| Aihe: Dark Angel | |
|---|
 meanbone
12.05.2005 02:24:17 (muokattu 12.05.2005 03:01:32) | |
|
Ajattelinpa viritellä keskustelua tästä loistavasta thrash metal-bändistä, kun en siitä aiempaa aihetta löytänyt.
Nythän bändi on tauolla syystä, että laulaja Ron Rinehart teloi itsensä pahoin ja ei pysty tällä hetkellä laulamaan uudelle studio-albumille. Oma suosikkini Dark Angelin albumeista on rajusti iskevä Darkness Descends. Todella vahvaa tavaraa. Darkness Descendsiä seuraava Leave Scars ehkä kärsii hiukan saundeista ja näin ollen on ehkä hiukan liiankin räkäinen, vaikka muutoin onkin hyvä lätty. Sitten yhtyeen viimeisimmäksi jäänyt vuonna 1991 julkaistu Time Does Not Heal lyökin pöytään aivan uudenlaisen bändin. Musiikki muuttuu teknisemmäksi ja melodisemmaksi. Mainio levy myös mielestäni, mutta täysin eri tavalla kuin Darkness Descends. Yllätyin myös kuullessani bändin ensimmäisen eli vuonna 85 julkaistun We Have Arrived:in. Yllättävänkin hyvä kokonaisuus. Siinähän ei vielä Gene Hoglan rumpuja jauha. Mutta tähän nyt sitten juttua tästä pirun nopeaa thrashia soittavasta bändistä.
Ja tässä vielä bändin virallinen kotisivu niille, joille bändi on uusi tuttavuus: http://www.darkangelmusic.com/
Kannattaa todella tutustua. Kyseessä on klassikko.
“I am hoping that I can be known as a great writer and actor some day,” Seagal once said, “rather than a sex symbol.” -Steven Seagal |
 Lönnrot
12.05.2005 09:36:58 (muokattu 12.05.2005 09:39:38) | |
|
No mainio bändi We Have Arrived debyytillään, ja Darknessilla, mutta sitten ikävä kyllä jäivät jumittamaan tähän ''mahdollisimman monta samanlaista riffiä peräjälkeen aivan liian kauan'' - salaattiin(Sepultura - Schizophrenia, Sacrifice - Forward To Termination anyone?) eikä se Don Dotyn korvaaja levyllä nyt niin kummoinen ollut, vaikka '86 bootseilta helvetin persoonalliselta kuulostaakin(Doty ei muuten koskaas rundannut 2 levyn valmistumisen jälkeen)
Jonkun ''comeback'' livepiisin imutin, mutta se oli aivan karseata rääkkäystä, ilman juuri ketään alkuperäisiä, joten mielummin Death Is certain The Band Is Not.
(Ja eikö nää yrittänyt tehdä jotain jo jotain comebackiä '92 mutta metsään meni, basisti putkaan ja muuta...Dan Lilker tais tuurata)
Hello Kettle, my name is Pot. |
|
Eipä ole aikoihin soittimessa pyörähdellyt, enkä tiennyt että orkesteri on vielä kasassakin. 90 luvun alkupuolella tuli pari levyä hommattua, Leave scars löytyy vinyylinä ja Time does not heal cd-formaatissa. Varsinkin jälkimmäistä kuuntelin paljon. En muista nyt paljonko sillä levyllä oli riffejä, mutta eikös ne sitä hehkutellut, että yli sata eri riffiä tai jotain sinnepäin? |
|
Yksi parhaista jenkki thrash bändeistä, kaikki kolme ekaa levyä on takuuvarmaa tappoa. Time Does Not Healia en ole moneen vuoteen jaksanut kuunnella, mielestäni levy oli muutamaa biisiä lukuunottamatta melko puuduttavaa. Ehkä pitäisi pyöräyttää taas joku kerta soittimessa. Eikä minusta Leave Scarsin soundit nyt paljon sen räkäisemmät ole kuin Darkness Descendsilläkään, jälkimmäinen nyt on vaan parempi levykokonaisuus ja Don Doty parempi laulaja! |
|
En muista nyt paljonko sillä levyllä oli riffejä, mutta eikös ne sitä hehkutellut, että yli sata eri riffiä tai jotain sinnepäin?
"9 biisiä, 67 minuuttia ja 246 riffiä!
