Laulaminen ›

Mulla on sellanen perinteinen ongelma, että laulan "kurkulla", eli kiristän kaulan lihaksia enkä käytä palleaa tarpeeksi. Siksi ääni käheytyy koko ajan lisää, ja jatkuva rykiminen alkaa olla pakollista jos haluaa äänen kuuluviin - ihan normaalissa puheessakin.
Olisko mitään vinkkejä millä ääntä oppis "kotikonstein" käyttämään oikein? Pelkään jo äänen lopullista menettämistä ja tuntuu siltä, että jos siihen keskittyy niin ongelma vain pahenee.

Mulla on vähän sama ongelma. Vaikka kuinka rennosti yritän laulaa niin aina tuntuu että kaula/kurkku on jotenkin jännittynyt. On todella vaikea saada pitkät nuotit kuulostamaan hyvältä, kun ei ole vibraatosta tietoakaan. Onneks mä joudun laulamaan vaan yksin kotona :)

Tuo on yleinen ongelma. Varmaan kaikilla aloittelevilla laulajilla selvänä ja tuskin kukaan siitä koskaan täysin pääsee eroon. Tekniikkakysymys. Täältäkin löytyy muista ketjuista ohjeita ja muualta netistä löytyy lisää.
 
Yksi hauska vinkki: Älä ajattele laulavasi korkealta, katso vaikka hieman viistosti alaspäin jotain kohdetta, ajattele, ettei ole mitään ylärajaa ja anna äänen vain tulla. Tulet yllättymään.

Jotta kurkku pysyy rentona, pitäisi olla tuki kunnossa. Eli kun hengittää, niin ajattelee että se happi menee palleaan ja vieläkin alemmas. Jos hengittäessä rupeaa hartiat kohoamaan, niin sitten rupeaa kurkkukin jännittymään. Tuen löytämistä voi harjoitella vaikka että sihisee pitkiä suhinoita, läähättää niinkuin koirat, tai vaikka sytyttää kynttylän, ja puhaltaa liekkiin läheltä niin hiljaa ettei se sammu, mahdollisimman pitkän ajan.

toi kynttilä kuulosti mukavalta. Vaikka se puhallustekniikka sinänsä on ihan tuttua, ku kuitenki on tullu soiteltua puhallinsoitinta yli 10 vuotta.. Mutta ehkä asialle saa tehtyä jotaki ku menen tässä puheterapeutille. Voice massage kiinnostais mutta varat ei riitä. Hyödyllinen se kyllä olis. Mutta odotellaan ja toivotaan =)

Jotta kurkku pysyy rentona, pitäisi olla tuki kunnossa.
 
En halua kumota tuen merkitystä.
 
Kuten on selvää ja on ollutkin joissakin yhteyksissä esillä, niin tuki ei ole pelastus kaikkeen: on koulukuntia/laulunopettajia, jotka korostaa tuen ja hengityksen merkitystä, toiset taas korostaa, ettei sitä pitäisi ajatella liikaa: saman verran ilmaa kuin esim puhuttaessa. Kun ajattelee niin eihän puhuessakaan kiristä kurkkua.
 
Itsellä ainakin, jos tukea alkaa ajattelemaan liikaa, niin laulun hallinta kärsii, parempi lääke on ajatella rentoutta. Laulaessa (ei siis laulureenissä) ei pitäisi ajatella tekniikkaa vaan antaa mennä tunteella. Henkilökohtaisesti, on melkein yhtä pahan kuulosta täysin tekninen laulusuoritus kuin hieman epävireinen.

Vaikka se puhallustekniikka sinänsä on ihan tuttua, ku kuitenki on tullu soiteltua puhallinsoitinta yli 10 vuotta.. Mutta ehkä asialle saa tehtyä jotaki ku menen tässä puheterapeutille. Voice massage kiinnostais mutta varat ei riitä. Hyödyllinen se kyllä olis. Mutta odotellaan ja toivotaan =)
 
laulussa tarvittava sisään- ja uloshengitystekniikka ovat hieman erilaisia kuin puhaltimia soitettaessa. mulla on oppilaana ammattipuhaltaja, ja vaikka lähtökohdiltaan hengitystekniikka onkin parempi kuin monella muulla, töitä joutuu silti tekemään nimenomaan laululle optimaalisen hengitystekniikan kanssa. kannattaa myös huomioida äänialan äärialueilla, ettei lähde tekemään ansatsia kuten soittaessa. mitä korkeammalle vedät, sen rennompi tulisi varsinkin leuan olla.
 
