Rummut: rumpukamat ›

Tälläistä en ole täällä nähnyt, yritin viellä bongailla muiltakin osastoilta, mutta enpä löytänyt. Elikkä:
 
Olisi kiinnostavaa tietää elättääkö kukaan palstalainen itseään osittain/kokonaan rumpujen soitolla/muulla musisoinnilla? Tässä en siis tarkoita sitä että soitetaan bändin kanssa vuodessa 4 keikkaa ja jokaisesta keikasta tippuu 50e palkkio per nassu joka käytetään kaljan ostoon, vaan ihan kunnon "kuukausi" palkkaa joka on iso osa elantoa. Paljonkohan palkkaa esim sessari rumpaleille maksetaan, kuinka helposti kyseisiin hommiin pääsee?
 
Voisi myöskin tässä sivussa herättää keskustelua siitä, että millaisia uhrauksia olette joutuneet tekemään musiikin/rummun soiton eteen? Onko joskus bändin kiireisellä "nousukaudella" esim. saanut päiväduunista potkut, tai onko koulu mennyt päin metsiä, tippunut kursseilta tms.? Ja lopuksi viellä että kuinka kannattavaa on lähteä hakemaan muusikon uraa jos haluaa elättää itsensä musamaailmassa, sen sijasta että musiikki on pelkkä harrastus.
 
Mahtaakohan täällä edes olla täyspäiväisiä muusikoita?:D

eipä ole keikkapalkkoja pahemmin tippunu, mitä nyt kerran pari rossoon päässy. mutta niitä uhrauksia: rahaa! hirvittää ajatellakkin mitä silläkin määrällä jo mitä minulta on menny rumpuihin, tai jos olisi jättänyt turhia väliväiheita väliin ja ostanu suoraan huipputason setin, voisi minulla olla rahat jo Kumuihin. lukioon kun siirryin niin ihan tarkoituksella olen jättänyt bändihommia vähemmälle, mutta tuskinpa niillä olisi siltikään suurta vaikutusta opiskeluuni ollu, en nimittäin hirveästi päätäni vaivaa noilla lukio-opinnoilla... joitain rasitusvammoja ym. on tietysti tullut varmaan jokaiselle. minusta musiikkiharrastus antaa silti enemmän kuin ottaa, jos on vähänkään sosiaalinen tyyppi jo pikkukaupungin musiikkipiireistä löytää aika helposti uusia mukavia tuttavuuksia kun on yhteinen asia, ihan kuten minkä muunkin harrastuksen parissa. muusikot ehkä tosin suht. suvaitsevaisia ja niiden kanssa ei ole vaikea tehdä tuttavuutta, tämän olen ainakin meilläpäin huommannut.

Mä luulin, että tällä haettiin "koulutuksensa mukaan" ansaitsevia ammattimuusikoita.

Kai Hahto (Rotten Sound, Kai Hahto Group jne) elättää itsensä ja perheensä rumpaloinnilla. Äijä antaa rumputunteja ja soittaa erinäisissä bändeissä.IMO yksi Suomen parhaista rumpaleista.

... onko koulu mennyt päin metsiä, tippunut kursseilta tms.?
...

 
Kyllä, tosin asiaan vaikuttaa minulla enemmän se, että ei päse soittamaan tarpeeksi ja se kalvaa ja kompit pyrii päässä. Sivuoireena on sitten tämä ainainen muusikoiden.netissä roikkuminen, millä yritän kompensoida musan kanssa touhuamattomuutta.
 
Mietin samoja asioita jokunen vuosi sitten, ja tulin tulokseen, että ei minusta voi tulla ammattimuusikkoa. Tanssibändeihin olen aivan liian tosikko ja tuppisuu ja rokilla ei kuulema elä. Hätätekosyyksi otin vielä korvien soimisen.
 
Tätä päätöstä kadun jatkuvasti, ja nyt pyrinkin pääsemään sopivasti stimuloivaan bänditilanteeseen, missä pääsee edes viikoittain soittamaan. Olen nääse sellainen ihminen, jonka pitää saada tehdä kaikkea kivaa ennen oikeita velvollisuuksia. Ilman kivaa ei tarvitse tehdä velvollisuuksia.
 
