Tanssimusiikki ›

En tiedä kuuluisiko tätä kertoa mutta kerronpa kuitenkin.
 
Aikoinaan olin myymässä kitaraani 5000 markalla. Hyvin nopeasti yhteyttä otti sähköpostilla Backlinen Pekka. Pekka ilmoitti että maksaa kitarasta postikuluineen 3200 mk ja haluaa kitaralle kovan laukun kaupanpäällisiksi.
 
Helvetillisellä kiireellä pyrki Pekka kauppaa hieromaan. Lopulta pääsimme sellaiseen sopuun että hän maksaa kitarasta 3800 mk ilman kovaa laukkua. Yritti vielä tyrkyttää vaihdossa käytettyä Peaveyn EVH Wolfgangia samaan hintaan, jolla olisi saanut uuden T-kaupasta. Onneksi en suostunut. Eipä Pekka kuitenkaan pysynyt sopimuksessamme vaan jätti kitaran noutamatta Postista.
 
Ja voi luoja niitä Pekan kaupanteon lomassa esittämiä perusteluja! Minun kuuluisi myydä kitarani hänen asettamaansa hintaan, siksi että hän on kyseisten kitaroiden hintatason asiantuntija.
 
Pientähän tuo oli. Myykkäshän se kerran Oulun musiikkiin huoltoon tuodut vanhat Rogersit, eikä puhunut omistajalle mitään. Kaveri oli sattumoisin mennyt käymään toisen kaverin luona, joka oli esitellyt pojalleen ostamiaan hienoja Rogerseja.
Tutut pelit oli ollu.

Vieläkö se vanha äijä on hengissä?
 
Martti Ahonen on siirtynyt yläkerran kauppaan jo vuosia sitten,vaimo Helvi on ottanut sen kiikkustuolipaikan sieltä kurttu/akustinen kitara-osastolta,poika Pate hoitaa laitemyynnin ja korjaileekin jotain,joskus on vähän vauhti päällä ;-)

Martti Ahonen on siirtynyt yläkerran kauppaan jo vuosia sitten,vaimo Helvi on ottanut sen kiikkustuolipaikan sieltä kurttu/akustinen kitara-osastolta,poika Pate hoitaa laitemyynnin ja korjaileekin jotain,joskus on vähän vauhti päällä ;-)
 
Vanha Ahonen sai lempinimen "nakkiparta" kun kerran roikku nakkikastikkeenjämät partapehkossa ;)
oli se aikaa... kloppipoikien piti näyttää rahapussia kun halus kitaraa testata.

123 kaks kaks kol.... Metsään on tullut jo syys......

Martti Ahonen on siirtynyt yläkerran kauppaan jo vuosia sitten,
 
Vieläkö se Martin veli siellä touhuilee. Sen sekopäisempää myyjää saa hakea. Alkoi kauan sitten ( 80 luvulla )huutamaan naama punaisena kun en ollut sen kanssa samaa mieltä kosketin soittimista.

Kerran eräässä elämän vaiheessa jouduin asumaan Kouvolassa. Tuolloin hansakeskuksessa oli E.Tarkelan soitinkauppa. Äijä oli melkoinen herrasmies, ja yritti mielestäni ymmärtää köyhäksi olettamaansa nuorta pitkätukkaista asiakasta monella hienolla tavalla. Bändikamat oli kellarissa, ja siellä myyjinä oli muusikkotaustaisia alan miehiä johtajan apuna, ja muutenkin oikea tunnelma, ja näillä oli myös asiallinen asenne, laitteita sai testata, ja paskalta kuulostavaa vehjettä ei missään tapauksessa suositeltu, kerrankin testailtiin vahvistinta joka oli edellisellä tai sitä edellisellä viikolla kuulostanut hyvältä, mutta toisella kertaa myyjä vahvisti epäilykseni että saundi oli mennyt jostain syystä huonoksi. (Taisin sieltä jotain halpaa kyllä joskus väkisin johtajan vastustuksesta huolimatta ostaa). Yläkerrassa oli Kouvolan porvarilliseen tyyliin sopivampi tiski sopivasti käyttäytyvine myyjineen, jossa melodicat ja casiot ja aloittelijoiden viulut ja tilpehöörit myytiin hienommillekin ihmisille.
 
