Kitarat: kitarakamat ›

Mistä lähtien tuo on ollut Gibsonin korivke? Itse en sitä ainakaan sellaisena pitäisi.
 
Njoo. Itselläni AR-100, vm-81. Nauhat vaihdettu, on ollut sen verran kovassa käytössä. Joskus piti säädättää myös kaularautaa. Eri asia sitten, ovatko nämä vikoja, vai ovatko nuo hommat joka kitaralla joskus edessä.
 
Artistit ei minusta myöskää ole mitään Gibsonin korvikkeita saati kopioita mistään olemassaolevasta mallista, johdannaisia kyllä tupla cutteineen ja vaahteralla päällystettyine mahonkirunkoineen. Niistä vois juttua tehdä vaikka kuinka, olen niitä paljon käpistellyt ja pidän kovin. Mutta Gibsoneihin ja lisenssivalmisteisiin sekä suoriin kopioihin.
Moneen kertaan mainituissa Tokaissa ei ole halvempien mallien osalta muuta kuin ulkonäkö Gibsonia. Piste. Hyviä kitaroita toki, mutta samoista materiaaleista tehtynä saa halvemmalla esim. Epiphonen, saapa oikean nimenkin lapaan eli Les Paul-malleja ovat Epit.
Niputtaen vielä kaukoidän kitarat, kaikissa niissä on seuraavia ongelmia, mitä halvempi kitara mallisarjassa, sen pahempana..
Virityskoneistot on "generic Far East" Kluson-kopit, ja niitä on rutkasti vaihtoon mennyt. Ei ne sinänsä ole erityisen huonoja, kestävyys vaan on heikkoa, ja käytössä kovin usein muuttuvat "hempuleiksi".
Toinen melko yleinen juttu on tuo mikkivalitsin, joka myös kaikissa kaukoidän kitaroissa on heikompi kuin Ison G:n käyttämä Switchcraft rakenteeltaan. Liuskat vääntyilevät herkästi, kun mikkivalitsinta käytetään (ja pitäähän sitä käyttää) =)
Mikit on usein, ei aina, suurissa sarjoissa käämittyjä "generic Far East" humppareita, Käämintänopeuden ollessa vähän liian suuri tulee mikistä eri lähteitten mukaan helposti vonkaiseva ja kiertävä. Ja mikkejä käämitään paljon tuolla idässä..
Se mikkivalitsimen nuppi ei ole mikään tyyppivika, kas muoviosana saattaa hajota merkistä riippumatta se. Myös selkeesti säädölliset jutut, kuten Kivi jo totesi eivät minustakaan ole mitään vikoja, osa kyllä johtunee tuotevalvonnan puutteista, esimerkkinä jos potikan nupit putoilee, on potikka-akselin levitys huono ja nupit on väljästi akselilla.
Yleisesti itämaitten kitaroista vielä: Jos osat on kullattu, kuluvat äärettömän ripeästi. Jo -70 -luvulta on itäisten maitten kultaus ollu kuulua kuluvuudeltaan. Syytä on usein pohdittu siihen, mutta yksiselitteistä vikaa ei oo löytynyt. Ehkä kultaus on vaan niin ohut, ehkä pohjustus tai prosessi itsessään on jotenkin huonompi..

Multa löytyy Gibson Les Paul Studio vuodelta 1995.
 
- Ostettu uutena
- Kaatunut telineestä -> Lapa murtui -> Kitarapaja korjasi entiselleen
- Nauhat vieläkin hyvässä kunnossa vaikka kitaralla on jo 10 vuotta ahkeraa soittoa takana
- Kitaran lakkaus hieman turmeltunut ständin kumisuojan takia
- Soi helvetin hyvin
- Painaa aika paljon -> Siksi ei ole enää pääkitara
- Pitää hyvin vireen
- Elektroniikka pelaa kuin unelma
 
Ei siis ole paljoakaan pahaa sanottavaa. Itsellä tuo vain on jäänyt nyt kakkoskitaran osaan kun en vain pidä kitaran painosta esim. keikkatilanteissa.
 
Mites muuten nuo laadukkaana pidetyt LP kopiot Grecot, Fenixit jne. Minkähintaisia ne olivat aikanaan uutena? Tuntuu että niistä osataan repiä kovaa hintaa nykyään. Ovatko sitten laadultaan minkälaisia verrattuna esim. Tokaihin?

