| Aihe: Tangerine Dream | |
|---|
|
Haku ei toimi, joten en todellakaan loukkaannu, jos joku ohjaa aikaisempaan TD-threadiin.
Joo, siis ilmeisesti saksalainen bändi on tämä Tangerine Dream. Lainasin kirjastosta jonkun tuplakokoelman, ja heti rävähti ilmoille tutunkuuloinen biisi. Kyseessä oli Alchemy of the Heart, jonka introa ja vähän muutakin on käytetty legendaarisessa Last Ninja -pelissä (C64).
Kertokaapa jotain hyviä biisejä, levyjä, jotain? Millä aikakaudella trio on ollut parhaimmillaan? Kotisivuilla pitää käväistä myös, mutta pankaapa subjektiivisia mielipiteitä. Thanks!
Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren! |
|
Ehkä parhaimpia biisejä on legendaarinen Phaedra, joka löytyy samannimiseltä levyltä. Levyjähän Tangerinelta on tullut nelisenkymmentä, että valinnanvaraa sekä kuunneltavaa riittää. 70-luku oli ehkä Tangerinelle sitä kultakautta, joskin todella laadukasta levytystä löytyy ihan viime vuosiltakin. |
|
Zeit on loistava. Parhaimpia ambient-levyjä ikinä. |
|
Rubicon on henkilökohtainen suosikkini - aika herkeämätöntä arpeggiomeininkiä ja hienoa leijuntaa.
t. (http://www.polyfonken.com/ghostmonkey) |
|
Rubicon on henkilökohtainen suosikkini - aika herkeämätöntä arpeggiomeininkiä ja hienoa leijuntaa.
Itse voisin suositella livelevyä Logos. |
 eLead
19.05.2005 15:11:16 (muokattu 20.05.2005 08:08:42) | |
|
TD ei aina ole ollut trio. Parhaimmilla kausillaan se on sitä kyllä ollut. TD tekee nykyäänkin musaa, mutta kokoonpanossa on jäljellä perustajajäsen Edgar Froese ja hänen poikansa Jerome. Mitään 90-luvulta lähtien tehtyä musaa en suosittele hankittavaksi, koska ovat muutamia yllätyksiä lukuunottamatta ihan täyttä kuraa.
Mielestäni parhaimmat levyt ovat 80-luvulta: White Eagle, Exit, Logos, Poland, Hyperborea. Tuossa nyt joitakin. Ovat helposti sisäistettävissä ja mukavaa kuunneltavaa. 70-luvun levyt ovat sitten taas kokeellisempaa ja vaativat kuuntelijalta enemmän, mutta jos kärsivällisyyttä löytyy, suosittelen levyjä Phaedra ja Rubycon. Vähän näiden ääripäiden välistä löytyy Encore, Ricochet ja Stratosfear.
Se 90-luvun tuotanto kuulostaa 80-luvun lopun Hollywood b-leffojen soundtrackeilta, mutta kuunneltavan arvoisia ovat Goblins Club ja Mars Polaris.
Jos onnea löytyy, kannattaa etsiä käsiinsä The Keep soundtrack. On ihan sikahyvä, mutta elokuvayhtiöiden vittumaisuudesta johtuen sitä saa vain bootlegginä.
Onneksi hirveän moni TD:n levy löytyy kirjastosta (ainakin PK-seudulta). Eli sinne vaan penkomaan. Mulla on aikamoinen kokoelma TD:n levyjä itselläni ja voisin hölötellä niistä päivät pitkät, eli lopetan nyt ajoissa.
Olen liian vanha tälle paskalle. |
|
Rubycon on minunkin henkilökohtainen suosikkini. Ja se mitä edellä sanottiin 1990-luvulta lähtien olevasta tuotannosta pitää myöskin täysin paikkansa. Soundtrackeista jo mainittujen ohella myös "Sorcerer" ja "The Park is Mine" ovat varsin pidettyjä.
-Jiituomas
"Jiituomas Homini Lupus" |
 qso
20.05.2005 13:52:54 | |
|
Hienoa musiikkia ovat tehneet. Samoilla linjoilla eLeadin kanssa. 80-luvun listaan voisi vielä lisätä Underwater Sunglightin. Soundtrackeista Thief on aika hyvä.