Toki sellaista on aina, että tiukimpana tenttikautena tulee tsiljoona keikkaa. Yleensä sellaisia, mistä normaalisti kieltäytyisi... ;)
 
Nimim. pitäis lukea tenttiin JUST NY.
jos näätte mun kirjoittelevan tänne vielä loppuiltana, niin heti passitusta kirjojen ääreen, kiitos!
 
Mahtaakohan täällä edes olla täyspäiväisiä muusikoita?:D
 
Täyspäiväisesti musiikkia ajattelevia ainakin. Vähemmän sitten niitä täyspäisiä. x)

22 viikkotuntia PJK:ssa, 4 Stadiassa, noin 30 keikkaa vuodessa, satunnaista lautakuntatyötä ympäri Etelä-Suomea. Ei yhtään työtä, joka ei liity musiikkiin: se vie energiaa kankkulan kaivoon. Keikat keskimäärin á 170 €. Koulutus: pari musiikkialan ammattitutkintoa ja parin vuoden päästä FM. Uhrauksia ei yhtään, vähän ajan ja rahan menoa.

22 viikkotuntia PJK:ssa, 4 Stadiassa, noin 30 keikkaa vuodessa, satunnaista lautakuntatyötä ympäri Etelä-Suomea. Ei yhtään työtä, joka ei liity musiikkiin: se vie energiaa kankkulan kaivoon. Keikat keskimäärin á 170 €. Koulutus: pari musiikkialan ammattitutkintoa ja parin vuoden päästä FM. Uhrauksia ei yhtään, vähän ajan ja rahan menoa.
 
Mikä on FM? Älkääkä nyt hirttäkö minua kasseista kattoon vaikken tätä tiennytkään.
 
Simbe, mikäs tentti on tiedossa? Missä ja mitä opiskelet ja milloin valmistut?
 
Alkuperäiseen kysymykseen: En ansaitse soittamalla, enkä todennäköisesti koskaan tule ansaitsemaankaan. Lahjakkuutta ja kaikkea mahdollista puuttuu. Päädyn sinne naapurustonne katuojaan houhailemaan, miten minusta olisi voinut silloin nuorempana tulla jotain.

Mikä on FM? Älkääkä nyt hirttäkö minua kasseista kattoon vaikken tätä tiennytkään.
 
Simbe, mikäs tentti on tiedossa? Missä ja mitä opiskelet ja milloin valmistut?
 
Alkuperäiseen kysymykseen: En ansaitse soittamalla, enkä todennäköisesti koskaan tule ansaitsemaankaan. Lahjakkuutta ja kaikkea mahdollista puuttuu. Päädyn sinne naapurustonne katuojaan houhailemaan, miten minusta olisi voinut silloin nuorempana tulla jotain.
 
FM = Filosofian maisteri, eli useimmat ns. humanistiset aineet: Historia jne.
 
Tentti onpi laaja kemia 3, kai se helppo olis, jos ois joskus käynyt luennolla. Ahjo on se tamperelainen *****naamojen koulu, mistä tulee näitä ikiteekkareita.
 
Edit: koskaan ei ole väärin kokeilla jotain alaa, ei ne konsan ekan vuoden opiskelijat mitään kauheita lahjakkuuksia useimmat ole imho. Eli älä välitä mitä vanhemmat, tyttöystävä tai rahatilanne sanoo, tee sitä mistä pidät. Jos ei onnistu, niin se ei ainakaan ole kiinni siitä, etteikö homma kiinnostaisi.
 
Mitä mä täällä taas? Valmistu en siis varmaan koskaan...

Toivon ainakin että saan elätettyä ittensi rummuttamalla. Tai jos ei sillä niin ainakin jonkin sortin musiikkiteknikkona, mutta siitä mulla ei vielä oo mitään kokemusta.
 
En edes tiedä mikä muu ala kiinnostais. Yläasteella ajattelin vielä "järkevästi" että musiikki tulee olemaan vaan harrastus ja musta tulee joku insinööri. Nyt lukion aikana olen menettänyt järkeni ja päättänyt hakea Sibikseen tai johonkin musiikin amk:hon.
 
