| Aihe: Wishbone Ash | |
|---|
|
Rekisteröitymisen kunniaksi kiusaan teitä taas retro-topicilla. Merkitseekö ko. ryhmä näilla alueilla liikkuville mitään muuta kuin Ben Granfeltin nykyistä työpaikkaa? |
 Ossi
14.04.2003 10:49:36 | |
|
Rekisteröitymisen kunniaksi kiusaan teitä taas retro-topicilla. Merkitseekö ko. ryhmä näilla alueilla liikkuville mitään muuta kuin Ben Granfeltin nykyistä työpaikkaa?
Kyllä vaan. Ryhmä oli tyylikkäine kitarastemmoineen yksi suosikeistani 70-luvulla. Vinyyleitäkin löytyy hyllystä aika läjä. Muuten, joku Metallican "Nothing Else.." voisi aivan hyvin olla WA:n biisi sillä bändin levyillä on muutamia juuri tuollaisia mollivoittoisia kansanlaulumaisia balladeja.
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
 Veke
14.04.2003 17:34:50 | |
|
Kuulin joskus semmosta levyä missä oli Lynyrd Skynyrdin ja Wishbone Ashin splitti kokoelma. Ainakin se eka biisi WB:lta oli huippu.
Vai onko Fishbone Ash eri ku Wishbone vai onko sellaista edes olemassa? |
 lxi
14.04.2003 17:47:15 | |
|
Ainakin Wishbone Ash ja Fishbone ovat kaksi eri bändiä. |
|
Ite oon kuullut varmaan pari kappaletta bändiltä...ja sekin sen takia että Beni liittyi siihen.... ei kyllä kauheasti kolise meikämannen pääkoppaan.
-You Can Tune a piano but can't Tuna Fish- |
 Arry
18.04.2003 20:47:08 | |
|
Itse en muuta bändistä tiedä kuin että se on ollut Steve Harrisille suuri vaikuttaja. Haluaisiko joku suositella hyviä levyjä tai biisejä?
Kaikki on hyvin niin kauan kun voi syyttää muita. |
 Deg
18.04.2003 22:52:28 | |
|
Kertokaa että mikä on Wishbone Ashin kaunein/paras balladi?
hoho vaan sullekkin |
 2541
19.04.2003 03:25:08 | |
|
Kauneimmasta balladista en tiedä, mutta Argus -levyn biisistä Blowin' Free olen aina tykännyt. Jotenkin kuulostaa perverssin hyvältä, kun kuulaisiin ja puhtaisiin kitaroihin yhdistyy plektralla vedetty "´rumasaundinen" säröbasso.
Suosituksista: Argus (1972)on ehkä bändin tunnetuin levy ja paras mitä minä olen kuullut. Myös There's The Rub (1974) omaa hetkensä.
Steve Harrisiin bändi on varmaan vaikuttanut paljon harmoniakitaroillaan, joita Maiden sittemmin hyödynsi. |
Arry
19.04.2003 16:15:07 | |
|
^Kiitoksia, täytyypä lomien jälkeen pistäytyä kirjastossa.
Kaikki on hyvin niin kauan kun voi syyttää muita. |
|
Tulihan sitä keskustelua itse aiheestakin. Kiitos! Ajattelin jo etukäteen näin pyhien jälkeen pitää WA:sta joko monologin tai sitten failata musiikimakuni luokkaan mappi ö/käsittämättömät.
Ilmeistä on viitata tämän tuplakitara-kytkennän kautta juuri Maideniin tai Thin Lizzyyn. Siis WA on ehdottomasti kaikkien tupla/harmonia/stemma-kitarabändien äiti. Bändin musiikki taas on muuten kovin moni-ilmeistä hardrock, proge, folk ja jazz vaikutteineen.