Mites muuten nuo laadukkaana pidetyt LP kopiot Grecot, Fenixit jne. Minkähintaisia ne olivat aikanaan uutena? Tuntuu että niistä osataan repiä kovaa hintaa nykyään. Ovatko sitten laadultaan minkälaisia verrattuna esim. Tokaihin?
 
Niin no, niin.. jos käyttää Tokaita jonain referenssinä, niin vähän hintaluokasta riippuu.. Suomessahan tuo Tokai on jo saavuttanut aseman, jota ei voi kuin ihmetellä. Kaikkine "parempi/laadukkaampi/hienompi kuin alkuperäinen" -hypetyksineen. Korean Tokait jäävät kaikki japsi-Grecoille, Feenixit ovat myös hyviä. Kuitenkin ne kalliimmat Tokait on hyvinkin samalla viivalla.. Puuttui noista vielä esim. Fernandes SuperGrade.. Ja kovaa hintaa saa Suomessa Tokaistakin maksella, mielestäni. No, nimi maksaa..

Tämänhetkiset Gibsonit (ks. jäsenkuvaus ja http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=465 ) on hankittu uutena, ja niistä on liian aikaista sanoa paljoa mitään.
 
Juuri näitä ennen käytössä olleista Gibboista (LP Custom ja Studio) on jäänyt mieleen mm. seuraavaa:
-Mikkivalitsin "löysällä". Sitä ei tarvinnut kuin vähän hipaista, niin se pomppasi keskiasentoon (tulipa freudilaiselta kalskahtava virke). Erityisesti Studiossa, siinä se toisaalta myös pyöri ympäri, ja niinpä yleensä käänsinkin sen poikittain (normaaliasentoon verrattuna), jolloin plekukäsi ei päässyt vahingossa tönäisemään sitä keskiasentoon.
-Nauhat suhteellisen pehmeää metallia. (Todennäköisesti eivät alkuperäisiä?) Kuluivat melko melko nopeata tahtia.
-Custom painoi kuin olisi ollut lyijystä tehty. Sanotaan vain lyhyesti, että sen aiheuttamien niska/hartiasärkyjen takia hankintalistalla kannattaa laittaa myös jonkinsortin hieromakone (mekaaninen tai orgaaninen).
-Actionia ei näissä kitaroissa hirveän matalalle voinut (kannattanut yrittää) pistää. Bendit ylänauhoilta leikkasivat hyvin sormenpäihin.
 
Custom ja Studio olivat siis käytettyinä hankittuja, joten en tiedä olivatko kaikki "tyyppivikaa" vai edellisen omistajan aikaansaannosta.

Gibson Les Paul custom vm.70-72, minulla ollut n.20v:
-Paksu lakkaus halkeillut reunoista, muutama palanenkin irronnut. (Kuulemma muutamana vuotena ollut tyyppivika?) Kannen lakkaus kuitenkin hyväkuntoinen.
-Nauhat kertalleen vaihdettu. (Ei kylläkään minkään vian, vaan kulumisen johdosta:)
En muuta vikaa osaa sanoa... Todella kestävää laatua, sentään 33-35v vanha.
Muutamia harmituksen aiheita nimimerkillä parannusta etsien:
-Mikit vaihdettu, tahtois vintagee.. Gibsonin mikit ryöstöhinnoissa.
-Mukava ois tietää vuosimalli tarkkaan, sarjanumeron perusteella tulee vaan toi 70-72, tietäisköhän esmes. Fox jotain keinoa?

Moneen kertaan mainituissa Tokaissa ei ole halvempien mallien osalta muuta kuin ulkonäkö Gibsonia. Piste. Hyviä kitaroita toki, mutta samoista materiaaleista tehtynä saa halvemmalla esim. Epiphonen, saapa oikean nimenkin lapaan eli Les Paul-malleja ovat Epit.
 
Samaa mieltä. On kyllä sinänsä sääli, ettei täällä myydä noita parempia Korealaisia Tokaita jota esim. Kanadasta saa. Selvästi laadukkaammat materiaalit niissä, ei ole leppärunkoja Les Paul kopsuissa taikka mitään photoflameja.
 