Itselleni ehkä kolahtanut eniten Rubycon ja Tangram. Uudemmasta tuotannosta ei tosiaan paljon valopilkkuja löydy, mutta kyllä nuo remix-levyt Dream Mixes 3 ja 4 ovat ihan ok. |
|
Jos Alchemy of the Heartin meininki iskee, niin samalta aikakaudelta (80-luvun loppu) Live Miles kannattaa kyllä tsekata. Aika lailla matkustushenkistä menoa, joka avautunee useamman kuuntelun myötä lisää. Teos kun sisältää varsin monta erilaista osaa ja teemaa. Aliarvostettu, tai ainakin harvemmin mainittu tapaus, on levy Optical Race, myöskin 80-luvun lopulta. Tuon ajan soundeista pitävälle suosittelisin sitä kyllä kokeiltavaksi. Yksittäisistä biiseistä esim. Cherokee Lane (levyltä Encore) on mainio esimerkki TD:n 70-luvun sekvensserityöskentelystä. |
|
Rubycon ja Phaedra sekä The Bootleg Box (joka on aivan virallinen julkaisu - omani hankin Keltaisen Jäänsärkijän kautta) - - mielestäni parhaat ja maineen luoneet levyt ja musiikillinen kausi - täysin kuuntelukelpoista kamaa edelleen - ajan hammas ei ole purrut mitenkään
- ensimmäiset levyt ovat vasta kehittelyä ja 80-luku FM-synakuraa - niiltä muistikuvilta mitä sitä yritti tsekata
joopa joo |
Veke
30.06.2005 08:49:51 | |
|
Acoustic LSD! Aika hullu biisi, hyvällä tavalla. Miltähän levyltä löytyy? Ei jaksa ite ettiä. |
|
Mielenkiinnosta pistin Tangerine-hakua kehiin ja löytyikin tämä threadi. Katotaas saadaanko lisää eloa TD-hehkutukseen.
Mun ehdottomia lemppareita on Oasis ja Architecture in Motion. Jälkimmäinen on sitä paljon parjattua 90-luvun kamaa, josta pitäviä ilmeisesti "aidot" TD-fanit katselevat nenänvarttaan pitkin.. :)
Mun mielestä taas TD on parantanut koko ajan soundiaan, mut kyllä siellä alkupäässäkin on varsin varteenotettavaa kamaa, mm. yksittäisinä biiseinä Stratosfear ja Hyperborea. Jos olettaa saavansa samaa settiä kaikilla levyillä minkä tahansa bändin koko elinkaaren aikana, tulee todennäköisesti jossain vaiheessa pettymään (ellei sitten puhuta jostain yhden levyn NRJ-ihmeistä).
Ei siinä mitään, kyllä se alkupään TD on myös omassa kategoriassaan varsin hienoa ja tunnelmallista (painostavaa) musaa. Ei uudempikaan tuotanto silti ansaitse paskan musan leimaa vain siksi, että se ei ole samanlaista kuin mitä Froese teki 30 vuotta sitten.
I cna tpye 300 wrods pre a mnutei. |
|
TD:n 80-luvun tuotannossa ja eritoten leffamusassa tuli kuvioihin mukaan aimo annos viihdettä, josta allekirjoittanut pitää kovasti. Esimerkiksi Firestarter-soundtrackillä ja Underwater Sunlight studiolevyllä on TD:n 70-luvulle ominaiset sekvensserityöskentelyt mukana, mutta musiikki itsessään kuulostaa uudenlaiselta. Ja mukana on sitä viihteellistä tunnelmointia, jonka monet taasen kiroavat fmsyna-skeidana. Viihteellisyys tuli mieleen yhtenä esimerkkinä TD:n 80-luvun musiikissa itseäni kiinnostavista puolista.
Edgar Froese muuten julkaisi äskettäin uuden soololevyn, Dalinetopia. Riveistä ja väleistä olen ymmärtänyt, että monet vanhan TD-koulukunnan kannattajat ovat lämmenneet miehen uudelle tuotannolle. Eipä ole vielä itse tullut kuultua levyä, mutta tilauslistalla odottelee. |
|
Äh, mikkeliläisessä divarissa pölyttyy useampi TD-vinyyli (lähes mint-kunnossa!!) hirmuisten hintalappujen alla. Kiisselit ois lattialla, mutta sukupuoli väärä.
Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren! |
 aimotuska
01.09.2005 12:54:00 (muokattu 01.09.2005 12:55:08) | |
|
Nojoo, FM-synalla saa melko helposti aikaan sellasta halvan kuuloista soundia, jos yrittää matkia jotain aitoa akustista instrumenttia. Kuten nyt vaikka Hyperborea-levyllä Sphinx Lightning, jonka alkupää on suoraan sanottuna vittumaista kuunneltavaa sen riipaisevan kellosoundin takia. Loppubiisi on ihan hyvää meininkiä.
Jotenkin sitä mieluiten kuuntelee sellasta musaa, jossa olisi jotain rytmiä, josta ottaa kiinni. Eli TD:stä tehtiin kasariluvulla tosiaan viihteellisempää, kuten sumuhenkilö totesi.