Argus on varmasti yksittäinen Se levy, josta kannattaa aloittaa. Sitä näkee jopa marketeissa (ja kirjastoissa), mutta kannattaisi yrittää hommata "expanded edition" vm. 2002, joka on bändin basisti/laulaja Martin Turnerin remiksaama & remasteroima. Lisäksi mukana on Live In Memphis-radio promo Ep:n kolme biisiä, jotka samalla kertaa antavat kuvaa bändin livemeiningistä. Yhteensä 77 min asiaa. Cdon.com myy tätä 8,95 hintaan.
Arguksen jälkeiseltä Wishbone Four-levyltä löytyy niitä kauniita balladejakin useampia (murisevan Thunderbird-basson kuljettamina!), esim. Sorrel. Oikeastaan kaikki levyt ainakin 80-luvun alkuun saakka ovat suositeltavia ja omalla tavallaan nautittavia. Vain Locked In ehkä kannattaa jättää väliin. Tuottajana muuten sama Tom Dowd, joka ei sitten tehnyt Ben Granfeltin Gringosistakaan megabändiä. Varmoja nakkeja ovat levyt I, Pilgrimage, There's the Rub, New England, Just Testing (mahtavat prosessoidut skittasoundit vm. -79). 4cd:n boxi Distillation on lajissaan parhaita. Hyvin koottu ja kattaa kaiken oleellisen.
Bändin historiahan on pituudeltaan jo reippaasti yli 30 vuotta, joten kaikenlaista vaihetta siihen on mahtunut. Jotain bändin "substanssista" kertoo se, että se yhä toimii ja tekee uusia studiolevyjäkin, toisin kuin monet muut classic rock-bändit. Aika mennythän ei kyllä koskaan palaa...
"I've Got The Rock'n'Rolls Again" |
|
Oli se vaan harmi, ettei Granfelt käynyt Wishbone Ashinsa kanssa Suomessa. Granfelt olisi varmasti saanut siitä lisää nostetta uralleen ja ehkäpä WA:nkin musa olisi meille paremmin selvinnyt. Promoottorit ovat joskus niin turkasen varovaisia artistien buukkauksien suhteen...no joskus niilläkin menee syteen kun luullaan, että joku tuo porukkaa keikoille,muttei sitten tuokkaan. No, halpa vanha kehäraakki ei paljoa pyydä, muttei tuo tuloakaan. |
|
Oli se vaan harmi, ettei Granfelt käynyt Wishbone Ashinsa kanssa Suomessa.
"Ei oo kun rahasta kii"
Suomi on sittenkin syrjäkylä muille
kuin stadion-/jäähallibändeille.
Bändi (Muddyn kera) kiertää Englantia
lokakuussa ja marraskuun alussa.
Amerikka on vuorossa marraskuun
lopusta joulukuun loppuun.
Ensi vuoden alussa on Euroopan kiertue.
Pääosin Saksassa, mutta matkalla
poiketaan Tanskaan, Ranskaan ja
Hollantiin.
Kutsu Kööpenhaminaan on jo tullut...
"Jos vuori ei tule Muhammedin luokse,
Muhammed menköön vuoren luo."
... vai miten se olikaan ;-)
Like trees, children change as they twist and turn.
You suffer alone for the peace that you yearn.
You can weep and moan, feel the need to run,
But you'll be leaving behind a loaded gun. |
|
Mitä levyä suosittelette ekaksi hankinnaksi?
"Who are you? How did you get in?" "Well I'm the locksmith and I'm the locksmith" || kalamies#53 >)))> |
Geetar
15.09.2007 12:32:36 (muokattu 15.09.2007 12:32:47) | |
|
Itselleni kolahtaa eniten nämä viimeisimmät levyt lähinnä soundien ja kitaristien takia (Granfelt ja Manninen). Bonafide (missä Granfelt soittaa) on todella hyvä.
Mutta kai se Argus levy on kaikkein "legendaarisin".. Mutta luulen, että diggaat tuosta BonaFide:sta.
