Kitarat: kitarakamat ›

Palstala on keskusteltu paljon näistä Gibson korvikkeista. Mm. Tokai ja Epiphone. Itselläni ollut Epiphone LP vuosia ja nyt harkitsen "kunnon" kitaran hankintaa. Monia varmaan kiinnostaa minkälaisia vikoja ja ominaispiirteitä näissä halvemmissa versioissa on suhteessa merkkikitaroihin.
 
Toivoisin että tähän ketjuun koottaisiin vikoja ja huomioita sekä Gibson merkkisistä kitaroista että niiden korvikkeista. Olisi nimenomaan mielenkiintoista kuulla Gibsonin omistajilta onko vastaavia vikoja ollut näissä laatusoittimissa.
 
Oman Epiphoneni vikaluettelo n. 10v:en ajalta:
-Kaularauta jollakin tapaa irti kaulan sisällä. Toimii kyllä, mutta kolisee ja resonoi ikävästi soitettaessa.
-Ostettaessa tallan/satulan kielikolojen pohjat olivat niin terävät että yläkielet katkeilivat päivittäin. Korjattiin viilalla pyöristämällä.
-Mikrofonin kannet hapettuivat ja ruuvit ruostuivat lähes heti.
-Kaulan ja rungon puuaines oli niin pehmeää tai huokoista että virittimien yms. kiinnitysruuvit murenivat ulos rei'istään. Todella hankala korjattava.
-Virityskoneisto löystynyt. Ts. tapit heiluvat ja kone ei pidä virettään.
-Kitara on melko kaulapainoinen
 
Hyvää:
-Jos koneisto kunnossa, pitää taatusti vireensä.
-Kohtalainen soundi
-Potikoissa ei ole koskaan ollut minkäänlaista rahinaa, eikä ongelmia sähköosissa muutenkaan.
-Ei tarvitse juurikaan säädellä vaikka käyttäisi eri paksuisia kieliä.

Oma Gibsonini, katso lisää täältä:
http://muusikoiden.net/jasenet/kuvaus.php?id=11791&
 
"Viat":
-Kaulamikrofonin kehys halkesi, vaihdettu on. Oli muutamassa kymmenessä vuodessa haprakoitunut.
-Takahihnatappi korkkasi kierteet, korjattu on.
-Plektrasuojuksessa hiushalkeama.
-G-kielen viritin tappi saanut iskun ja se on vääntynyt hieman.
En ole kokenut muita vikoja, koska käytössä syntynyttä kulumaa, ja sellaista ei voi laskea. Nappiin rakennettu yksilö, mikään ei harota tai resonoi, tai iske silmään negatiivisessa mielessä. Ainut ehkä on että se uusittu Gibsonin mikkikehys on hieman erillainen kuin alkuperäinen, ei ihan istu kannen muotoon, vaan irvistää todella vähän, mutta riittävästi.
 
Ja plussia olisi sitten vaikka kuinka, niitä en alaluettelemaan.

Tokai LS-50 vuodelta 1985.
- vaihdoin virittimet n. 1990 (entiset aika rempulat).
- vaihdoin mikit SD '59 ja JB samoihin aikoihin (ei entisetkään kelvottomat olleet, mutta nuo on todella hyvät).
- mikkien kehykset vähän kärsineet (soitan hopeaplektralla), pitäisi vaihtaa.
- hieman käytön jälkiä
- nauhat hiottu kerran
- aivan erinomainen soitin josta en koskaan luovu.

Gibson Explorerin vikaluettelo 13 vuoden ajalta (hankittu uutena):
- tallan kieliura ylä-E:n kohdalta alkoi kului teräväksi ja alkoi katkomaan kieliä, korjaantui hinkkaamalla kieltä hetken ajan eestaas urassa
- mikkikytkimen muovinen nuppi hajosi
 
Mitättömiä siis.
 
Nauhat on välissä hiottu kertaalleen, hihnatapit vaihdoin Schallerin lukittaviin ja mikit Duncaneihin, mutta muutoin kaikki sähköt ja osat ovat alkuperäisiä eikä ongelmia ole ollut. Kitara on pudonnut muutaman kerran rajusti lattialle ja muutenkin saanut kolhuja, mutta mitään ei ole mennyt rikki. Kestäisi varmaan ydinpomminkin.