Tossa on silti tullut ihan tarkoituksella kuunneltua joka päivä töissä luureilla Zeitia ja nykyään siitä fiiliksestä alkaa jo nauttia. Kun tuo CD tuli vuosi-pari sitten ostettua, niin alkoi lähinnä ärsyttää, että tämmöseenkö paskaan sitä taas tuhlasi pennejään, kellehän tän saisi myytyä.. :) Mut enpä taidakaan myydä.
Pienoinen pettymys oli tosin vasta saamani What A Blast-levy, jossa Jungle Journey on pilattu lisäämällä hyvän biisin päälle turhaa mattosoundia ja typeriä kilkatuksia. Täytyy siis säästää waretettu MP3-versio.
I cna tpye 300 wrods a mniute. |
|
Tangerine Dream onkin nyt varsin ajankohtainen orkesteri. Ainakin sikäli, kun Subtv näyttää legendaarisen kasarisarjan Katuhaukka uudelleen. Sarjan tunnusmusiikki on Tangerine Dreamin tekemä ja kappaleen teemaa TD varioi myös Le Parc -levyn nimikappaleessa.
Sarja alkaa näemmä sunnuntaina 4.9. klo 12.30 ja jaksoja on toistakymmentä. Täytyy vissiinkin virittää telkkari siihen mennessä... |
|
2008-09-04
LIVE PERFORMANCES IN 2008
LONDON 1 Nov 2008
Good news for all our UK fans:
November 1st Tangerine Dream will perform a 3 hours show at THE FORUM in London (Kentish Town).
They will start with the analogue years and finish with a digital outlook to the next decade of music by using high tech electronics. It will be a special event, because a bigger part of the set has never been performed live.
The show will be presented by Mean Fiddler Music Group and it will probably go on sale tomorrow. So it would be wise to go for your tickets soon!
Ihan himmeää. Oltiin suunniteltu jo pitkään matkaa Lontooseen katsomaan Shponglen ensimmäistä ja ehkä ainoaa full live keikkaa lokakuun lopussa. Eilen sitten huomattiin että samana viikonloppuna Tangerine Dream soittaa tämän 3-tuntisen spektaakkelin samoilla suunnilla ja liputhan sinnekin oli hankittava. Ei voi millään käsittää. Kaksi "once in a lifetime" keikkaa samana viikonloppuna ja kaukana kotoa. Luvassa sitä itseään Phaedralta, Rubyconilta, Stratosfearilta, Force Majeurelta, Tangramilta, Hyperborealta jne. Lusikallinen tippuu jo etukäteen. :: KORROOSIO.FI :: Haastatteluissa: BURST, NEAL MORSE, OMNIUM GATHERUM, DRAUGNIM ja MEDEIA :: |
|
tykkäsin phaedrasta, rubiconista ja stratosfearista aika paljon. invisible limitsin alussa tulee muuten todella hyvää soundia ennen kuin tulee se kolahdus. zeit oli kans mielenkiintoinen, tosin kelvannee enemmän tilataideteokseksi kuin varsinaiseen kuunteluun.
tangram ja force majeure oli pettymyksiä. konsepti menee selvästi enemmän jonnekin vangeliksen ja oldfieldin suuntaan, mutta sävellykset ei yllä samalle tasolle.
underwater sunlight mulla oli joskus vinyylinä ja kuulosti ihan hauskalta osin. ois kiva kuulla se uudestaan. thief oli kans joskus, mutta siitä en muista oikeen mitään mieleenpainuvaa.
90-luvulta olen kokeillut "rockoon" levyä. olihan siinä muutama suht ok melodia, mutta tosi halvalta kuulosti ja soundit paikoin kyllä uskomattoman kököt (tuli mieleen aloittelijoiden tekeleet amigan sound trackerillä)
huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale ....
he kutsuvat sitä myrskyiseksi maantaiksi, mutta tiistai on aivan yhtä paha. keskiviikko on huonompi ja torstai on myös surullinen. |
JPQ
08.10.2008 01:28:05 | |
|
73-83 vuosien Tangerine dream on parhautta varsinkin ehkä 78-83. sen jälkeenkin tullut jotain kivaa joo. |
|
Hieno yhtye, ainakin vuosina 72-75. Pari ekaa levyä meni vielä harjoitellessa, mutta Zeit on sitten SE levy. Parhaita ambient levyjä koskaan. Atem jatkoi kehitystä vähän toiseen suuntaan, mutta on se toinen mestariteos. Phaedralla löytyi ehkä se omin tyyli ja se kantoi vielä Rubyconin ja Ricochsetin. Tämän jälkeen bändi ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Liika on liikaa. Ekalla levyllä mukana pyörinyt Klaus Schulze hoiti (ja hoitaa) uransa vähän komeammalla tavalla (mitä nyt tosin ei ole 90-luvun alun jälkeen julkaissut mitään mielenkiintoista). |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