Keep practising |
|
Itselleni kolahtaa eniten nämä viimeisimmät levyt lähinnä soundien ja kitaristien takia (Granfelt ja Manninen). Bonafide (missä Granfelt soittaa) on todella hyvä.
Mutta kai se Argus levy on kaikkein "legendaarisin".. Mutta luulen, että diggaat tuosta BonaFide:sta.
Jatkovinkkejä:
Jos "Argus" kolahtaa, suosittelen seuraavaksi levyjä
"There's the Rub" ja "No Smoke Without Fire".
Jos "Bona Fide" (tai Muddyn 1. studiolevy WA:ssa,
"Clan Destiny") sopii, vanhempaa vastaavaa vois
olla vaikka "New England" ja "Just Testing".
Uuttakin on tulossa. Lokakuussa ilmestynee toinen
Muddyn kanssa tehty levy "The Power of Eternity".
Masterointikin on jo tehty. Enää odotellaan painatus-
/julkaisubyrokratiaa...
Ai niin, uusi keikkaäänitys on jo tarjolla sekä
tupla-CD:nä että DVD:nä. "Live in Hamburg" on
nauhoitettu helmikuussa 2007. Julkistettiin
elokuussa.
---
Koko diskografia löytyy osoitteesta:
http://www.saunalahti.fi/fubb/index.htm
"Mikä täällä haisee..." ;-)
Like trees, children change as they twist and turn.
You suffer alone for the peace that you yearn.
You can weep and moan, feel the need to run,
But you'll be leaving behind a loaded gun. |
|
"Mikä täällä haisee..." ;-)
Hah ! No ei hirveesti haise.. oot näköjään uusinut sivujen ulkoasua sitten viime näkemäni jälkeen. Tyylikästä !
Bassoa vuodesta 1972. |
|
.. oot näköjään uusinut sivujen ulkoasua sitten viime näkemäni jälkeen. Tyylikästä !
Kiitos! Sitä on väsätty vuodenvaihteesta
elokuun loppuun saakka. Pala palalta,
silloin kun vapaa-aika salli.
Like trees, children change as they twist and turn.
You suffer alone for the peace that you yearn.
You can weep and moan, feel the need to run,
But you'll be leaving behind a loaded gun. |
|
Argus on järjettömän kova levy.
"Throw down the sword"-kappaleen tuplakitarasoolo saa joka kerta kylmät väreet aikaan.
if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing |
|
Argus on järjettömän kova levy.
"Throw down the sword"-kappaleen tuplakitarasoolo saa joka kerta kylmät väreet aikaan.
Jos meinaat kappaleen (pitkää) outroa, se
"paradoksaalista kylläkin" on kaksi Andy
Powellin sooloa soitettuna päällekkäin.
Tarina kertoo, että bändi ei osannut päättää
kumman soolon valitsisi, jonka johdosta sinne
jäi molemmat.
Like trees, children change as they twist and turn.
You suffer alone for the peace that you yearn.
You can weep and moan, feel the need to run,
But you'll be leaving behind a loaded gun. |
 aksiom
24.09.2007 19:01:14 (muokattu 24.09.2007 19:17:47) | |
|
Jos meinaat kappaleen (pitkää) outroa, se
"paradoksaalista kylläkin" on kaksi Andy
Powellin sooloa soitettuna päällekkäin.
Tarina kertoo, että bändi ei osannut päättää
kumman soolon valitsisi, jonka johdosta sinne
jäi molemmat.
Juuri samaista sooloa tarkoitan ja tarina on kyllä tuttu. Miksikäs tuota nyt kutsuisi? tuplakitarasoolo on hyvä.
Luulen tosin että soolo oli Andyn tarkkaan suunnittelema, koska kitarat tanssivat sen verran kauniisti ja johdonmukaisesti.
(Edit. kuuntelinpa biisin pitkästä aikaa ja en ole enää suunnitelmallisuudesta niinkään varma, haha)
if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