Tähän asti olen joutunu eniten kyllä uhraamaan juuri musasta. Koulu menee hienosti ja tähän asti olen harrastanut kilpauintiakin aktiivisesti. Uinti kyllä tipahtaa aika roimasti kesän jälkeen ja sitten pääsen perustamaan muutaman bändin mitkä myy kultaa maailmalla ja siinä se onkin :p

Jossain vaiheessa oli tanssibändin kanssa noin 50 keikkaa vuodessa ja silloin se oli jo jonkinmoinen osa elantoa. Onneksi ei enää, ei se niin kasevaa ole humppamuusikkona 6 settiä illassa ja pitkät öiset matkat päälle. Näin pelkkänä harrastuksena kivempaa, varsinkin kun se humppatouhu ei niin lähellä sydäntä kuitenkaan ole.

Edit: koskaan ei ole väärin kokeilla jotain alaa, ei ne konsan ekan vuoden opiskelijat mitään kauheita lahjakkuuksia useimmat ole imho. Eli älä välitä mitä vanhemmat, tyttöystävä tai rahatilanne sanoo, tee sitä mistä pidät. Jos ei onnistu, niin se ei ainakaan ole kiinni siitä, etteikö homma kiinnostaisi.
 
Tarkoitan todella sitä, etten ole lahjakkuus. Se taas käytännössä tarkoittaa suomeksi sitä, että olen huono. Minulla ei ole minkäännäköistä teoriapohjaa eikä -tietämystä, nuotinlukuni on vielä sen verran kömpelöä, että prima vistat menisi seinille, komppi laahaa ja kiilaa sopivasti vuorotellen eikä iskutkaan osu kunnolla kohdalleen. Siihen lisätään vielä se, että tyylitajua ei ole lainkaan, ja että nopeus on lähinnä sitä, että yritetään keretä soittaa singlejä tempoihin, jotka kuka tahansa täällä vaikka tuplaisi.
 
Eli minuthan naurettaisiin sieltä pihalle, kuten tuolla jazzmiehen koulussa oli monelle käynyt. Asiat, jotka erottavat minut heistä, on se, että olen kiinnostunut popista ja jazzistakin ja se, että olen vielä huonompi kuin ne nuoret perse edellä puuhun kiipeäjät.

Tarkoitan todella sitä, etten ole lahjakkuus. Se taas käytännössä tarkoittaa suomeksi sitä, että olen huono. Minulla ei ole minkäännäköistä teoriapohjaa eikä -tietämystä, nuotinlukuni on vielä sen verran kömpelöä, että prima vistat menisi seinille, komppi laahaa ja kiilaa sopivasti vuorotellen eikä iskutkaan osu kunnolla kohdalleen. Siihen lisätään vielä se, että tyylitajua ei ole lainkaan, ja että nopeus on lähinnä sitä, että yritetään keretä soittaa singlejä tempoihin, jotka kuka tahansa täällä vaikka tuplaisi.
 
Eli minuthan naurettaisiin sieltä pihalle, kuten tuolla jazzmiehen koulussa oli monelle käynyt. Asiat, jotka erottavat minut heistä, on se, että olen kiinnostunut popista ja jazzistakin ja se, että olen vielä huonompi kuin ne nuoret perse edellä puuhun kiipeäjät.
 
No ala sitten insinööriksi, niitähän tämä maa tarvitsee, prkl..!
 
Tai no, minkä ikäinen olet? Steve Gaddkin huiteli jotain neljääkymppiä ennen todellista läpimurtoa. Toki hän oli sitten soitellut mm. armeijassa ym.
 
Suomessa on paljon musiikkiteknoglogian koulutusta 2. asteen kouluissa ja amk-tasolla konservatorioissa. Musiikin tuntemus on hyödyksi, mutta ei ihan välttämätön pääsyvaatimus. "Studiotyöskentely" -palstalla ainakin on näihin linkkejä. Toinen vaihtoehto on lukea jotain akustiikkaan liittyvä esim. Otaniemessä, jos teoreetisempi puoli kiinnostaa, eikä ole äänivermeitten kanssa tullut pelmittyä.
 
Ja ainahan sanotaan: Those who can, do! Those who can't, teach!
And those who can't teach... teach gymnastics!
 
