Kitarat: kitarakamat ›

Broidi sai ylipuhuttua meitsin myymään aikoinaan yhdessä ostamamme -76 USA vaahterakaulaisen natural straton, hälle kun se on enemmän tunneasia kuin minulle. No, kaikista pahoista puheista huolimatta tuo CBS-strato oli minusta erittäin hyvä ja teimme broidin kanssa sellaisen diilin, että hän maksaa tällä hetkellä käyvän markkinahinnan moisesta.
 
Nyt olis pari kysymystä. Paljonkohan tuollaisen arvo suunnilleen mahtaa olla (kitara on varsin hyvässä kunnossa, nauharemontti ehkä tarpeen muttei välttämättömyys)?
 
Toiseksi, mikä tilalle? En oikein osaa olla ilman stratoa, mulla kun on sellainen ollut jo n. 25 vuotta. Vaahterakaulaisen tilalle haluaisin ruusupuukaulaisen ja noin muuten mahd. vintage, ei humppareita eikä floikkia, vaan ehkä pikemminkin sinne '60's vintage-suuntaan. Hintaa saa olla reilu tonni (jos nyt suunnilleen tuon edellisen kitaran arvon arvaan) eli vähintään yhtä hyvän haluaisin tilalle. Japanilaisista on jo sen verran kokemuksia, että mieluiten jenkki, kiitos. Ja käytetty on tietenkin etusijalla, mutta siis '60's vintageen ei kyllä ole varaa.
 
Kiitän kaikista ehdotuksista!

Olisko tässä järkevää hintareferenssiä broidillesi menevälle Stratolle? http://www.tiptop.se/cgi-bin/multipage.cgi?id=1002 ...17500 SEK = aika tasan 1900 EUR tämän päivän kurssin mukaan. (joo, on kalliimpi kuin ensi alkuun olisin ajatellut).
 
Länsinaapurin hintatasoa voi laajemmin tutkailla esim. täällä: http://www.annonsdirekt.se/vendolin/ Mä olen joskus katsellut tuota sellaisten vekottimien kohdalla, joita liikkuu Suomessa harvoin, eikä täältä ole oikein saanut vertailuhintaa.
 
Suomalaisten Kitarapajan ja Huttusen, ja tuon ruotsalaisen Tiptopin lisäksi olen joskus tutkaillut kiinnostavampia käytettyjä tässä osoitteessa: http://www.vintage-guitars.se/ Stokikseen voisi ehkä hyvän Straton perässä lähteäkin, jos semmoinen siellä osuu kohdalle ;-)
 
Yksi vaihtoehtohan on tietysti ostaa uusikin kitara, jos ei sopivaa käytettyä löydy. Reilulla tonnilla saa jo aika kivoja uusia jenkkejä käsittääkseni.

Miten olisi korvikkeeksi Strato JAK:lta? Saat sen varmaankin n. tonniin, ja saat juuri sellasen kun haluat.

Kiitoksia...1900 tuntuu aika paljolta, ehkä tuo on harvinaisempi kun se on hardtail...en tiedä. Muistaakseni joku vuosi sitten näin Soitin Huttusella aika samanlaisen kuin itselläni noin tonnilla, nyt siellä näkyy olevan -75-strato 1200e. Tuo vintage-guitar-kauppa Tukholmassa on muuten tuttu, sieltä ostin musicmasterin tallan Jazzmasteriini...
 
Periaatteessa olen siis käytetyn kannalla ja siinä pitää lukea Fender, sen verran puristi olen. Viime vuosina ei ole vaan oikein tullut seurattua tilannetta ja nythän noita on joka lähtöön...
 
Hardtail on harvinaisempi, muttei halutumpi. Aika äskettäin oli saman ikäinen hard tail kaupan jos en ihan väärin muista sfnet.tori.musiikki.myydaan-palstalla 1100 € hintaan. No, se on edullinen, mutta 1500 € lienee aika lähellä. Silti ainut oikea hinta on se minkä joku olisi siitä valmis maksamaan. Laittakaa vehje kahden kesken huutokauppaan suljetulla lippuäänestyksellä. Koreamman tarjouksen tekijä maksaa tarjoamastaan summasta puolet kakkoselle. Reilu peli.

Hardtail on harvinaisempi, muttei halutumpi. Aika äskettäin oli saman ikäinen hard tail kaupan jos en ihan väärin muista sfnet.tori.musiikki.myydaan-palstalla 1100 € hintaan. No, se on edullinen, mutta 1500 € lienee aika lähellä. Silti ainut oikea hinta on se minkä joku olisi siitä valmis maksamaan. Laittakaa vehje kahden kesken huutokauppaan suljetulla lippuäänestyksellä. Koreamman tarjouksen tekijä maksaa tarjoamastaan summasta puolet kakkoselle. Reilu peli.
 