Tarkela myi jossain vaiheessa kilpailukykyiseen hintaan ilmeisesti omatekemiään putkivahvistinnuppeja. Kun kyselin vahvistimien tekniikasta, niin ET sanoi että vahvistimessa oli käytetty "samantyyppisiä ratkaisuja" kuin Marshallin kitaravahvistimissa.

" Tarkela myi jossain vaiheessa kilpailukykyiseen hintaan ilmeisesti omatekemiään putkivahvistinnuppeja. Kun kyselin vahvistimien tekniikasta, niin ET sanoi että vahvistimessa oli käytetty "samantyyppisiä ratkaisuja" kuin Marshallin kitaravahvistimissa."
 
Itse putkivahvistimia useita tehneenä voin sanoa että Tarkelan luonnehdinta saattoi olla varsin lähellä totuutta. Ei Marshallin, Carlsbron, Hiwattin, Laneyn,Impactin yms. toteutus todellakaan voinut dramaattisen paljon toisistaan poiketa.

123 kaks kaks kol.... Metsään on tullut jo syys......
 
...lohduton yön hämäryys...
 
yks kakkaa kaks kakkaa ja pruits

En tiedä kuuluisiko tätä kertoa mutta kerronpa kuitenkin.
 
Aikoinaan olin myymässä kitaraani 5000 markalla. Hyvin nopeasti yhteyttä otti sähköpostilla Backlinen Pekka. Pekka ilmoitti että maksaa kitarasta postikuluineen 3200 mk ja haluaa kitaralle kovan laukun kaupanpäällisiksi.
 
Helvetillisellä kiireellä pyrki Pekka kauppaa hieromaan. Lopulta pääsimme sellaiseen sopuun että hän maksaa kitarasta 3800 mk ilman kovaa laukkua. Yritti vielä tyrkyttää vaihdossa käytettyä Peaveyn EVH Wolfgangia samaan hintaan, jolla olisi saanut uuden T-kaupasta. Onneksi en suostunut. Eipä Pekka kuitenkaan pysynyt sopimuksessamme vaan jätti kitaran noutamatta Postista.
 
Ja voi luoja niitä Pekan kaupanteon lomassa esittämiä perusteluja! Minun kuuluisi myydä kitarani hänen asettamaansa hintaan, siksi että hän on kyseisten kitaroiden hintatason asiantuntija.
 
Muistupa mieleen itselle vastaavanlainen tapaus: Asuin Oulussa vuosina 95-98, jolloin opiskelin päätoimisesti. Tuolloin olin myymässä rahapulassa 89-vuoden Gibson Les Paul Standardia. Juttelin myös Pekan kanssa asiasta ja muistaakseni pyysin siitä original-laukun kanssa 7500 markkaa (itse maksoin uutena 6600..) Pekka ensinnäkin haukkui tuon ajan Gibsonit alinpaan helv.. ja tarjosi siitä 4000 markkaa. Vastasin vaan että Kiitos, mutta ei kiitos!! Ja samalla sanoin, että ihan varmaan saan myytyä sen pyytämääni hintaan. Ei mennyt kuin vajaa viikko, kun möin sen ja kävin mainitsemassa asiasta Pekalle piruuttani..tuumasi vaan, että Lucky You! Tuolloin jo ajattelin, että hänen firmansa, ei kyllä ole pitkäikäinen..ei tarvinnut olla edes ekonomi tajutakseen...

Kosti Saari vainaa piti Hyvinkäällä musiikkiliikettä ja eräs mummo tuli kysymään Elviksen levyä. Kosti totesi siihen että, Elvis ei levytä enään. Tapahtui 80-luvulla.
 
Kerran kävi Hyvinkään Musiikin liikkeen ulkopuolella niin, että Hellas Pianon mies kysyi: Hei, Kosti! Miten menee ?
 
ja Kosti vastasi : heikosti

Sattuukos joku muistamaan Närpiöstä nyttemmin jo lopettaneen musaliikkeen Bigi & Vesa?

Markun musiikista olen ostanut vaikka mitä! Musari StingRay5:n, Yamaha jotakin viisikielisen basson, sen sadat kielisetit, piuhat... Tosi hyvä liike soittajan kannalta ja varsinkin silloin kun Markun oppii tuntemaan.
 
