Rock, pop, alternative ›

Beverly Hills, voi mitä pinnallista ja yksinkertaista paskaa. Ennemmin tanssisin esimerkiksi Island in the sunia tai Hash pipea näistä nopeimmista. Ne ovat oikein hauskoja biisejä.
 
Nyt kuunneltuani pari kertaa albumin läpi niin varmaan tuo viimeinen raita eli Haunt you everyday on se miellyttävin. This is just a pity kuulostaa myös ihan hauskalta. Ehkäpä täytyy kuunnella vielä lisää tätä levyä. En oikein muuta kun osaa nyt sanoa ..

Viime perjantaina sain levyn käsiini, ja kauhukseni osoittautui että se hemmetin Beverly Hills on levyn paras kappale. Kaikki muu oli mitään sanomatonta sontaa. Ruikutusta entiseen malliin, mutta pliisummin ja ilman tarttuvia koukkuja ja riffejä. Laulu melodiat vanhan toistoa. Aloin kovasti kaivata niita kesän 2002 demoja ja rahojani takaisin. Tämä siis minun mielipiteeni.
 
Varmaan aika piktälti niin, että jos Maladroit kolahtaa kympillä, niin Make Believe ei ole kummoinen levy. Jos taas Pinkerton ja sininen levy ovat ne ykköslevyt, niin Make Believe on helppo rankata heti siihen kolmanneksi..
 
En kyllä tiedä mitä tarkoitat ruikutuksella ja pliisuudella. Laulussa on ainakin omasta mielestäni paljon enemmän potkua, kuin ennen ja kitarat murisevat vanhassa tutussa Weezer-hengessä. Jos tunteikas tulkinta on ruikutusta, niin ruikutus on mun juttu! :)
 
Itse olen sen verran old-school fani, etten voi olla kuin iloinen siitä, että laulumelodiat ovat jälleen simppeleitä ja tarttuvia. Riffittelyn olen aina kokenut syövän Weezerin maanläheisyyttä. Simppelisti nörttimeiningillä sen olla pitää! 8D

Vernien kirjoituksen (yllä) jälkeen alkoikin yllättäen tuntua siltä, että pitänee sittenkin hankkia tuo levy :). En ole yhtään biisiä vaan vielä kuullut ko. levyltä. Ja Maladroit on hankkimatta edelleen.

Sama juttu kuin kaikkien oikeasti hyvien levyjen kanssa, eli alkuun menee ihan ohi, mutta useamman kuuntelun jälkeen koukut alkavat uppoamaan lihaan ja levy muuttuu joka kuuntelulla paremmaksi. Tällä hetkellä Top kolmosessa heti Pinkertonin ja Blue albumin perässä.
 
Kuka oikeasti väittää, että Pinkerton kuulosti heti ensikuulemalta aivan timanttiselta?

Sama juttu kuin kaikkien oikeasti hyvien levyjen kanssa, eli alkuun menee ihan ohi, mutta useamman kuuntelun jälkeen koukut alkavat uppoamaan lihaan ja levy muuttuu joka kuuntelulla paremmaksi. Tällä hetkellä Top kolmosessa heti Pinkertonin ja Blue albumin perässä.
 
Kuka oikeasti väittää, että Pinkerton kuulosti heti ensikuulemalta aivan timanttiselta?
 
Komppaan, mun korvaan Pinkerton kuulosti paskalta noin kuusi vuotta kunnes kolahti niin että nuppi tutisi! Sininen taas on aina ollut hyvä, eikä vihreä jää jälkeen yhtään. Maladroittia en ole juuri kuullut, pitäisi tilata cdon:ista tässä joku päivä..

Kuka oikeasti väittää, että Pinkerton kuulosti heti ensikuulemalta aivan timanttiselta?
 
Minun on tähän pakko vastata, että heti ensikuulemalta tuntui parhaudelta se. Tosin ensimmäinen sinkkuhitti kakistelutti silloinkin. Muistas vaan mikä se oli.

Minua Pinkerton vähän ahdisti, mutta samalla hymyilytti.
 
Niin nollafiiliksiä sillä levyllä, ettei niitä oikein vakavissaan ota. Tragikoomista kamaa.

Jep, eli kyllä Pinkerton meikäläisellekkin kolahti heti ensi kuulemalta, toisin kuin sininen ja vihreä mitkä taas vaativat jonkin verran paneutumista. Pinkertonissa minua viehätti ja viehettää edelleenkin loistavien kappaleiden lisäksi loistava tuotanto jälki...