Eli viimeinen oljenkorsi:
OKL:ssä saa soittaa itsensä ja muiden iloksi, ja voi päätyä jollekin pienelle ala-asteelle kivaksi musamaikaksi (muiden aineiden ohella), kun kukaan muukaan opettaja ei niitä tunteja ole halunnut. Tuonne valitaan ne kaikista höpöimmät ja ekstroverteimmat ihmiset, mutta muutakin kautta pääsee, jos vaikka lukee jotain ihan 'oikeaa' ainetta jylioopistossa. Hoho!
 
*Olen kahvitauolla, luvut jatkuvat...*

Eli viimeinen oljenkorsi:
OKL:ssä saa soittaa itsensä ja muiden iloksi, ja voi päätyä jollekin pienelle ala-asteelle kivaksi musamaikaksi (muiden aineiden ohella), kun kukaan muukaan opettaja ei niitä tunteja ole halunnut. Tuonne valitaan ne kaikista höpöimmät ja ekstroverteimmat ihmiset, mutta muutakin kautta pääsee, jos vaikka lukee jotain ihan 'oikeaa' ainetta jylioopistossa. Hoho!
 
Tadaa. Osui ja upposi. Minä olen opettajana, mutta kuitenkin isommalla koululla. Sellaisella normaalikoululla, jossa opettajaksi opiskelevat harjoittelevat opettamista. Tosin musiikkia en opeta. Teknistä työtä ja liikuntaa.
 
Rumpujen soittoa opetan viisi tuntia viikossa. Keikkaa on viisikymmentä vuodessa. Ei niillä määrillä vielä täysipäiväiväiseksi rumpaliksi ryhdytä. Eikä ole kauheasti hinkuakaan. Näin on mukavaa. Vaikkakin pistokeikat 300-400 kilometrin päähän ja aamuksi töihin ovat syvältä.

Tämä on hyvä pointti, sillä otin ensimmäisen rumputunnin 21-vuotiaana. Toki olin soitellut bändeissä vuosia, mikä on tärkeintä, mutta vasta kolmellakymmenellä aloin harjoittelelaan määrätietoisesti yksin tekniikaa, koordinaatiota ja lukemista.
 
Hei, hauska kuulla, etten ole vieläkään totaalisen myöhässä. Ikää on nyt 25, soittoa (bändissä) takana n. 13 vuotta ja tarkoituksena olis jossakin välissä lähiaikoina ottaa elämäni ensimmäiset rumputunnit...

No ala sitten insinööriksi, niitähän tämä maa tarvitsee, prkl..!
 
Tai no, minkä ikäinen olet? Steve Gaddkin huiteli jotain neljääkymppiä ennen todellista läpimurtoa. Toki hän oli sitten soitellut mm. armeijassa ym.
 
Suomessa on paljon musiikkiteknoglogian koulutusta 2. asteen kouluissa ja amk-tasolla konservatorioissa. Musiikin tuntemus on hyödyksi, mutta ei ihan välttämätön pääsyvaatimus. "Studiotyöskentely" -palstalla ainakin on näihin linkkejä. Toinen vaihtoehto on lukea jotain akustiikkaan liittyvä esim. Otaniemessä, jos teoreetisempi puoli kiinnostaa, eikä ole äänivermeitten kanssa tullut pelmittyä.
 
Ja ainahan sanotaan: Those who can, do! Those who can't, teach!
And those who can't teach... teach gymnastics!
 
Eli viimeinen oljenkorsi:
OKL:ssä saa soittaa itsensä ja muiden iloksi, ja voi päätyä jollekin pienelle ala-asteelle kivaksi musamaikaksi (muiden aineiden ohella), kun kukaan muukaan opettaja ei niitä tunteja ole halunnut. Tuonne valitaan ne kaikista höpöimmät ja ekstroverteimmat ihmiset, mutta muutakin kautta pääsee, jos vaikka lukee jotain ihan 'oikeaa' ainetta jylioopistossa. Hoho!
 
*Olen kahvitauolla, luvut jatkuvat...*
 
Eikö se jo käsitelty, että rupean pummiksi, joka kuluttaa sossun luukulta saamat rahansa viinaan. Kuolen nuorena.
 