Niputtaen vielä kaukoidän kitarat, kaikissa niissä on seuraavia ongelmia, mitä halvempi kitara mallisarjassa, sen pahempana..
Virityskoneistot on "generic Far East" Kluson-kopit, ja niitä on rutkasti vaihtoon mennyt. Ei ne sinänsä ole erityisen huonoja, kestävyys vaan on heikkoa, ja käytössä kovin usein muuttuvat "hempuleiksi".
Toinen melko yleinen juttu on tuo mikkivalitsin, joka myös kaikissa kaukoidän kitaroissa on heikompi kuin Ison G:n käyttämä Switchcraft rakenteeltaan. Liuskat vääntyilevät herkästi, kun mikkivalitsinta käytetään (ja pitäähän sitä käyttää) =)
 
Riippuu toki kopiosta. Nykyään tuntuu Gotohin tai Groverin (tai nimettömiä kopioita) virittimiä näkyvän paljon enemmän. Mikinvalitsinongelmiin en ole törmännyt oikeastaan kuin Epiphoneissa, tuntuu olevan yleinen ongelma. Mulla on Fenixissakin se "pahamaineinen" laatikkoswitchi ja hyvinpä tuo on toiminut.
 
Mikit on usein, ei aina, suurissa sarjoissa käämittyjä "generic Far East" humppareita, Käämintänopeuden ollessa vähän liian suuri tulee mikistä eri lähteitten mukaan helposti vonkaiseva ja kiertävä. Ja mikkejä käämitään paljon tuolla idässä..
 
Jep jep. Ibanezilla varsinkin tuntuu olevan aika kehnot mikit paria mallia (esim. Super '58) lukuun ottamatta. Sinänsä hassua, koska periaatteessa hyvät mikit saisi tehtyä varmasti lähes samalla vaivalla. Esim. tuossa ilmeisesti Koreassa valmistetussa Morgan stratossani on vallan mainiot mikit, kuten myös kaksikaulaisessa Deanissani.
 
Yleisesti itämaitten kitaroista vielä: Jos osat on kullattu, kuluvat äärettömän ripeästi. Jo -70 -luvulta on itäisten maitten kultaus ollu kuulua kuluvuudeltaan. Syytä on usein pohdittu siihen, mutta yksiselitteistä vikaa ei oo löytynyt. Ehkä kultaus on vaan niin ohut, ehkä pohjustus tai prosessi itsessään on jotenkin huonompi..
 
Tämäkin on kyllä tapauskohtaista. Meikäläisen n. 25 vuotta vanhassa Yamaha SA:ssa on kultaus melkein kuin uusi, vaikka kitara oli ostaessa selvästi useamman keikan nähnyt. Samoin tuossa Fenixissakaan ei ole mitään pahoja kulumia eikä noiden uudempienkaan kaukoidän keppien kultaus ole vielä lähtenyt kulumaan.
 
Mitä tulee noihin hintoihin, niin Tokait ovat Japanissa jotain 600€:n luokkaa, samoin kuin mielestäni paremmat ESP/Edwardsit. Yhden eBay-huutokaupan perusteella Fenixit olivat alun perin (Saksan D-markoista muunnettuna) n. 700-800€. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa.

Muistikuvia entisestä Tokaistani (Love Rock LS-60, japsi-gold top lespa):
+ mukavan painoinen, ei liian painava
+ hyvän tuntuinen kaula ja soitettavuus
+ orkkismikit ihan ok vintagemenoon (varauksin)
+ hienon näköinen
- kaula oli aavistuksen kiero, hoitui nauhojen hionnalla.
- talla (tune-o-matic) oli rämisevä rimpula
- mikit ei huippulaatua: kiertoherkät, soundi meni säröillä helposti liian tunkkaiseksi tai sitten liian trebleksi
- pieniä viimeistelymokia: 3-palaisen kannen yksi liitoskohta erottui maalin ja lakan alta yms. pientä
 
Gibson Les Paul Special Double Cut vm. 1996-1998
+ todella hienot rock-soundit (P-90 mikit)
+ kevyt
+ soittotatsiltaan yksi parhaista kitaroista soittaa ikinä
+ kaula täydellinen, sopivan tuhti
+ yksinkertainen, joka suhteessa toimiva paketti ilman turhuuksia, soittajan -ei poseeraajan kitara
- talla (tune-o-matic) altis rämisemään, kunnes hoksasin että se jousipanta on ihan turha ja otin sen veke
- tune-o-matic ei kuulu alkuperäiseen LP-Special-ideaan, mutta mulle sopii kun en tiedä paremmasta, ja onhan intonaation säätömahdollisuus kiva
- aavistuksen kaulapainoinen
- yksi potikka meni vaihtokuntoon liian varhain
-muovinen jakkilevyn rimpula ei kestänyt elämää, vaihdoin metalliseen

- talla (tune-o-matic) altis rämisemään, kunnes hoksasin että se jousipanta on ihan turha ja otin sen veke
 
Pienin varauksin sitä "rautalankaa" olis voinu taivutella kireämmäks, se tuli noihin vintage-TOM talloihin pitämään tallapaloja paikoillaan jos kieli katkee ns.vauhdissa, ettei tallapala putoo pimeelle stagelle ja plektratontut vie sitä.
 