Epiphone Les Paul, tällä hetkellä semmoisen 13v wanha
 
vikalista
-jakin muovinen levy halkesi, vaihdoin metalliseen.
-potikat alkoivat rahisemaan jossain vaiheessa, olen suihkutellut niitä kondikseen.

No, onhan noita vikoja tuossa omassa Fenix LP:ssanikin ollut.
 
-Tallan tappien kolot liian väljät -> talla liikkui ja intonaatio ja vire kärsi. Korjasin tekemällä Tonepros-modin tallaan. http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/fenix_les_paul_custom-07.jpg
-Satula muovia. Vaihdoin tilalle luusatulan. Satulaongelmat ovat yleisiä kyllä useimmissa sähkiksissä, olen tainnut melkein kaikista omistani vaihtaa satulan tai ainakin viilata sitä. On se kumma, kun halvoissakin akustisissa on kunnolla tehty satula, mutta sähkiksissa on useimmiten aivan surkea tekele.
-Osa otelautamerkeistä ei ole keskikohdassa. Tuolle ei voi oikein mitään, mutta mitätön kosmeettinen moka jota ei juuri edes huomaa ellei tiedä. Muissa näkemissäni Fenixeissa en ole vastaavaa huomannut.
-Hurinaongelmia alkup. elektroniikalla. Koska olin muutenkin päättänyt vaihtaa mikit ym. niin eipä ollut juuri väliä. Varmaan tuonkin olisi saanut korjattua helpolla.
-Painava. No eipä tuo nyt ole varsinaisesti vika, eikä hyvällä hihnalla juuri haittaa. 4,5 kiloa siis soittimella painoa.
 
Plussia:
+Nätti kuin mikä.
+Soi hyvin niin akustisesti kuin sähköilläkin.
+Pysyy hyvin vireessä em. modien jälkeen.
+Kaulan kulma tehty oikein. Eräs G-alkuinen firma ryssii tämän ei-Custom Shop instrumenteissaan toistuvasti.
+Metalliosien kultaus kestänyt melko hyvin, ikää kitaralla on luultavasti n. 15 vuotta.
+Halpa (käytettynä, eihän näitä uutena saakaan).

Harley Benton HBL400, käytössä vähän yli vuoden
Viat:
-virityskoneisto heikko, pari viritinnuppia pitänyt uusia kokonaan
-muovinen jakkilevy halkesi ja meni rikki kokonaan, uusi hankinnassa
-heikko satula josta lohjennut pala kieliä vaihtaessa
-heikot juotokset, saanut kolvailla maadoituksia uudestaan
-hienovireen saaminen kohdalleen kesti jonkin aikaa, säätämistä siinä suhteessa
-Rhytm/treble kolmiosainen kytkin vaihdettu, meni rikki kun kolvailin maadoituksia (vedin vähän johdosta ja siinä sitä oltiin. yritin juottaa johtoa takaisin mutta en saanut millään tavalla koottua kytkintä takaisin toimivana. Onneksi on ammattilaisia)
-huonot mikit
-painoa jonkun verran (hyvä tai huono, joku muu saa päättää)
...toisaalta hinta on varmaan halvimpia markkinoilla. alle 200e. Talla toimii ihan hyvit ja nauhat ovat hyvin hiotut ja kunnossa.
 
EDIT
-kitarahihnan ruuvit ovat molemmat lähteneet irti (muistaakseni jo pari kuukautta oston jälkeen), nyt uusittu

Oman Epiphoneni vikaluettelo n. 10v:en ajalta:
-Kaularauta jollakin tapaa irti kaulan sisällä. Toimii kyllä, mutta kolisee ja resonoi ikävästi soitettaessa.
 
Koita kiristää sitä rautaa. Jos se on "auki" se resonoi ja kolisee siellä sisällä.

Oma gibson on päälle 30v vuotta vanha eikä siinä ole mitään vikaa ilmennyt.

Toivoisin että tähän ketjuun koottaisiin vikoja ja huomioita sekä Gibson merkkisistä kitaroista että niiden korvikkeista. Olisi nimenomaan mielenkiintoista kuulla Gibsonin omistajilta onko vastaavia vikoja ollut näissä laatusoittimissa.
 
Ok.
 
Mun aidot:
 
Gibson ES335 - mikinvalitsimen kiinnitysmutteri putosi ja katosi, ja tyhmyyttäni tilasin uuden kirjeenä Switchcraftilta hintaa kysymättä. Maksoi noin 60 markkaa yks surkea mutteri, joita on halpalaareissa tai joka soitinkaupasta ilmaiseksi saatavana.
 