Turha minua on verrata leikilläänkään Gaddiin. Minusta ei voisi tulla Gaddin vertaista vaikka harjoittelisin intensiivisesti vielä 90 vuotta. Minulta puuttuu se jokin, jos tiedät, mitä tarkoitan. Se tyylitaju, se jokin näkemys, jota erinomaiselta rumpalilta kaivataan, puuttuu. Täytän tänä vuonna 17 (olen lukion ensimmäisellä luokalla). En ole soittanut kuin noin kolme ja puoli vuotta, mutta rumputunneilla olen käynyt ehkä 2 vuotta. Kuitenkin tuntuu, etten kehity tarpeeksi nopeasti, ikäiseni rumpalit soittavat minut suohon mennen tullen ja tietävät jo tuosta teoriapuolesta paljon. Olen muutenkin aika uusi musiikin parissa. Hommasin rummut aika pian sen jälkeen, kun aloin musiikkia kuunnella, joten musiikintuntemus sitenkin on heikompi. Muutenkaan en ole kerennyt vähään aikaan syventyä kunnolla kuuntelemaani musiikkiin ja sehän vasta ärsyttää. Ei vain ole aikaa eikä energiaa.
 
Tuo tekniikkapuoli olisi tosiaan ehkä yksi vaihtoehto, mutta lapsien kanssa en tule toimeen. Olisin pian vankilassa joko pahoinpitelystä tai taposta, jos rupeaisin opettajaksi.

Eikö se jo käsitelty, että rupean pummiksi, joka kuluttaa sossun luukulta saamat rahansa viinaan. Kuolen nuorena.
 
Turha minua on verrata leikilläänkään Gaddiin. Minusta ei voisi tulla Gaddin vertaista vaikka harjoittelisin intensiivisesti vielä 90 vuotta. Minulta puuttuu se jokin, jos tiedät, mitä tarkoitan. Se tyylitaju, se jokin näkemys, jota erinomaiselta rumpalilta kaivataan, puuttuu. Täytän tänä vuonna 17 (olen lukion ensimmäisellä luokalla). En ole soittanut kuin noin kolme ja puoli vuotta, mutta rumputunneilla olen käynyt ehkä 2 vuotta. Kuitenkin tuntuu, etten kehity tarpeeksi nopeasti, ikäiseni rumpalit soittavat minut suohon mennen tullen ja tietävät jo tuosta teoriapuolesta paljon. Olen muutenkin aika uusi musiikin parissa. Hommasin rummut aika pian sen jälkeen, kun aloin musiikkia kuunnella, joten musiikintuntemus sitenkin on heikompi. Muutenkaan en ole kerennyt vähään aikaan syventyä kunnolla kuuntelemaani musiikkiin ja sehän vasta ärsyttää. Ei vain ole aikaa eikä energiaa.
 
Tuo tekniikkapuoli olisi tosiaan ehkä yksi vaihtoehto, mutta lapsien kanssa en tule toimeen. Olisin pian vankilassa joko pahoinpitelystä tai taposta, jos rupeaisin opettajaksi.
 
Katsos, silmät ristissä taas sekoitin pari kirjoittelijaa. No se ei sitten ollut SINULLE henkilökohtaisesti. Otettakon todella huiippulaadukkaana elämänohjeena jollekin muulle...
 
Tuossa ikkunan ulkopuolella paikalliset pummit jo virittelevätkin kevätpiknikkiään, teretulemast Hervantaan.

Onkos Vapauskauppiaalla bändi? Se nimittäin on sellainen asia, että mikään teoriaopetus tai rumputunneilla käyminen ei aja bändin ohi rumpalina kehittymisessä. "Treenamalla oppii treenaamaan. Soittamalla oppii soittamaan." - Albert Järvinen...

Onkos Vapauskauppiaalla bändi? Se nimittäin on sellainen asia, että mikään teoriaopetus tai rumputunneilla käyminen ei aja bändin ohi rumpalina kehittymisessä. "Treenamalla oppii treenaamaan. Soittamalla oppii soittamaan." - Albert Järvinen...
 
Jep, bändi on.

Katsos, silmät ristissä taas sekoitin pari kirjoittelijaa. No se ei sitten ollut SINULLE henkilökohtaisesti. Otettakon todella huiippulaadukkaana elämänohjeena jollekin muulle...
 
Tuossa ikkunan ulkopuolella paikalliset pummit jo virittelevätkin kevätpiknikkiään, teretulemast Hervantaan.
 
Kiitos kutsusta, tulen joku päivä vaikka ihan ovelle asti.