Sepulturan paras tais olla From The Past Comes The Storms yli 40:llä riffillä..
Hello Kettle, my name is Pot. |
|
"9 biisiä, 67 minuuttia ja 246 riffiä!
Sepulturan paras tais olla From The Past Comes The Storms yli 40:llä riffillä..
Kyllä tollanen määrä riffejä on jo ei niin vähääkään liikaa. |
|
Darkness Descendsin raivo poraa kalloa ne ensimmäiset kaksi minuuttia, mutta kun jätkillä selvästikin dynaamikantajun on korvannut vauhtisokeus, niin eipä jaksa suurina annoksina kuunnella keskittyneesti. Turtuminen iskee väkisin. Muista levyistä en ole kuullut kuin nuo sivuilla olevat näytteet ja eniten kiinnostaisikin juuri se eka ja viimeinen levy.
Als ik een vis was dan zouden auto's ramen hebben en zelfs rendieren zouden neuken in een aquarium. |
 KTR
12.05.2005 14:54:57 | |
|
Darkness Descends on just tulossa tilauksessa. Innolla odottelen. Burning of Sodom-biisin ennalta olen kuullut ja aika helkkarin hyvältä kuulostaa. Intensiivistä. |
|
Eipä ole aikoihin soittimessa pyörähdellyt, enkä tiennyt että orkesteri on vielä kasassakin. 90 luvun alkupuolella tuli pari levyä hommattua, Leave scars löytyy vinyylinä ja Time does not heal cd-formaatissa. Varsinkin jälkimmäistä kuuntelin paljon. En muista nyt paljonko sillä levyllä oli riffejä, mutta eikös ne sitä hehkutellut, että yli sata eri riffiä tai jotain sinnepäin?
No siis eihän toki ole koko ajan ollut kasassa. Reunionista on kyse, mutta tosiaan levyn teko pitkittynyt Rinehartin tilan takia. Oishan se mielenkiintosta kuulla lähtisikö äijiltä vielä.
“I am hoping that I can be known as a great writer and actor some day,” Seagal once said, “rather than a sex symbol.” -Steven Seagal |
 dbringer
12.05.2005 15:46:05 (muokattu 12.05.2005 16:24:16) | |
|
Itselleni tämä on se kovin rässibändi, paljolti siksikin että kaverit julkaisivat neljä hyvinkin erilaista levyä, joista kyllä itseeni jokainen iskee kovaa. Darkness Descendsin nostan itse sinne Reign In Bloodin tasolle, ja TDNH on teknisemmän thrashin merkkipaalu, vaikkakin tosiaan pidemmän päälle hiukan puuduttava pitkien biisiensä takia. Ainakin vastikään Metallic Attack-tribuutille nauhoitettu Creeping Death on pirun tiukka veto, jonka perusteella bändi on edelleen voimissaan.
EDIT: Klippi ko. coveria kuulemattomille: http://jamiejagger.com/pictures/da/CreepingDeath.mp3
rotten to the core |
|
Omistan itse tuon Darkness Descends levysen, ja täytyy myöntää, että pidän siitä ihan hemmetisti. Mielenkiintoa löytyisi myös muihinkin kyseisen bändin levyihin, mutta kun ei taaskaan ole rahaa... :-/
Explicit gore is what I need. |
cfe
12.05.2005 21:09:37 (muokattu 12.05.2005 21:10:04) | |
|
Aikanaan 1986 kun Darkness Descends tuli ulos, löi se sellaiset standardit että ainoastaan Slayer pystyi vastaamaan. Bändi käytti nopeita tuplia ja pitkään kestäviä nopeita komppeja intensiteetillä mikä muodostui yleiseksi tasoksi vasta 90-luvulla. Alan ehdoton pioneeri ja paaljon parempi kuin se toinen Enkeli ;)
http://www.causeforeffect.org |
|
Darkness Descends on klassikko, kuten on jo mainittu. We Have Arrived ja Leave Scars ovat mielestäni hieman keskinkertaisia levyjä. Time Does Not Heal - levystä pidän kovastikin. Biisit toimivia, vaikka pituutta on kappaleille kertynyt.
Gene Hoglan on melkoisen kova rumpali.