Nyt putosin kärryiltä. Kauppa on sovittu, hinta pitää selvittää. Meitsi on sen verran fetisisti, että fender-linjasta en tingi ainakaan straton suhteen.

Nyt putosin kärryiltä.
 
Ehkä tuossa oletettiin että kitara olisi teidän yhteinen, ja että toinen sitten lunastaisi sen itselleen l. maksaisi toisen puolikkaalla ulos.
 
Yksi tapa, miten teille ainakin jäisi reilu fiilis molemmin puolin, olisi pyytää muutamasta liikkeestä hinta-arvio, ja laskea niistä keskiarvo. Puolueettomat, kolmannet osapuolet ovat ainakin taatusti arvioissaan tasapuolisia (tai, onhan Mnetkin tavallaan sellainen... ;)
 
PS. Mäkin olen sen verran fetisisti, että Stratocasterin pitää olla Fender.

Ehkä tuossa oletettiin että kitara olisi teidän yhteinen, ja että toinen sitten lunastaisi sen itselleen l. maksaisi toisen puolikkaalla ulos.
 
Yksi tapa, miten teille ainakin jäisi reilu fiilis molemmin puolin, olisi pyytää muutamasta liikkeestä hinta-arvio, ja laskea niistä keskiarvo. Puolueettomat, kolmannet osapuolet ovat ainakin taatusti arvioissaan tasapuolisia (tai, onhan Mnetkin tavallaan sellainen... ;)
 
PS. Mäkin olen sen verran fetisisti, että Stratocasterin pitää olla Fender.
 
Jep, tuollaista itsekin ajattelin. Tai jos oikein hyvin käy, löydän suunnilleen samanarvoisen soittimen ja voimme vaihtaa päittäin siten, että broidi maksaa sen uuden. Se entinen strato on siis kokonaan minun omistuksessani tällä hetkellä. Mutta mutta, mites tänhetkisten uusien amerikan Fendereiden mallisto toimii? Ovatko ne hyviä kitaroita CBS-Fenderin parempiin yksilöihin nähden vai pitäiskö suunnata suoraan vanhempiin käytettyihin?

mites tänhetkisten uusien amerikan Fendereiden mallisto toimii? Ovatko ne hyviä kitaroita CBS-Fenderin parempiin yksilöihin nähden vai pitäiskö suunnata suoraan vanhempiin käytettyihin?
 
Mä pitäisin noitakin varteenotettavina vaihtoehtoina, viimeistään jos sopivaa käytettyä ei ihan heti rupea löytymään. Mikäli matskut ja muut speksit osuvat siihen mitä haluaa, niin mikä jottei uusistakin voisi löytää passelia peliä.
 
Nimittäin: kitaroiden kanssa on vähän eri juttu kuin vahvistimissa. Nykyvahvistimet kun toteutetaan oikeasti varsin eri metodilla kuin ennen vanhaan; eli ne ovat oikeasti eri tavaraa. Kitaroissa toi ei ole yhtään niin jyrkkää - ja Fenkullahan on niitä huonoinakin pidettyjä ajanjaksoja, eli vanhempi ei automaattisesti oo parempi. Se, miten kitara "aukeaa" soitettaessa, onkin jo eri juttu... :-)

70-luvun jälkipuoliskon Fender stratoja on näkynyt kaupoissa useimmiten hintaan 1000-1300 euroo sillai, että tonnin yksilöt on usein jo alunperinkin niitä huonoja fendereitä tai sitten vaativat ainakin nauharempan. Tuon aikakauden hyvät fenderit on kuitenkin varsin hyviä, mutta ne huonot yksilöt on kyllä huonoja, kuten useimmat tietääkin.
Jos etsit ruusupuuotelautaista klassisen tyyppistä fender stratoa, niin usa vintage '62 reissueta suosittelen. Hyväkuntoisesta käytetystä pyydetään kaupoissa useimmiten 1200-1300 euroa.

70-luvun jälkipuoliskon Fender stratoja on näkynyt kaupoissa useimmiten hintaan 1000-1300 euroo sillai, että tonnin yksilöt on usein jo alunperinkin niitä huonoja fendereitä tai sitten vaativat ainakin nauharempan. Tuon aikakauden hyvät fenderit on kuitenkin varsin hyviä, mutta ne huonot yksilöt on kyllä huonoja, kuten useimmat tietääkin.
Jos etsit ruusupuuotelautaista klassisen tyyppistä fender stratoa, niin usa vintage '62 reissueta suosittelen. Hyväkuntoisesta käytetystä pyydetään kaupoissa useimmiten 1200-1300 euroa.
 