hyviä kirjoja alkaa olla - semmoisia mitkä ei keskity pelkästään johonkin tiettyyn tekniikkaan (klassinen/rock/pop) vaan yleisempiin, kaikille tekniikoille yhteisiin asioihin, esim. hengitystekniikkaan. esim:
Mari Koistinen: Tunne kehosi - vapauta äänesi
Raija Roivainen: Laulamisen sietämätön helppous

Sori, toi ajatus tuli ilmaistua vähän turhan epätarkasti.. siis tottakai laulussa ja soitossa on erilainen hengitystekniikka, jos ei olis niin mulla ei olis näin pahoja ongelmia.. Mutta siis piti sanomani että hengitystekniikan kanssa työskentely ja sen työstäminen on mulle tuttua. =)

Sori, toi ajatus tuli ilmaistua vähän turhan epätarkasti.. siis tottakai laulussa ja soitossa on erilainen hengitystekniikka, jos ei olis niin mulla ei olis näin pahoja ongelmia.. Mutta siis piti sanomani että hengitystekniikan kanssa työskentely ja sen työstäminen on mulle tuttua. =)
 
ei sitten muuta kun onnea matkaan, kummankin asian kanssa. luultavasti menevät aluksi sekaisin, mutta maltillista treeniä vaan :) toi laulamisen sietämätön helppous keskittyy aika selkokielisesti siihen, miten hengitys- ja ääntöelimistö käyttäytyy laulettaessa, suosittelen lämpimästi. jos ei löydy kirjastosta, akateemisessa on, noin 22 euroa.

Mulla on sellanen perinteinen ongelma, että laulan "kurkulla", eli kiristän kaulan lihaksia enkä käytä palleaa tarpeeksi. Siksi ääni käheytyy koko ajan lisää, ja jatkuva rykiminen alkaa olla pakollista jos haluaa äänen kuuluviin - ihan normaalissa puheessakin.
Olisko mitään vinkkejä millä ääntä oppis "kotikonstein" käyttämään oikein?
 
Ihan ensimmäiseksi sanon, että kannattaa kyllä mennä laulutunneille. Mä olen harrastanut laulua 14 vuotta ja aloitin vasta viime syksynä laulutunnit ja huomasin, että enhän mä osaa yhtään laulaa. Että kaikki mitä olen luullut omasta laulutaidostani on oikeastaan ihan pelkkää shittiä. Että, siinä mielessä, kannattaa antaa ammattilaisen neuvoa tuossa suhteessa. Toi sun ongelmasi kuulostaa siltä, että tota on todella vaikea hoitaa pois omin päin.
 
Näyttää siltä, että jännität koko kroppaasi niin, ettei lihaksisto, pallea ja keuhkot pääse toimimaan oikein. Ja rääkyminen tulee ennen pitkää vaurioittamaan äänihuuliasi jos jatkat samalla tavalla. Yritä pitää leuka alhaalla ja rentona. Päästä leukaluu putoamaan jokaisen vokaalin kohdalla niin, että suu aukeaa kunnolla. Paavin mielikuva- neuvo oli hyvä. Kuvittele laulavasi jollekin ihmiselle, ota intensiivinen katse johonkin pisteeseen. Ja muista leuan rentous. Se on tärkeää. Sitten sun pitäisi löytää se tuki sieltä vatsasta, selästä ja kyljistä. Kaikkein tärkeintä on, ettet jännitä niitä.
 
Jos katsoo vaikka pientä vauvaa, kun se alkaa huutamaan oikein kovaa, niin sen keskiruumis laajenee aivan palloksi joka kerta kun se haukkaa happea. Siitä johtuu, että niistä lähtee niin jumalaton ääni. Kun ne ei osaa jännittää mitään lihaksia aktiivisesti ja tietoisesti. Aikuinen ihminenkin osaa tämän, mutta yleensä vain nukkuessaan. Kokeile maata lattialla ja hengittää rentona niin, että vatsa kohoaa. Yritä tunnustella, mihin hengitys menee.

Rupes ihan itkettää kun luin näitä juttuja... En oo eläissäni ottanu laulutunteja enkä ajatellu mitään hengitysjuttuja, vaikka tiedän niistä paljonkin.
 
Miten sais ääntä enemmän käheäksi ja semmosen "särmän" siihen?

