Olen soittanut 9 vuotta (alkuaikoina vähemmän aktiivisesti), ja kehitykseeni ovat eniten vaikuttaneet bassotunnit, erilaisten musiikin tyylilajien soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa, huolella harjoitellut keikat, huolella juosten kustut keikat, kaikki siltä väliltä, bänditreenit, ohjatut bänditunnit, jameissa käyminen, omatoiminen harjoittelu ja huvikseen rämpyttely, musiikin kuuntelu levyinä ja livenä, muiden soittajien ja laulajien jututtaminen, ja pop- ja jazzteorian opiskelu.
Tasapuolisesti siis oppia kokeneemmilta muusikoilta, omatoimista värkkäämistä ja tekemällä oppimista. Konservatorion pop- ja jazzlinjalle pääseminen on avittanut kovasti, kun puljua tietysti pyörittävät kokeneet muusikot joilta oppia voi saada, ja soittamiseen sekä muuhun musiikin kanssa pähkäilyyn riittää enemmän aikaa kun homma on päätoimista. |
Pohja: Soitinvalmennus, 7v käyrätorvea, 4 v pianoa, (kitaraa omaoppisesti) teoriaa, kuoroa ja klassista yhteissoittoa liikaa vuosiin nähden.
Bassoon tartuin kun perustettiin 13- vuotiaana bändi. Alkuun rämpytti niitä muutamaa säveltä. Jossain välissä rumpalin faija kertoi muutaman vinkin, mm. että kieliä kannattaa painella välillä muillakin sormilla kuin etusormella. Nytten sujuu jo ihan mallikkaasti (ilmeisesti). En soita muiden biisejä, en treenaa himassa, en käy tunneilla, ainoastaan siis bänditreeneissä ja keikoilla. Ei siis kovin kehuttavaa treenausta, mutta kukaan ei ole valittamaan päässyt. Siis vielä. Kaikki mitä et tee on menetettyä |
TiMiTheShiT
Q-re
basisti87