Tuolla aikaisemmin mainitut Ibaneitsyn Super58-PAF-kloonit on muuten oikein oivallisia mikkejä...

Epiphone Les Paul 100:
 
+ halpa
+ vakio mikit hyvät, eivät kierrä
+ erittäin hyvä soittaa, actionin saa niin matalaks kuin haluaa
+ viimeistelyssä ei virheitä
+ pitää vireen hyvin, ensin tosin piti säätää kuntoon
 
- pulttikaula
- runko on lepää ja mahonkia
- alkuperäinen mikinvalitsin oli heikko, hajosi mut vaihdoin paremman tilalle
 
Hinta/laatusuhteeltaan erittäin hyvä kitara!

Minulla on ollut Tokai Love Rock LS-50 vm.-85 alun toistakymmentä vuotta ja tyytyväinen olen ollut. Vaihtoon ovat menneet virityskoneistot , 2xsatula ja tallamikki. Ai niin, nauhat vaihtelin myös. Virityskoneistoille ja nauhoille tuli tunnit täyteen n.20v käytön jälkeen, satulan vaihdoin lähes heti luusta tekemääni ja nyt vaihdoin sen samalla uuteen Graphtechiin, kun vaihdoin virikoneet ja nauhat. Tallamikki piti vaihtaa, koska originaalista katkesi ilmeisesti käämi toisesta kelasta. Tein siitä singlecoilin ja tyrkkäsin sen yhteen Washburniin, josta nappasin tunnnistamattoman humpparin Tokaihin tallamikiksi. Hyvänkuulonen mikki minun korvaani. Hyvä kitara kaikenkaikkiaan, siisti viimeistely ja mukava soittaa.

Les paul custom 74 ,Deluxe 80 ,Sg classic 01 missään ei ole ollut vikaa ainoastaan nauhat vaihdettu norm.kulumisesta johtuen ja kaulaa välillä oikaistu kun puu tuppaa vähän eleleen ja customi on aika helevetisti soitettu,on jonkun studiomuusikon vanha ja pitää vireen tosi hyvin alkuperäisillä virittimillä.Potikat myös alkuperäisiä -ei rahinoita LOISTAVIA kitaroita jokainen.

Pienin varauksin sitä "rautalankaa" olis voinu taivutella kireämmäks, se tuli noihin vintage-TOM talloihin pitämään tallapaloja paikoillaan jos kieli katkee ns.vauhdissa, ettei tallapala putoo pimeelle stagelle ja plektratontut vie sitä.
 
Kokeiltu on sitäkin -toimii usein, muttei aina eikä loputtomiin. Toinen patentti on leipoa silikonista pienet tyynyt tallapalojen ruuvien ja jousipanmnan väliin (itseasiassa varsin toimiva ratkaisu ainakin mulla, tuubi maksaa 2-4 euroo).
Totesinpahan vain, että kielten paine riittää ainakin tuossa mun lespassa pitämään tallapalat tiukasti paikoillaan. Eikä ne tallapalat mun kitaroissa ihan valtoimenaan sieltä tallasta ole putoilleet, vaikka kieli olisi irtikin. Se jousipantahan ei edes kovin tiukasti paina niitä tallapaloja.
Ja multa ei kielet katkeile koskaan, joten paree olla koko panta irti. Taas yksi "turha" osa vähemmän ;-)

Tokai LS-80f vf (2004) hyvä kitara kun vaihdoin mikit dunkaneihin ja pätkivän mikinvalitsimen uuteen mustanuppiseen.
 
Omituisuutena pidän ihmeen vaaleanpunaisilta näyttäviä mikinrunkoja. Bindingit on kerman värisisä ja plekusuoja on kerman värinen, mutta mikin rungot on VAALEANPUNAISIA. Minkä ihmeen takia? Argh...