Bartender, more beer! Make it fast or I´m outta here! |
|
Darkness Descends on ihan ehdottomasti kovin. Mun mielestä melkein samaa luokkaa Kreatorin ekojen kanssa.
Time Does Not Heal ei pudonnu ollenkaan. Täysin yhdentekevää riffisalaattia.
"I really don't care about Kirk (Hammett) — he stole my job, but at least I got to bang his girlfriend before he took my job — how do I taste, Kirk?" - Dave Mustaine |
|
"9 biisiä, 67 minuuttia ja 246 riffiä!
Sepulturan paras tais olla From The Past Comes The Storms yli 40:llä riffillä..
Livenä varmaan kiva soittaa tuollaisi riffihirviöitä. |
|
"9 biisiä, 67 minuuttia ja 246 riffiä!
Sepulturan paras tais olla From The Past Comes The Storms yli 40:llä riffillä..
Tos on vaan se juttu, että riffiksi voidaan ilmeisesti laskea jokainen pikku muunnelma tai parin soinnun siirtymä. Tällä
tavoin sitten saadaan niitä "40-riffiä biisis"-juttuja, vaikka oikeastaan tos Sepulturan biisis on mun mielest n.12 riffiä.
Kaikki on kiinni siitä miten sen laskee, mut kyl tommosen opettelus sais töitä tehdä!
Sit toinen juttu: Olenko ainoa jota hämää toi Don Dotty?
Muuten kyl tykkään Darkness Descends-levyst ja 80-trashist mut ton äijän ääni on kyl aika käninää jos vertaa vaikka Tom Arayaan tai Chuck Billyyn. Sen sijaan tos Creeping Death-näyttees kuulosti jo hyvält, ei varmaan ollu sama jätkä?
Kuunnelkaa Sadus:ta, Steve DiGiorgion bändiä, siin on vähän deathiin päin kallistunutta trashii, vaihdoksia ja riffejä enemmän ku laki sallii! |
|
Tos on vaan se juttu, että riffiksi voidaan ilmeisesti laskea jokainen pikku muunnelma tai parin soinnun siirtymä. Tällä
tavoin sitten saadaan niitä "40-riffiä biisis"-juttuja, vaikka oikeastaan tos Sepulturan biisis on mun mielest n.12 riffiä.
Kaikki on kiinni siitä miten sen laskee, mut kyl tommosen opettelus sais töitä tehdä!
Sit toinen juttu: Olenko ainoa jota hämää toi Don Dotty?
Muuten kyl tykkään Darkness Descends-levyst ja 80-trashist mut ton äijän ääni on kyl aika käninää jos vertaa vaikka Tom Arayaan tai Chuck Billyyn. Sen sijaan tos Creeping Death-näyttees kuulosti jo hyvält, ei varmaan ollu sama jätkä?
Kuunnelkaa Sadus:ta, Steve DiGiorgion bändiä, siin on vähän deathiin päin kallistunutta trashii, vaihdoksia ja riffejä enemmän ku laki sallii!
Sadus Rules! |
meanbone
17.05.2005 17:08:38 (muokattu 07.10.2005 20:56:19) | |
|
Sit toinen juttu: Olenko ainoa jota hämää toi Don Dotty?
Muuten kyl tykkään Darkness Descends-levyst ja 80-trashist mut ton äijän ääni on kyl aika käninää jos vertaa vaikka Tom Arayaan tai Chuck Billyyn. Sen sijaan tos Creeping Death-näyttees kuulosti jo hyvält, ei varmaan ollu sama jätkä?
Creeping Deathissa on Ron Rinehart, joka on myös Leave Scarsissa ja Time Does Not Healissa. Minunkin mielestäni parempi laulaja kuin Don Doty.
EDIT: Nimen oikeinkirjotus
I am hoping that I can be known as a great writer and actor some day, Seagal once said, rather than a sex symbol. -Steven Seagal |
|
Se on Don Doty. Ja Ron Rinehart on kyllä erittäin hyvä laulaja, etenkin Time Does Not Healilla jossa miehen ääni pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Leave Scarsin laulumelodiathan oli sävelletty Dotyn äänialalle.
rotten to the core |
 saha
01.11.2006 10:01:05 | |
|
Nostetaanpa tämäkin ketju nyt, kun itsekin kyseiseen orkesteriin olen tutustunut. Helvetin tykkiä meininkiä, sanon! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