Vaan muistaako/tietääkö kukaan Kemistä sitä autotallimusiikkiliikettä, nimi taisi olla Future Sound. Olihan kokemus, mutta kyllä sieltäkin tuli kitaristille ostettua uusi hihna.

Vaan muistaako/tietääkö kukaan Kemistä sitä autotallimusiikkiliikettä, nimi taisi olla Future Sound. Olihan kokemus, mutta kyllä sieltäkin tuli kitaristille ostettua uusi hihna.
 
En koskaan oo käynyt kyseisessä liikkeessä mutta sinnikkäästi näyttää se itsetehty "tyylikäs"mainoskyltti olevan vielä nelostien varressa. Monesti ohi ajaessa oon miettinyt että minkälainen pulju tuo oikeen on.

Markun musiikista olen ostanut vaikka mitä! Musari StingRay5:n, Yamaha jotakin viisikielisen basson, sen sadat kielisetit, piuhat... Tosi hyvä liike soittajan kannalta ja varsinkin silloin kun Markun oppii tuntemaan.
 
Vaan muistaako/tietääkö kukaan Kemistä sitä autotallimusiikkiliikettä, nimi taisi olla Future Sound. Olihan kokemus, mutta kyllä sieltäkin tuli kitaristille ostettua uusi hihna.
 
Taitaa olla nimeltään Kuljun Musiikki. Olen ostanut sieltä joskus johtoja.

Vaan muistaako/tietääkö kukaan Kemistä sitä autotallimusiikkiliikettä, nimi taisi olla Future Sound. Olihan kokemus, mutta kyllä sieltäkin tuli kitaristille ostettua uusi hihna.

En koskaan oo käynyt kyseisessä liikkeessä mutta sinnikkäästi näyttää se itsetehty "tyylikäs"mainoskyltti olevan vielä nelostien varressa. Monesti ohi ajaessa oon miettinyt että minkälainen pulju tuo oikeen on.
 
Taitaa olla nimeltään Kuljun Musiikki. Olen ostanut sieltä joskus johtoja.
 
Siis Paavo Kuljun Musiikkiliikehän on Tornion Kaakamossa. Kemissäkin se on ollut. Viimemmäksi tais olla siinä torin kulmalla. Silloin se oli vielä Kuljun Musiikki. Silloin niillä oli liike myös Torniossa. Siellä tuli aikaa vietettyä. Ja Tuokon poikien liikkeessäkin. Silloin kun sekin oli vielä Torniossa.

Paavo Kulju ja hänen musiikkipulju.

Kävikös kukaan koskaan "PEPU":n kellarikaupassa Kuopiossa? Minä ostin kerran aikoinaan keskenkasvuisena kajarin siltä yhden kaverin omavalmiste kitaravahvariin. "PEPU" sanoi jotta hetkinen...hän hakee "varastosta" ja käski odotella. Noin puolen tunnin päästä se tuli kajarin kanssa... eli haki jostain "hifi-liikkeestä" 10 tuuman Philips kajarin ja veti vaan tussilla muutaman kympin lisää toisen liikkeen hintalapun päälle ja tuumi jotta:"Noin"! Kaveri tunnettiin myös taiteilijanimellä "Bongo-Pena"!

Someron Power-Sound, EHDOTTOMASTI!!! Se on harvemmin auki kuin maalaispitäjien kirkkoherranvirastot ja palvelu on samaa tasoa kuin Auschwizin lastauslaiturilla. Karkeasti sanottuna: asiakkaalla on siellä yhtä hyvät mahdollisuudet kuin lumipallolla helvetissä.

"PEPUsta" on pyörinyt useitakin urbaanilegendoja, joista yhdessä hän oli myynyt orkesterinsa (duo) jonnekin maamiesseuran talolle. PEPU soitti itse rumpuja (vaihtelevalla menestyksellä) ja kaverina oli ollut kosketinesa, joka tällä kertaa oli sairastunut. Mistään ei löytynyt tuuraavaa ja kaveri otti keikalle mukaansa vaimon, joka ei osannut pätkääkään koskettimia ja PEPU oli pistänyt emäntänsä soittamaan bassoa, jota frouva ei osannut soittaa sitäkään vähää kuin kiippareita. Voi sitä taidenautintoa. Todennäköisesti järkkäri oli silti ollut aivan tyytyväinen illan musiikilliseen antiin.