla, niin ei kannata liian paksua settiä käyttää. Uskon, että .11 tai .12 lähtöiset setit ovat riittäviä (itselläni .11). Jos olet taas vain ja ainoastaan slideä käyttämässä, niin sitten paksumpaan päin (muista kuitenkin säätää kaularautaa ettei kitara mene pilalle!).
 
Seuraavat päätökset on tehtävä itse soitosta:
 
1) Missä sormessa slide? Tämä on tärkeä kysymys. Haluatko soittaa vahvasti ja varmasti, mutta samalla hyläten mahdollisuuden käyttää muita sormia riffittelyyn? Sitten laita slide keskisormeesi, mutta enää et voi käyttää muita sormia soittamisessasi (etusormikin on lähes mahdoton, sillä keskisormessa oleva slide haittaa joustavuutta). Vähän tasapainoa tuo nimetön. Nimettömässä slidesoitto on edelleen vahvaa ja helppoa, ja nyt voi jopa joitain riffejä soittaa vapaillakin sormilla. Tämä on varmaan suosituin sormi slideputkea varten. Pikkurilli on allekirjoittaneen valinta. Kun tarpeeksi soittaa, saa vaadittua vahvuutta ja tarkkuutta lisää, ja paras etu on ehdottomasti kolmen vapaan sormen käyttö komppaamiseen, riffeihin, tai ihan sooloihinkin sliden kanssa.
 
2) Avoin viritys vs. standardivire. Avoin viritys tarkoittaa virettä, jossa avoimet kielet soitettaessa soi joku sointu. Suosituimmat ovat D-vire (D A D F# A D) ja G-view (D G D G H D) (ja niiden variaatiot). Slidesoitto rakastaa avointa viritystä, sillä slidehän on eräänlainen liikkuva capo. Slidellä saa soitettua kaikki duurisoinnut vain siirtämällä sitä nauhasta toiseen. Myös riffit (etenkin kahden kielen-) ovat avoimessa virityksessä rouheampia, sillä kahden ylimmän kielen välinen intervalli on terssi, joka tuo hienon soundi kun sitä käytetään slideriffeissä. Standardivireessä etuna on tietenkin se, että kitaraa voi käyttää myös muuhunkin kuin slidesoittoon. Mutta riffien ja "hotspottien" löytäminen on vaikeaa, sillä avoimessa virityksessä kaikki riffit ovat soitettavissa yhden nauhan ympärillä, kun taas standardivireessä riffit pyörivät "boksien ympärillä".
 
Ensimmäinen asia, mikä on syytä oppia, on sliden oikeaoppinen soittotapa. Verratuna tavalliseen soittoon, slideä EI soiteta nauhojen välissä, vaan NAUHOJEN PÄÄLLÄ. Eli, sliden on oltava tarkasti nauhan päällä kun soitat, muuten soitto kuulostaa epävireiseltä. Pidä slideä aivan yhdensuuntaisesti nauhan kanssa, jotta saat parhaat tulokset. Opettele ajoissa myös vibrato, eli heiluta slideä ranteen avulla edestakaisin nauhan molemmin puolin (älä kuitenkaan liian isoin heilutuksin), jotta saat aikaan helposti käytettävän vibraton. Vibratoa kannattaa käyttää lähes aina, kun on pidempi ääni soimassa, sillä se peittää hyvin epävireisyyden ja epäpuhtauden.
 
Toinen tärkeä asia on ylä-äänien poistaminen. Jos soitat vain ja ainoastaan slide kiinni kielissä, voit huomata, että slidesävelten ohella soi myös ärsyttäviä ylä-ääniä. Parhaiten tämän huomaa akustisella. Ota tavaksi, että aina kun soitat, "raahaat" sliden virityskoneistonpuoleisia sormia sliden perässä kielten päällä. Eli pidät periaateessa kättä löyhästi kielten päällä, mutta ÄLÄ PAINA!! Sama koskee slideputkeen, ÄLÄ KOSKAAN PAINA, VAAN PIDÄ SLIDEÄ JA SORMIA HELLÄSTI KIELTEN PÄÄLLÄ!! Tämä on tärkeä pointti! Sormien perässä-laahaus mykistää ylä-äänet ja soitosta tulee puhdasta.
 
Sitten itse soittoon. Nämä riffit ovat avoimessa D-
vireessä (D A D F# A D - paksuimmasta kielestä
lähtien).
 

D ------12--|--------~12--|-------/~12--|
A --/12-----|------12-----|-------/~12--|
F#----------|--/12--------|-------/~12--|
D ----------|-------------|-------------|
A ----------|-------------|-------------|
D ----------|-------------|-------------|

 
Ja vielä blues-skaala kahdesta asemasta D-vireessä:
 

D --/12-10--------------------------------|--/7-5-/3--------------------------|
A ---------/12-10-------------------------|----------5-3----------------------|
F#----------------/12---------------------|--------------3-1------------------|
D --------------------12s10---------------|------------------/3-0-------------|
A --------------------------/12-10-/9-----|-----------------------3-0---------|
D ------------------------------------12--|---------------------------/5-3-0--|

 
Ja vielä pari riffiä:
 

D --/12--10---------------------|---------------------~12--|
A -----------12-/-10------------|-------15--/10------------|
F#--------------------/12-------|--/15-----------/12-------|
D -------------------------~12--|--------------------------|
A ------------------------------|--------------------------|
D ------------------------------|--------------------------|
 
D -----------12---------------------|--------------------------|
A -------12------12-/-10------------|-------12-----------------|
F#--/12-------------------/12-------|--/12------/12------------|
D -----------------------------~12--|----------------~12-------|
A ----------------------------------|--------------------------|
D ----------------------------------|--------------------------|