Yleistä keskustelua musiikista ›

Hoho, ei todellakaan. Pelottavaa ajatellakin mitä sitä tekis jos aina olisi uskonut aikakautensa kriitikoita.

Hoho, ei todellakaan. Pelottavaa ajatellakin mitä sitä tekis jos aina olisi uskonut aikakautensa kriitikoita.
 
No lähinnä ite jostain syystä uskon enempi kavereita, enkä niinkään kriitikoita. Jos joku on minun mielestä hyvä soittaja, ja sanoo jonkun levyn hyväksi, niin mulle se muuttuu mielessä paljon paremmaksi, kuin mitä se olis, jos ekakertaa kuulisin.

zzzzzzzzz

Kritiikin tarkoitushan on pohjimmiltaan mainostaa ko.tuotetta. Ilmaista (?) mainosta .Eli toimittajille paljon viinaa ja pikkusuolaista levy-yhtiön piikkiin.
Perinteisesti paras arvostelu on sellainen, jossa on mahdollisimman iso kuva bändistä. Mutta jos bändin nimi on kirjoitettu oikein,niin sekin on erinomainen. Sisällöllä ja pisteillä ei ole merkitystä. Noin niinku busineksen kannalta.
 
Taitaapa kumminkin olla niin, että tässä maassa levyarvostelija ei saa muuta liksaa kuin sen levyn. Ne viinat ja pikkusuolaiset menevät perinteisesti niille, joilla on pokkaa käydä ne vastikkeetta imaisemassa.
:-D

Eiköhän se pitkälti niin mene, että se mistä kriitikot eivät pidä on juuri sitä mikä oikeasti on hyvää.
 
Ei kylläkään vaikuta oikeastaan yhtään. Jos kaverit jostain levystä/bändistä puhuvat hyvää asennoidun siihen varmasti positiivisemmin ennakkoon, kuin miten asentoituisin jos olisin ko. levystä/bändistä kuullut muuta kautta.

zzzzzzzzz

On se niin hienoa Tavastian vessajonossa ohimennen mainita olevansa Rumban kriitikko. Siinä saattaa muutama aloitteleva poppari hätäpäissään tarjota muutaman kaljan jos toisenkin...
 
...tai joku karpaasi huitaista kriitikkoa pataan kaljojen sijasta :)

zzzzzzzz

Kriitikoiden mielipiteet eivät vaikuta millään tavalla.
 
Kavereiden mielipiteet voivat vaikuttaa niin, että tulee tutustuttua heidän kehumiinsa uusiin bändeihin.

En tsekkaa arvosteluja, ellen ole ostamassa jotain riskiostosta - ja tämäkin on yleensä aika turhaa, koska progesaiteilla on aina jotain pällejä, jotka antavat mille tahansa levylle jossa on vinkuvia syntikoita ja 7/8-tahteja täydet pisteet.
 
Yleinen mielipide ei kiinnosta. Kuuntelen, mitä kuuntelen ja voin pitää myös yleisesti ei-arvostetuista levyistä.
 
Joskus saatan lukaista netistä muiden ihmisten arvioita ostettuani levyn ja kuunneltuani sen useampaan kertaan läpi. Monesti saatan niistä hoksata juttuja, joita en itse ollut vielä huomannut levyä kuunnellessani. Yleensä ne kuitenkin vain tukevat ja lujittavat omaa mielipidettäni.
 
Jos joku kaveri suosittelee yhtyettä tai artistia, voi olla etten missään nimessä tutustu siihen ennen kuin joskus törmään siihen itse vahingossa. Tahdon löytää musiikkini itse. Tosin kavereihinhan ei lasketa musiikkifoorumien muita friikkejä...

Itse suhtaudun kaikkeen kritiikkiin kriittisesti(paitsi itsekritiikkiin,sitä ei ole). Olen ottanut tavaksi lueskella aina samojen kriitikoiden arvosteluja,koska silloin oppii tietämään mitä he oikeasti tarkoittavat. Eli jos toimittaja Sejase tyrmää artisti Senjasen levyn vanhanaikaisena ja tylsänä,tiedän että se on todennäköisesti juuri minua varten äänitetty.Mitä luultavimmin Sejasen musiikkimaku on mitä mainioin ja tietämys musiikista huimaa,mutta olen oppinut ikäänkuin lukemaan rivien välistä. Harvoin tulee huteja lyötyä.
Sama metodi toimii nin levy-,elokuva- kuin kirja-arvosteluissakin.
 
Mulla on vähän sama. Kun lukee samaa lehteä säännöllisesti, kriitikot tulee ikäänkuin tutuksi ja kun jollakin on samantyyppinen maku, niin tulee luottaneeksi tämän näkemyksiin. Esim. Soundissa Pertti Ojala ja Rumbassa Markku Halme ovat tämäntyyppisiä kriitikoita. Tosin kuuntelen aina kotisivulta näytebiisin, harvoin tulee ihan sika säkissä ostettua. Mutta sanotaan niin, että kehuva arvostelu herättää mielenkiinnon.
 
