Rummut: rumpukamat ›

Ajattehan te partaakin, vaikka kasvaminen on karvan luonto. Ei kaikkialle sovi mennä risunaamana.
 
Haha, erittäin hyvin sanottu!

No voi sen v##%%u en paremmin sano. On teillä kiistan aiheet.
 
Meni hieman off topic.
 
Tähän voisin sanoa että on olemassa 2koulukuntaa, niin nauhoittaessa ja keikalla. Ne jotkat pitää mikit auki ja ne jotka ei.
 
Sama suomeksi: Nykyään(onneksi) ollaan palaamassa vanhaan tapaan nauhoittaa rumpuja mikit auki kun taasen toinen koulukunta vetää gatet mikkeihin ja nauhoittaa pelkkä attakkin. Jälkimmäinen tapa tuottaa sen kasari/kone/prosessoidun/eq:tetun soundin no jotkut tykkää. Itse vedän aina gatet auki tulee sellainen kokonais soundi niin livenäkin. Harmittaa kun kuuntelee monia live bändejä joilla on kovasti geitatut tomi soundit ja siihen lätkästy päälle hilliton hallikaiku jees kun menee puuroksi. Basarissa toki käytän aina gateja siinnä se toimii kiristää soundia sopivasti.

Hyvin soivissa soittimissa on myös se etu, että tilasta riippuen ei tarvita välttämättä mikitystä..
 
Nimenomaan. Itse käytän omissa soittohommissa n.90 % ajasta todella soivaa virettä. Paitsi bassari, jokaon tuskin koskaan ihan tyhjä... Mutta aina siis TARPEEN MUKAAN... :)

Olinko tosiaan noin mustavalkoinen? En usko. Ei yhtä totuutta olekaan, mutta minusta rummun kuuluu soida. Mielipidekysymys, tämä. Soinnin pituudesta se ei ole niinkään kiinni, vaan atakin puhtaudesta ja selkeydestä. Ja se taas on parhaimmillaan soivilla vireillä.
 
Luonnolliseen soundiin ei kyllästy ikinä, koska siinä on niin lukemattomasti sävyjä ja vivahteita. Ruuveja œ kierrosta tiukemmalle, ja taas löytyy erilaisia sävyjä vaikka kuinka. Olkoon hifistelyä ja epärokkia, sama se mulle - tuo on kuitenkin yksi niistä isoista syistä, miksi tätä teen. Soittaminen on tietenkin tärkeintä, mutta hyvillä soundeilla soittaminen on kuitenkin niin paljon hienompaa.
 
Totta on, että prosessoiduilla soundeilla on paikkansa, mutta jos samaa soundia yritetään hakea akustisesti, virityksellä ja dempillä, ja vielä meinataan että se kuuluisikin johonkin ilman mikkejä, ollaan kyllä metsässä ja syvällä. Kokeiltu on, ei toimi.
 
Off:
 
Tuo muoti on helvetistä. Mitä tahansa teen, siitä tulee selän takana muotia ihan justkohta. Isot rummut hommasin viime kesänä, nytkö ne jo on trendikkäät? Ei tule mittään. Isot pellit mullon ollut aina, ja paljon pieniä joukossa. Ne on varmaan ikuisesti muodissa, sitten.
 
Partakin. Arvatkaas kellä oli ensin, mulla vai talkshowisännällä, kireä-äänisellä kitaristilla, entisellä muka-saatananpalvojalla, muodikkailla-ei-heteroilla? Huvita kohta enää mikään.

Ajattehan te partaakin, vaikka kasvaminen on karvan luonto. Ei kaikkialle sovi mennä risunaamana.
 
Aika vähän rumpujen soimiseen liittyy tämä. Ei hyvä esimerkki.

Nimenomaan. Itse käytän omissa soittohommissa n.90 % ajasta todella soivaa virettä. Paitsi bassari, jokaon tuskin koskaan ihan tyhjä... Mutta aina siis TARPEEN MUKAAN... :)
 
Mulla soi 99% soittoajasta. Tuon yhden prosentin varaan TARPEEN MUKAAN... : )
 
EDIT: niin ja se bassari on aina ilmaa täynnä...

Aika vähän rumpujen soimiseen liittyy tämä. Ei hyvä esimerkki.
 
Yhtä hyvä esimerkki kuin perustella jotain "(lähes) ainoata oikeaa soundia" sillä että se on rumpujen luonne. Esim. Afrikassa rummuilla ei todellakaan ole kovin paljoa sustainia. Se on aika länsimaalainen ilmiö nuo ylipitkään soivat rummut.