Vahingoitettuani äänihuuliani väärässä asennossa (kitara sylissä, pää viinossa otelautaa katsellen) laulamalla, kävin
pitkään puheterapeutilla saamassa oppia ja hoitoa. Rennon äänenmuodostuksen hakemisessa itseäni auttoivat seuraavanlaiset treenit.
Ensinnäkin: Opettele täyttämään keuhkot pohjasta ylöspäin, ei ylhäältä alas. Sisäänhengittäessäsi pullista ensin vatsa/pallea, anna vasta sitten rintakehän täyttyä. Opetellessa tee se korostetusti. Kun sen oppii, alkaa luonnostaan vetää yhdellä vedolla koko "tankin täyteen" erikseen vatsaa pullottelematta.
Sen jälkeen päästä ilmaa ulos, ja etsi matalin rento "hyminä", millä äänihuulesi tuottavat äänen, joka ei ole vain suhinaa. Päästä pitkiä rauhallisia hyminöitä pää pystyssä keskittyen kaulan ja hartioiden lihasten rentouteen.
Sitten ole tuottavinasi kova ääni, mutta katkaisetkin ilman tulon äänihuulilla, ikäänkuin lyöt ne yhteen, pidättelet sekunnin, ja päästät äänen ulos. Ikäänkuin sanoisit terävästi "ä-ää". Tässä myös paljastuu, vuotavatko äänihuulesi. Jos ääni onkin "häh-hää", huulet falskaavat.
Harjoitus kuitenkin vahvistaa äänihuulia.
Rentouttavaa äänihuulten ravistelua saat aikaiseksi kontrolloimattomilla, rennon matalilla hörähdyksillä. Mitä vähemmän aataminomenasi nousee ääniä päästellessä, sitä oikeammin harjoitukset teet.
Luulen, että moni ylärekisterishoutterin ääntä turhaan itselleen kaipaava yllättyy, jos kehittää oikealla hengityksellä ja äänijumpalla äänensä voimaa niin, että se potku ääneen löytyykin sillä omalla äänialueella.

Vahingoitettuani äänihuuliani väärässä asennossa (kitara sylissä, pää viinossa otelautaa katsellen) laulamalla, kävin
pitkään puheterapeutilla saamassa oppia ja hoitoa. Rennon äänenmuodostuksen hakemisessa itseäni auttoivat seuraavanlaiset treenit.
Ensinnäkin: Opettele täyttämään keuhkot pohjasta ylöspäin, ei ylhäältä alas. Sisäänhengittäessäsi pullista ensin vatsa/pallea, anna vasta sitten rintakehän täyttyä. Opetellessa tee se korostetusti. Kun sen oppii, alkaa luonnostaan vetää yhdellä vedolla koko "tankin täyteen" erikseen vatsaa pullottelematta.
Sen jälkeen päästä ilmaa ulos, ja etsi matalin rento "hyminä", millä äänihuulesi tuottavat äänen, joka ei ole vain suhinaa. Päästä pitkiä rauhallisia hyminöitä pää pystyssä keskittyen kaulan ja hartioiden lihasten rentouteen.
Sitten ole tuottavinasi kova ääni, mutta katkaisetkin ilman tulon äänihuulilla, ikäänkuin lyöt ne yhteen, pidättelet sekunnin, ja päästät äänen ulos. Ikäänkuin sanoisit terävästi "ä-ää". Tässä myös paljastuu, vuotavatko äänihuulesi. Jos ääni onkin "häh-hää", huulet falskaavat.
Harjoitus kuitenkin vahvistaa äänihuulia.
Rentouttavaa äänihuulten ravistelua saat aikaiseksi kontrolloimattomilla, rennon matalilla hörähdyksillä. Mitä vähemmän aataminomenasi nousee ääniä päästellessä, sitä oikeammin harjoitukset teet.
Luulen, että moni ylärekisterishoutterin ääntä turhaan itselleen kaipaava yllättyy, jos kehittää oikealla hengityksellä ja äänijumpalla äänensä voimaa niin, että se potku ääneen löytyykin sillä omalla äänialueella.

Vahingoitettuani äänihuuliani väärässä asennossa (kitara sylissä, pää viinossa otelautaa katsellen) laulamalla, kävin
pitkään puheterapeutilla saamassa oppia ja hoitoa. Rennon äänenmuodostuksen hakemisessa itseäni auttoivat seuraavanlaiset treenit.
 
Saat plussan. Täytyypä kiinnittää huomiota noihin seikkoihin.