Pitää muistaa,että sen levyn lisäksi arvostelija saa päteä,patsastella ja kerätä huomiota. On se niin hienoa Tavastian vessajonossa ohimennen mainita olevansa Rumban kriitikko. Siinä saattaa muutama aloitteleva poppari hätäpäissään tarjota muutaman kaljan jos toisenkin...
 
Hoho!

ei vaikuta, koska olen muutenkin turhan kriittinen kaikkea kohtaan.

eipä juuri vaikuta, sillä kun joltain pitämältäni bändiltä ilmestyy uusi levy, oletettavasti ostan sen, jos sillä hetkellä on yhtään rahaa.. ei siihen kykene paljoa vaikuttamaan.
 
tosin toisin päin se kyllä pelaa, jos vaikka kuulee radiosta jonkun kipaleen ja naureskelee itsekseen että millaista p*skaa . sitte menee kaverille joka popittaa kyseistä kipaletta iha onnessaan ni kyllä silloin yleensä tulee taivuttua.
 
toki on poikkeuksia..

ei vaikuta. kuuntelen neil younggia vaikka kaikki sitä haukkuukin. "eiks se oo vähän köykäistä musaa ?", "sehän on ihan paska", "eihän sellaista kukaan kuuntele" yms mut mä kuuntelen...

Minä olen ailahteleva, nuori ihminen, johon arvostelut ja muiden mielipiteet vaikuttavat paljonkin, ainakin hetkellisesti.
 
Kun ikää karttuu, muutun juntturammaksi ja muodostan mielipiteeni itse, mutta vielä se ei onnistu.
 
Näinpä se menee mullakin. Toisaalta arvosteluja on mukava lukea senkin jälkeen kun on jo muodostanut oman mielipiteensä jostakin levystä. Näkee miten toinen on levyn käsittänyt.

Ei kai, vai pitäskö..?
 
Totta puhuen, kyllähän noita arvosteluita lukemalla saa ainakin vaähän osviittaa siitä mitä levyjä kannattaa tsekkaa tarkemmin, kyse on vaan aika pitkälle siitä mistä lukee ja kuka arvostelee.
Kun vähän pitempään jotain aviiseja seuraa niin oppii aika hyvin tuntemaan niiitten kriitikkojen musamaun ja miten se oman maun kanssa korreloi.
Eli jos jossain Hamarassa hevari arvostelee jotain herkkää indiepoptyttösen tuotosta niin paskakshan se sen haukkuu, mutta pitäishan se jo kontekstista tietää.
Se että vaikuttaako se omaan mielipiteeseen on jo vähän eri asia. On sitä sellasiakin tapauksia ollu mitä on aina pitäny ihan paskoina bändeinä ku on pari kertaa ohimennen kuullu, mutta kun joku kaveri on hehkuttanu ja sen jälkeen on vähän tarkemmin tutustunu niin on huomannu että hyvää kamaahan se onkin.
Ehkä sitä vaan sortuu yleisen paineen alla...

Kaikki vaikuttaa mielipiteisiini.

ei vaikuta. kuuntelen neil younggia vaikka kaikki sitä haukkuukin. "eiks se oo vähän köykäistä musaa ?", "sehän on ihan paska", "eihän sellaista kukaan kuuntele" yms mut mä kuuntelen...
 
Joka noin sanoo tarvitsee kidutusta osakseen.
 
Itse kysymykseen, ei vaikuta sikäli että en arvosteluja lue, kun ei tule muutenkaan musiikkijulkaisuja luettua. Joskus "jälkeenpäin" olen nähnyt muutaman suosikkilevyni arvostelun, ja tietenkin yleensä haukkuvaan sävyyn. Siinä vaiheessa ei enää mielipidettä muuteta, enimmäkseen kehitetään enemmän välinpitämättömyyttä arvosteluita kohtaan.
 
Mutta yksi asia häiritsee. Jos joku oma suosikkibändi/artisti kehuu tai haukkuu jotain toista bändiä, niin heti tulee ennakkoasenne kehiin ja lujaa.
Erityisesti se häiritsee silloin, jos valmiiksi tykkää oman suosikin haukkuman artistin musiikista.
Tulee semmoinen olo, että universumissa ei kaikki ole kunnossa ja että asialle pitäisi tehdä jotain.
 
Mutta jossain vaiheessa sitä järkiintyy, ja tykkää siitä mistä tykkää - ilman sen kummempia järkeilyjä.

Ostin Fear Factoryn (jolta en ollut aikaisemmin kuullut mitään) Digimortal-levyn Anttilan alesta herätteenä. Diggasin sitä ihan tod. No sitten jälkeenpäin huomasin että se sivuutettiin monissa uuden Architype-levyn arvosteluissa kokonaan tai sitä sanottiin pettymykseksi. Sitten tuli semmonen epävarma olo, "et onks mun maku ihan persiistä".