Totta on, että prosessoiduilla soundeilla on paikkansa, mutta jos samaa soundia yritetään hakea akustisesti, virityksellä ja dempillä, ja vielä meinataan että se kuuluisikin johonkin ilman mikkejä, ollaan kyllä metsässä ja syvällä. Kokeiltu on, ei toimi.
 
Juuri näin. Mitä sitten? En minä mistään pelkästään akustisesta soitosta ole puhunutkaa.
 
Niin, paitsi jos soitetaan vaikka hiljaa.... ;)

Nykyään KAIKKI tuntuvat haluavan rummuista sen studion läpi käyneen prosessoidun soundin, jossa on EQ ja kompressointi vakiona.
Rummun sointihan loppuu AINA seuraavaan iskuun. Tai jää jonkun toisen rummun seuraavan iskun alle.
 
En minä mitenkään erityisesti sinun tekstiä kritisoinut, mutta onhan nuokin aika mustavalkoisia kommentteja toisaalta. Alleviivasin pari sanaa tuolta.
Sitäpaitsi harva muistaa kompressioita ja EQ:ita kirotessaan, että ei ole olemassa sellaista mikkiä/äänityslaitetta joka toistaisi esim.rummun soundin juuri niinkuin se luonnossa soi. Siksipä esim. EQ:lla voidaan ihan hyvin myös palauttaa soundia sellaiseksi miltä se oikeasti kuullosti soittaessa. Ei ne efektit mitään mörköjä ole, vaan ongelma on usein siellä nappuloiden takana teknofriikissä jolle efektit ovat itseisarvo. Mutta jos ei kuitenkaan ihan kaikkea taajuskorjailua ja kompressointia haukuttaisi.
Sitä paitsi itse pidän usein todella luonnollisen soundisista rummuista äänittäessä esim.vuodot on todella ookoo, eli en ole mikään nappulanvääntäjä siinä mielessä.

Jatkoa edelliseen...
 
Niin, paitsi jos soitetaan vaikka hiljaa.... ;)
Esim. viime keikalla minun piti simuloida vanhaa lp-levy-soundia, missä ei ollut paljoa yläpäätä, ja päälle piti vielä lisätä vähän perkussioita. Ratkaisu oli laittaa lattiatomin ja virvelin päälle toiset kalvot (väärinpäin), laittaa haitsunpäälle härpätin ja vaihtaa oikean käden kapula isoon marakassiin. Muu bändi soitti hiljempaa. Ja setti kyllä kuului. Ja ei todellakaan olisi onnistunut "luonnollisella" setillä. Tyyli oli muuten juuri-musiikki, ja biisi oli sellainen hidas swamp-funk ja mikä tärkeintä, työnantaja (laulaja) oli tyytyväinen.

Tulihan tuohonkin kysymykseen hyvä vastaus: Pinstripet + teippi + käsipyyhkeet. Tämä vaan ei ollut keskustelun ainoa linja.
 
Ihan käsittämätöntä paskanjauhantaa näiden besserwisserien suista. On siis vain kaksi vaihtoehtoa, hiljainen, täysin tukkoinen kolahdus, jota ei erota enää rummuksi tai helvetin pitkään humiseva ja soiva rumpu?
 
Tässä taisi alunperin olla kyse siitä, että kirjoitaja halusi rumpuunsa lyhyemmän sustainin, ja mainitsin itsekkin pitäväni soundista joka on atackkipainotteinen ja suht lyhyesti soiva. Sitten ruvetaan heittämään jotain "pinstripe + teippi + käsipyyhe" paskanjauhantaa.

Yhtä hyvä esimerkki kuin perustella jotain(lähes) ainoata oikeaa soundia sillä että se on rumpujen luonne. Esim. Afrikassa rummuilla ei todellakaan ole kovin paljoa sustainia. Se on aika länsimaalainen ilmiö nuo ylipitkään soivat rummut.
 
Niin, kirjoitin, että MINUN tavoitteeni on maksimaalinen sointi. En ole muodin perässä juoksija. Olen aina nauttinut soivista rummuista. Myös 80 - luvulla.
 
Olen myös ollut kuuntelemassa Afrikkalaisia rytmiryhmiä, joissa on ollut soivia rumpuja. Eivät tainneet pojat tietää, miten heidän rumpujensa pitäisi lätistä.
 
Jos hankin kalliit rummut, jotka runko - ominaisuuksiltaan mahdollistavat kauniin soinnin, niin eikö tällaisen soittimen luonto ole soida kauniisti? Minulle henk.koht. on aivan yhdentekevää, jos tämä tulkitaan länsimaiseksi hapatukseksi. Minulle on myös aivan yhdentekevää miten urdu - heimon rituaalirumpu soi, tai ei soi. Minä en sitä soita. Mutta omia rumpujani minä soitan ja aion nauttia niiden soinnista.
 
