Koskettimet ›

Ajattelin kysellä, että onkos täällä keskustelussa mukana harmooniin tykästyneitä kosketinsoittajia?
 
Rakkaalla kunnanvirastollamme käydessä huomasin, että siellähän lojui joutilaita harmooneja, joista ainakin yksi vaikutti äkkisältään kokeiltuna mukavasaundiselta, niin voisin vaikutusvaltaisena kunnallispoliitikkona ;-) järjestää sellaisen aktiiviseen käyttöön piristämään kunnan musiikkielämää..
 
Onkos kellään kokemusta miten toimii keikoilla ja onko vaikea mikittää?
 
Jos sähköisissä uruissa parhaita merkkejä on Hammond, niin mikähän mahtaa olla harmoonien vastaava laatumerkki?
 
Tuumin, että ainakin imagopuoli - mahdollisesti myös saundikin - tulisi kerralla paljon paljon upeammalle tasolle jos rupean sellaisella vetelemään..

Jos sähköisissä uruissa parhaita merkkejä on Hammond, niin mikähän mahtaa olla harmoonien vastaava laatumerkki?
 
-Halonen & Knit!
 
Helppo roudata - neljä vahvaa miestä ja iso paku. Eka keikka vaikka johonkin Haikaranpesään tms.

Jos sähköisissä uruissa parhaita merkkejä on Hammond, niin mikähän mahtaa olla harmoonien vastaava laatumerkki?
 
Mulla on Nummelan Harmoonitehtaan tekemä vehje - komeat on soundit eikä se nyt niin hirveän painava mööpeli ole. Ainoa ongelma on se, että olen joutunut säilyttämään sitä kylmässä varastossa, josta johtuen talven jälkeen menee pitkälle kesään, ennen kuin sen puuosat ovat taas kuivaneet ja toimivat normaalisti.

Mulla on Nummelan Harmoonitehtaan tekemä vehje - komeat on soundit eikä se nyt niin hirveän painava mööpeli ole. Ainoa ongelma on se, että olen joutunut säilyttämään sitä kylmässä varastossa, josta johtuen talven jälkeen menee pitkälle kesään, ennen kuin sen puuosat ovat taas kuivaneet ja toimivat normaalisti.
 
Mulla on ollut vähän ongelmia harmoonilla tiluttamisessa. Onko sulla antaa mitään teknisiä vinkkejä siihen?

Ihastuin nuorena poikana Hammondiin kun sen saundi on jotenkin ovela ja räheä. Siinä tunkkaista hämyisyyttä, kirkkautta, herkkyyttä, mutta myös rajua rähinää.
 
Harmoonia sen sijaan olen aikaisemmin pitänyt jotenkin karmeana, mutta mielenkiintoisena. Sen saundi jotenkin hirtehinen, mutta toimiva ja eläväinen. Ehkä inho harmoonia kohtaan on tullut niistä biiseistä, jota niillä on usein esitetty ja joita en ole nuorempana ymmärtänyt.
 
Harmoonivinkit on tännekin tervetulleita sillä niitä olen lähinnä päässyt vain ohimennen joskus testailemaan.

Kun kuuntelee jonkun soittavan harmoonia, tulee ihan iloisistakin biiseistä hyvin synkkiä ja surullisia -> harmoonilla ei voi soittaa iloista musiikkia. Myös erinäisiä mielikuvia hirttoköydestä tulvii mieleen soundista.
 
Helvetin kova orkesteri: harmooni, haitari ja säkkipilli

Oma opettajamme soitti poljettavalla harmoonilla ja lauloi korkealta ja kovaa kanssamme joka aamu neljän vuoden ajan. Usein myös pyysimme häntä soittamaan muulloinkin, kun se sopi. Siihen aikaan ei ollut olemassa meloditonta nykymusiikkia ja hauskaa meillä ainakin oli.

Meillä oli myös ala-asteella tapana laulaa open mukana aamuisin kun hän säesti harmoonilla veisuja.
 
Noita ei ole taidettu enää vähään aikaan valmistaa.
 
Muutamia kertoja tullut vastaan osto/myynti liikkeissä jotain kiinalaisia sähköharmooneja, mutta eivät ne vedä lähellekkään vertoja puiselle polkuharmoonille.
 
Oodi siis harmoonille: jeah.

Ties vaikka hyvinkin sopisi johonkin alakuloiseen suomi rokkiin tai bluesiin...
 
-No esmes Juicen 'Sika' sisältää harmoonivirtuoositeettia :)

Roudauksesta sen verran, että Suomessa on jokusia valmistajia, joilta löytyy matkaharmooneja. Sellaisia, jotka taitellaan kokoon. Siitä tulee sellainen matkalaukku. Kansanmuusikoilla noita näkyy.

Mulla on ollut vähän ongelmia harmoonilla tiluttamisessa. Onko sulla antaa mitään teknisiä vinkkejä siihen?
 
Joo, poljinvoimaa saa polkupyöräilystä ja jalkakyykystä, tilutukseen pätee perinteiset sormiharjoitukset ;)

Joo, poljinvoimaa saa polkupyöräilystä ja jalkakyykystä, tilutukseen pätee perinteiset sormiharjoitukset ;)
 
Kyllähän sormet skulasi, mutta ääni ei tullut perässä?

Kyllähän sormet skulasi, mutta ääni ei tullut perässä?
 
Ehkä sulla pitäs olla harmoonissa jonkinmoinen mekaaninen tremoloefekti, joita on pilliuruissakin. Yhdessä soittamassani urussa se efekti tuppasi jotenkin jumittaa, eikä aina lähtenyt futaamaan kun ei vissiin ilmaa virrannut riittävästi.

Kun kuuntelee jonkun soittavan harmoonia, tulee ihan iloisistakin biiseistä hyvin synkkiä ja surullisia -> harmoonilla ei voi soittaa iloista musiikkia. Myös erinäisiä mielikuvia hirttoköydestä tulvii mieleen soundista.
 
Ei saatana. Soitin Kaustisilla Eric Hokkasen kanssa ihan muuta kuin vaiennutta viulua eikä kuulostanut hirttoköydeltä.
Kyllä sillä vedetään nykyään kaikkea muuta kuin sitä, mistä tuo mielikuva tulee.

Ei saatana. Soitin Kaustisilla Eric Hokkasen kanssa ihan muuta kuin vaiennutta viulua eikä kuulostanut hirttoköydeltä.
 
Mutta Vaiennut viuluhan on hyvä biisi vaikka onkin aika surullinen. Toinen suosikkini on Ontuva Erikson.

Mutta Vaiennut viuluhan on hyvä biisi vaikka onkin aika surullinen. Toinen suosikkini on Ontuva Erikson.
 
-Mita? Onko Anna huonossa kunnossa?
 
Myos kulkuriveljeni Jan ontuu hieman. Mutta helkkari, polkat, jenkat, sottiisit, masurkat, reinlenderit skulaa harmoonilla oivasti.

Onkohan mikään harmoonitehdas valmistanut midiharmooneja ? Kikka Koreahan vosi olla kiinnostunut tyyliin Fenderin MIDI-Rhodes Mark II.

Lahtelainen Lahko-yhtye on muuten tyylikkäästi käyttäny harmoonia. Kovin hammond-tatsila soittavatten sitä. Tyylikästä.

Eiks Alamaailman Vasaroilla ollut ainakin joskus aikanaan harmooni kans?