Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei se, että osaa nauraa itselleen ja musiikilleen tarkoita etteikö sitä musiikkia tehtäisi tosissaan.

Onhan tuollainen synkistely, yleinen örmyily ja traditionaalinen hevimeininki niin naurettavaa pelleilyä, että ei sitä ilman pientä itseironiaa kestä katsella..
 
Samma pä svenska. Ei heavyä saa ottaa liian tosissaan. Pitäishän tuo tajuta että harva ihminen tekee musiikkia pelkästä musiikista nauttimisesta. Joku Metalli bändi tekee levyn musiikkia ja heittää parikeikkaa ja nauraa että tehdäänpäs me hauskaa musiikkia. Ja pelkän rahan takia. KAPITALISMI HYRRÄÄ! KOMMUNISMI NOUSEE! MARX JA ENGELS TAKAISIN ARVOONSA!
 
okei mutta siis heavy on hauskaa, ja se joka ottaa sen liian vakavasti --> Smartista kolme elämää eurolla.

Freak Kitchenin Mattias IA Eklundh on mielestäni loistoesimerkki hauskasta tekstittäjästä. Vaikka orkesterin biisit kertovat varsin kipeistäkin aiheista (muuten, kuinka moni hardrock/heavybändi on tehnyt biisin huoltajuuskiistasta?), asiat esitetään usein varsin hauskasti sarkasmia/ironiaa viljellen. Sama kyllä pätee miehen kitarointiinkin..
Ja tietty Manowar täytyy mainita, vaikkakin orkesterin pisteet laskivat kuultuani, että ovat melko tosikkoja. Mutta silti... while other bands play, Manowar KILLS! Hih..

Hevihän saa olla hauskaa siinä missä muukin musiikki. Hauska on vaan melko vaikea käsite. Esim. Turo's Hevi Gees ei mielestäni ole kovin hauskaa. Jotkut "hauskat" kasarihevisanoitukset (esim. tuollaiset Helloween-lyriikat joita tämänkin otsikon alla esiteltiin) eivät mielestäni myöskään ole hauskoja, vaan lähinnä vaivaannuttavia. Syvä myötähäpeä hiipii mieleen kun kuuntelee sanoituksia monen bändin kohdalla. Ei ole mitään sanottavaa vakavalla puolella ja tarinat ovat ihan kuolettavan tylsiä. Revitään siitä huumoria. Vähän kuin lukisi huonoa romaania tai katsoisi huonoa elokuvaa. Hihityttäähän se, mutta mieluummin olisi jossain muualla.
Esim. Rhapsody, Teräsbetoni, Dream Theater hetkittäin, Trio Töykeät, vaikka ei heviä olekaan tai Brecker Brothers osaavat tehdä kokonaisvaltaisesti hauskaa musiikkia niin ettei se ole vaivaannuttavaa. Kaikkiin liittyy se, että homma viedään riittävän pitkälle yli hyvän maun rajan. Jos juttu jätetään kesken, se on vaan kornia ja tulee paha olo jätkien puolesta.
Monet hevibändit, joista jengi diggaa, ovat olleet minulle aina jotenkin mysteeri. Iron Maiden on mielestäni tylsää, yksinkertaista Brittein saarten -Popedaa, jossa edes yksilösuoritukset (lukuunottamatta Dickinsonia) eivät ole riittävän ihmeellisiä kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Mieluummin kuuntelen vaikka Stratovariusta, niillä on sentään kirkkaat saundit. Judas Priestiä en ole kamalasti kuullut, mutta se mitä olen kuullut ei kamalasti sytytä. AC/DC oli mielestäni vanhaa ja väsynyttä saman biisin toistoa jo kun olin 7. Helloween on ihan vitun vammaista, ainoa levy josta on jäänyt mieleen hyviä juttuja on Better than raw. Kyseinen bändikin saattaisi toimia muuten, mutta ne sanoitukset... Jonkun mielestä nämä bändit ovat helvetin hyviä ja ainoita oikeita tyylissään, mutta minulle tulee aina tylsistynyt olo ja usein tuntuu pahalta bändien puolesta. Ja jos näiltä bändeiltä tulee huumoria, se se vasta mautonta yleensä onkin. Pulttiboiskin kalpenee.
Onneksi meitä on moneen junaan, niin useampi bändi voi myydä miljuunia.

En tiedä, miten tuota Strapping Young Ladia tässä ketjussa jatkettiin, joten loikkasin yli. Sen verran hiukoo työpäivän päälle :)
 
Itse olen saanut todella hyvät naurut SYL:n uudesta Alien-levystä. Fraasit kuten "Do you want to have a fucking baby?" tai "Vacation, procreation, sterilization, Disneyland!" saavat väkisten hymyn huulille. Kaiken lisäksi oikein nerokkaitan lausahduksia Deviniltä pääsee, puuttumatta miehen kaikinpuolin muutenkin nerokkaaseen tyyliin toteuttaa itseään.