Täällä kysellään paljon soundiasioita ja rumpujen viritysasioita. Hyvin monet haluavat hyvin soivat rummut. Olisiko mielestäsi asiallista neuvoa kysyjää hankkimaan Pinstripet tomeihin + vaahtokumipatja basariin? Mielestäni ei, koska hyvin soivat rummut on helppo tarvittaessa ( ! ) dempata, menettämättä soundista mitään. Ainoastaan sointi lyhenee. Huonoa soundia ei minkäänlainen demppi pelasta.
 
Edelleen olen sitä mieltä, että soiminen on soittimen luonto. Symbaalit soivat, miksi rummut ei saa soida? Edelleenkin esimerkkisi ontuu... : )

Arvasinhan taas että kun joku haluaa kontrollia soundiin niin ensimmäisenä tulee "pinstripeteippisoitapentuheviä" kommentit. Joo. Ihan sama. Saa sitä järkeäkin käyttää, kasvaa henkisesti, mennä itseensä jne.
 
Itse suosin kyllä tomeissa soivaa soundia. Olen huomannut sen ehkä parhaiten juuri "soitolla muokattavaksi", sillä eri tavoilla lyödessä ja eri nopeudella tulevissa filleissä rummulla tuntuisi olevan eniten sitä mukautumisvaraa ja soittotatsikin on parempi kun saa enemmän reboundia. Lyöntivoimakkuutta säätämällä saa paljon erilaisia soundeja. Kun rumpua lyö kovempaa, se soundi tuntuisi kuolevan nopeammin, joten sointikin lyhenee. Minäkin soitan suurimman osan aikaa kuitenkin yli 200 temmoissa 16-osa fillejä tomeihin, ja kyllä minusta sointi voittaa lätinän. Kalvovalinnoilla ja vireen korkeudella saa sitä äänen väriä sitten enemmän haluamaansa suuntaan. Luulenpa että esim. tuossa Steve Smith pätkässä aika korkea vire rummuissa, pienellä vireen tiputuksella saattaisi sointikin jonkin verran muuttua. Oli miten oli, itse yritän lähteä siitä että kun rummut on asiallisesti viritetty, niin etsitään ensin vika miehestä ja sitten vasta soittimesta. Viime studiosessioissa tulin huomanneeksi, että soitanpahan muuten tomifillini aivan päin helvettiä, jonka vuoksi niistä ei tunnu kuuluvan pihaustakaan mikkeihin saakka nopeammissa kohdissa. Ei ole tarpeeksi napakat iskut, eli nyt sitten treenaillaan tomien soittamista...

Zily nimimerkki sen jo sanoi. Käsissä se kontrolli on. Esim emperorin käyttö kuitenkin helpottaa kontrolloidun soundin saamista. Pinstripekin tulee aivan erilaiseksi niissä kaikista korkeimmissa vireissä. Rummusta sekin riippuu.
 
Niin, eipä sitä pinstripeäkään ole pakko virittää mössöksi kuitenkaan, on silläkin oma sointinsa. En ole kyllä käyttänyt kerran elämässäni joskus vuosia sitten ja ajattelin että voisi ehkä kokeilla taas pitkästä aikaa kun ymmärtää jotain virityksestä ja soitosta. Eihän sitä koskaan tiedä mistä se oma soundi löytyy. Pitäisi itse asiassa kokeilla joitain yksikerroskalvojakin, jos vaikka niistäkin olisi jotain iloa.

Olen myös ollut kuuntelemassa Afrikkalaisia rytmiryhmiä, joissa on ollut soivia rumpuja. Eivät tainneet pojat tietää, miten heidän rumpujensa pitäisi lätistä.
 
Nahkakalvoilla ja narukiristimillä ei saa kovin pitkää sustainia. Kyllä ne rummut soivat. Mutteivat kovin pitkään.
Mikäli he soittivat siis afrikkalaisilla rummuilla.
 
Jos hankin kalliit rummut, jotka runko - ominaisuuksiltaan mahdollistavat kauniin soinnin, niin eikö tällaisen soittimen luonto ole soida kauniisti? Minulle henk.koht. on aivan yhdentekevää, jos tämä tulkitaan länsimaiseksi hapatukseksi. Minulle on myös aivan yhdentekevää miten urdu - heimon rituaalirumpu soi, tai ei soi. Minä en sitä soita. Mutta omia rumpujani minä soitan ja aion nauttia niiden soinnista.
 
Nauti pois vaan kyllähän ne on tehty soimaan. Mikä vielä parempaa, laaturummuista saa tarvittaessa monelaisia soundeja.
 