Kuulostaa hyvältä...täytyypä käydä fasulla koklaamassa. Siis tuo on täydellinen kopio vuoden '62-mallista? Ja laatutyötä? Oletko verrannut CBS-stratoihin? Sitä saa ilmeisesti vielä myös uutena?

Kuulostaa hyvältä...täytyypä käydä fasulla koklaamassa. Siis tuo on täydellinen kopio vuoden '62-mallista? Ja laatutyötä? Oletko verrannut CBS-stratoihin? Sitä saa ilmeisesti vielä myös uutena?
No täydellinen kopio se ei ole, mutta lähellä kuitenkin. Vakiona vintage 57/62 -mikit, kaula vintagemallinen eli varsin pyöristetty, hyvät puut, nitroselluloosalakkaus, vintage-tyyppiset raudat. Mulla on 2 kpl tuollaisia, on ollut käytössä jo 10 vuotta. Ovat osoittautuneet luottokitaroiksi, jotka vaan paranee vanhetessaan ja joista tuskin luovun. Mikit oon vaihtanut vuosien varrella, vaikka kyllä nuo alkuperäisetkin on hyvät.
Malli on edelleen tuotannossa. Joskus v.1999 paikkeilla usa-reissueen tuli pieniä muutoksia, muttei mitenkään merkittäviä: otelaudan radiusta muutettiin aivan pikkuisen pyöreämmäksi ja pientä alkuperäistämistä tehtiin mm. lavan muotoon, otelautamerkkien sijoitteluun jne.
Joo, olen verranut pariinkin 70-luvun lopun CBS-stratoon, ja kyllä reissue on mun mielestä selkeästi laadukkaampi tapaus.

No täydellinen kopio se ei ole, mutta lähellä kuitenkin. Vakiona vintage 57/62 -mikit, kaula vintagemallinen eli varsin pyöristetty, hyvät puut, nitroselluloosalakkaus, vintage-tyyppiset raudat. Mulla on 2 kpl tuollaisia, on ollut käytössä jo 10 vuotta. Ovat osoittautuneet luottokitaroiksi, jotka vaan paranee vanhetessaan ja joista tuskin luovun. Mikit oon vaihtanut vuosien varrella, vaikka kyllä nuo alkuperäisetkin on hyvät.
Malli on edelleen tuotannossa. Joskus v.1999 paikkeilla usa-reissueen tuli pieniä muutoksia, muttei mitenkään merkittäviä: otelaudan radiusta muutettiin aivan pikkuisen pyöreämmäksi ja pientä alkuperäistämistä tehtiin mm. lavan muotoon, otelautamerkkien sijoitteluun jne.
Joo, olen verranut pariinkin 70-luvun lopun CBS-stratoon, ja kyllä reissue on mun mielestä selkeästi laadukkaampi tapaus.
 
Tänks, pitää tutkailla...pelkään kyllä ettei noita käytettynä kauheasti liiku.

No niin, kävin kokeilemassa '62 reissueta ja on se kyllä hyvän tuntuinen peli. Kiireessä en ehtinyt verrata sitä Classiciin, joka on periaatteessa halvempi versio samasta. Onkos kellään kokemuksia tuosta Classicista? Miten työn laatu ja kestävyys? Ne on siis ilmeisesti mehikolaisia?

Classic 60's strato on saman tyyppinen kuin 62' usa reissue, mutta valmistettu meksikossa. Erot ovat sinänsä pieniä, mutta usa-reissue on mun mielestä joka suhteessa hieman parempi. Se, onko tuosta paremmuudesta valmis maksamaan reilun lisähinnan, on jokaisen oma asia. Hinta-laatu -suhteeltaan tuo classic on tietysti parempi, koska se on niin paljon halvempi.
Suurimpina eroina on, että meksikomallissa on huonommat mikit (muista sähköosista en tiedä), puut ei ole yhtä tarkasti valikoituja ja lakkaus on polyuretaani eikä nitroselluloosa. Myös talla saattaa poiketa materiaaliltaan, en ole ihan varma. Pieniä, mutta havaittavia eroja on viimeistelyssä, esim. bodyn ja kaulan pyöristyksissä.
Mutta ihan kelpo keppi tuo meksikolainen on, toteutus on klassisen "oikeaoppinen" ja tervehenkinen -millään osa-alueella ole säästetty törkeästi. Yksilöerot on noissa aika huomattavat.

Kävin kokeilemassa sitä Classicia ja kyllä se kieltämättä ilman vahvistintakin soi vähemmän jämäkästi ja osat vaikuttivat hiukan heppoisilta. No, en aio vaihtaa huonompaan, joten jenkiksi taitaa mennä. Vaikka kokemukset jaappanilaisesti '62 jazzmasteristani ovat pääosin myönteisiä, pientä rutisemista on jenkkiversioon verrattuna - taitaa olla samanlainen keissi kyseessä tässä.