Kyllä Pinkerton oli ihan ensi kuulemalta parasta Weezeriä (enää ei jaksa innostua, kuten ei koko bändistäkään). Ihmetyttää, että yhtä levyä mystifioidaan tai pidetään jotenkin "vaikeana". Kyseisen levyn "maine" taisi syntyälähinnä kovista odotuksista myynnin suhteen, menestyneen debyytin jälkeen, myynnin ollessa kuitenkin ainakin jossain määrin pettymys joillekuille...

kyl se pinkerton oli kova juttu heti ensitahdeilta, adrenaliini rysky suonissa kun laitoin levyn soimaan ekaa kertaa ja se sekavan piipittävä melodia yhdistyi bassokuvioon, ja sitten "monday night...". oi niitä aikoja.
 
tämä uusin nyt taas kuulostaa aivan yksinkertaisesti huonolta levyltä, siitä ei pääse mihkään. näyttää siltä että kolmas perättäinen floppi tuli, vaikkei ne kaksi ensimmäistä ihan niin kauheita floppeja ollutkaan, vaan pikemminkin sitä nojoo-kauraa

Mä heräsin hieman myöhään Weezerin suhteen, kyllä silloin 94 tjsp oli tarkoitus ostaa blue, mutta en sitten saanut ikinä aikaiseksi. Lopulta hommasin molemmat kaksi ekaa samoihin aikoihin ja molemmat iski heti. Green ja Maladroit olivat pieniä pettymyksiä noiden kahden mestariteoksen rinnalla ja tästä uudesta ei osaa sanoa vielä mitään... paitsi sen että on 3 levy putkeen millä on Island In The Sun, tosin vain bonusbiisinä kuten myös Maladroitilla. Tuntuu kuitenkin että pienellä panostuksella ja kuuntelulla tämä voi alkaa aueta enemmän.
 
Livevedossa bändi tuntuu edelleen olevan, kuuntelen toissapäiväistä New Yorkin keikkaa. Harmi etteivät tule Hampuria lähemmäs nyt kesällä ja sinnekään ei oikein järkevästi tunnu pääsevän.

Pitchforkista 0.4/10!! Loistavaa!

Ostinpas itsekkin ton Weezerin uuden. Ensimmäisellä kuuntelukerralla kuuntelin levyn läpi kuulokkeilla. Vitutus oli aika rankka kun huomasin koko levyn omaavan voimakkuudeltaan vaihtelevaa särinää! Onko kukaan muu huomannut tätä? Lisäksi we are all on drugs on tässä Make Believen eka painoksessa väärä versio! Siksi sanat eivät täysin täsmää. Oli kuulemma mennyt väärä versio masterointiin. Mutta toi särinä se vasta vituttaakin! Varsinkin kappaleessa perfect situation särinän voi kuulla aivan selvästi kotistereoillakin. En ole huomannut asiasta keskustelua weezer.comissa.

Samanlaista särinää huomasin itsekin kun kuuntelin kuulokkkeilla. Masteroitu päin vittua liian lujalle. Valitettavan moni levy on pilattu tällä tavalla.

Sinänsä tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä, että levy olisi lähtenyt masteroinnista ulos särisevänä. Pakko uskoa, että kyseessä on jotain tyyliin levyn painatuksessa tapahtunut virhe. Tällöinhän levyn painos tulisi vetää markkinoilta ja korvata "oikealla" versiolla. Perskule! Haluan ostamani tilalle joko uuden ja toimivan kappaleen tai sitten rahat takaisin!

Sinänsä tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä, että levy olisi lähtenyt masteroinnista ulos särisevänä. Pakko uskoa, että kyseessä on jotain tyyliin levyn painatuksessa tapahtunut virhe. Tällöinhän levyn painos tulisi vetää markkinoilta ja korvata "oikealla" versiolla. Perskule! Haluan ostamani tilalle joko uuden ja toimivan kappaleen tai sitten rahat takaisin!
 
Kuuntelepa vaikka Zwanin levy, se vasta särisee. Asiasta nostettiin hieman jopa meteliäkin, mutta niin se kuulemma vaan kuuluu olla, loud at any volume.

Masteroitu päin vittua liian lujalle. Valitettavan moni levy on pilattu tällä tavalla.
 
Veikkaan Rubinin diggaavan master-nauha-ruttausta koska miehen tuottama uusin Jayhawks on aika murolla, muttei digitaalisesti vaan jo ennen sitä.

Kuka oikeasti väittää, että Pinkerton kuulosti heti ensikuulemalta aivan timanttiselta?
 
Minä.
 
Täytynee kuitenkin hankkia tämä uusin, jahka ensin paikkaan aukon sivistyksessä ostamalla vihdoin Bluen.
 

 
Pitchforkista 0.4/10!! Loistavaa!
 
Haha, kuka kuuntelee Pitchforkia?

Erittäin asiallinen levy, "jo" tokan kuuleman jälkeen.