Täällä kysellään paljon soundiasioita ja rumpujen viritysasioita. Hyvin monet haluavat hyvin soivat rummut. Olisiko mielestäsi asiallista neuvoa kysyjää hankkimaan Pinstripet tomeihin + vaahtokumipatja basariin? Mielestäni ei, koska hyvin soivat rummut on helppo tarvittaessa ( ! ) dempata, menettämättä soundista mitään. Ainoastaan sointi lyhenee. Huonoa soundia ei minkäänlainen demppi pelasta.
 
Tämän keskustelun aiheutti se kaveri joka halusi tietää miten sustainia saisi pois jo OLEMASSA OLEVASTA setistä. Mielestäni neuvot eivät olleet kovin hyviä hänen tarpeisiinsa. Jos joku sanoo "haluan hyvin soivat rummut", niin hyvä neuvo olisi pähkinänkuoressa "osta hyvin soivat rummut ja opettele virittämään.
 
Edelleen olen sitä mieltä, että soiminen on soittimen luonto. Symbaalit soivat, miksi rummut ei saa soida? Edelleenkin esimerkkisi ontuu... : )
 
Saavat ne, mutteivät aina. Ainakaan jos työkseen soittaa. Tai tykkää vaihtelusta.

Pitäisi itse asiassa kokeilla joitain yksikerroskalvojakin, jos vaikka niistäkin olisi jotain iloa.
 
Näin juuri itsekkin karsastin 1ply kalvoja kunnes kohdalle sattuikin kunnon rummut joissa ne toimii kuin junan paskahuusi.

Nahkakalvoilla ja narukiristimillä ei saa kovin pitkää sustainia. Kyllä ne rummut soivat. Mutteivat kovin pitkään.
Mikäli he soittivat siis afrikkalaisilla rummuilla.
 
Joo, semmoisia nahkakalvo- narukiristinrumpuja ne oli.
 
Selvennykseksi vielä, ei minunkaan rummut sen pitempään soi, mitä nuo afrikkalaiset soivat. Esimerkiksi sitä jonkun mainitsemaa yhden sekunnin sointia ei näistä saa. Enkä oikein usko, että niin pitkää sointia saisi ilman ääniteknistä prosessointia.
 
Kyse on lähinnä siitä, että jos virittää rummut edes suunnilleen oikein ( siis ei ryppyjä kalvoissa ) niin ne soivat. Kalvovalinnoilla voidaan vaikuttaa sointiin jonkin verran. Eli jos sointiääniä kuvaisi Tum ja töps, niin tuota töps - ääntä ei saa muuten, kuin jättämällä kalvo ryppyyn. Minulla on tavoitteena puhdas ääni. Sivutuotteena tulee pitkä sustain ( sopii minulle ). Demppaaminen ei poista äänen puhtautta, se hiljentää volyymia ja vähentää soinnin pituutta. ( Saattaa olla tietysti niinkin, että volyymin pieneneminen antaa tunteen soinnin lyhenemisestä.)
 
Bändin kanssa soitettaessa rummut humisevat omia aikojaan. Aina, kun sopiva ääni tulee, niin rumpu resonoi. Virvelissä sen kuulee tietysti helpoimmin, kun siellä on matto mukana. Muissa sen huomaa, kun laittaa kapulan kevyesti lepäämään kalvolle. Tietyillä äänillä se alkaa tanssimaan itsestään.
 
Pinstripe kalvon olen havainnut kaikkein vaikeimmaksi virittää. Niissä on toimiva alue aika kapea, mutta kyllä nekin soivat, jos ne oikein viritetään. Useimmissa Pinstripeillä varustetuissa rummuissa, mitä on vastaan tullut, on juuri tuo töps - soundi. Rumputarvikekauppiaat niitä mielellään suosittelevat hyvinä kalvoina vasta - alkajille. Tuskin enempää voisivat väärässä olla. Ns. tavallinen kaksikerroskalvo on paljon parempi vaihtoehto. Sillä on helppo tutustua virityksen ihmeelliseen maailmaan ja se toimii useammalla vireellä.

Selvennykseksi vielä, ei minunkaan rummut sen pitempään soi, mitä nuo afrikkalaiset soivat. Esimerkiksi sitä jonkun mainitsemaa yhden sekunnin sointia ei näistä saa. Enkä oikein usko, että niin pitkää sointia saisi ilman ääniteknistä prosessointia.
 
Rumpua ei saa soimaan yhtä sekuntia ilman ääniteknistä prosessointia? Nyt rupeaa menemään kyllä jo vähän liian paksuksi.

Kovin paljon en itse aiheeseen pysty lisäämään, mutta tuntuu vahvasti siltä, että kun jotkut puhuu puurosta, niin toiset ymmärtää sen velliksi.