Gibson Melody Maker - kaatui jätettyäni kitaran nojalleen PA:ta vasten. Lapa korjattu niin ettei saumaa todellakaan näy.
 
Gibson ES335 Deluxe - tosi typerä finetune-tailpiece vaihtui oitis tavalliseen.
 
Gibson Ripper - mikki rämisi kehyksessään, piti pistää bussilipunpalanen väliin.
 
Gibson Les Paul Junior Special - mikinvalitsimessa oli roska, mutta se lähti terävällä veitsellä pyyhkäisten.
 
Gibson Les Paul Standard 59 -reissue - yksi blockmark irtosi liimauksestaan.
 
Gibson Les Paul Goldtop - kitarassa oli käytön jäljiltä teippi- ja liimatahroja. Ne piti pestä pois.
 
Mun feikit:
 
Gherson SG oli hemmetin hyvä, mutta halkesi pitkittäin kun kaveri viskasi sen seinään jouluna '82.
 
Aria SG oli pulttikaulalla.
 
Gallan Les Paul oli hyvä. Kaulan profiili oli alkuperäinen = väärä.
 
Gallan Dove oli rikki. Joku oli ruhjonut sen hajalle.
 
Hondo Les Paul oli wraparound-tallalla, joten se ei mennyt hienovireeseen punomattoman G-kielen kanssa. Muutenkin vähän huono.
 
Hohner Les Paul 59 re-issuesta puuttui plektrasuoja.
 
Ibanez Les Paul oli pulttikaulalla.
 
Kaikki kolme erimerkkistä 335-kopiotani ovat olleet pulttikaulalla.
 
Niin, enpä mä osaa oikein vikoja sanoa. Mun mielestäni se, että kitara vaatii säätöä ja huoltoa ei ole vika, eikä vika ole myöskään se, että kitara menee rikki jos sen rikkoo. Pulttikaulasta voi olla kahta mieltä, onko se vika vai valinta. Kaulan liian paksu profiili on mulle vika, toiselle taas etu. LP:n mikkivalitsimen sijainti on hankala, mutta siitä selviää joko kääntämällä vivun 90 astetta vaakasuoraan liikkuvaksi, tai poistamalla muovinupin. Ainoa todella huonolaatuiseksi paljastunut kopioni oli Hondo LP, mutta mä en toisaalta osta epätoivoissanikaan mitä tahansa.
:-)
 
Jos varsinaista Gibsonin "tyyppivikaa" haetaan, niin SG:n ja 335:n hihnatapin alkuperäinen paikka kaulan istutuksessa on huono. Tapin yläsarveen siirtämällä mukavuus paranee kovassakin menossa.
 
Toinen "tyyppivika" löytyy Tune-O-Matic -tallasta, sen säätöruuvit osuvat helposti tielle jos stop-tailin ruuvaa liian alas. Viasta selviää kääntämällä tallan ympäri ja ruuvit kaulaa kohti - sen jälkeen kaikki säädöt pitää kyllä tehdä uusiksi.
 
Kolmas ongelma, mutta se on kyllä kaikilla perinnekitaroilla, on tallan säätövaran loppuminen heti jos mennään paksumpiin kielisetteihin. Ratkaisuksi tarjotaan joko Gibsonin Nashville-tallaa tai laajaskaalaisempaa tune-o-matic -versiota, jonka valmistajaa en tiedä.
 
Jos mun pitäisi ostaa kopio, varmaan joku 60-70 -lukujen lawsuit-japsi olisi omiaan. Fernandez, Kasuga, Aria, Ibanez, Tokai. En edes ajattelisi vuoden 1980 jälkeen valmistettuja. Toisaalta, aitoja Gibsoneita alkaa löytää nykyisillä riistohinnoillakin tuolta 700 euron hintaluokasta, eikä todella hyvä re-issue LP maksa kuin jonkun verran päälle tonnin. Onko se sitten paljon? Musta ei, mutta mä olenkin Gibson-mies henkeen ja vereen.
 
(Noita Gibsoneita on saattanut olla enemmänkin. En muista ihan kaikkia kitaroitani, esim 80-luvun loppu on hieman hämärä...)

Gibson LP Custom, 26 vuotta vanha.
 
Minulla tämä on ollut nyt kohta pari vuotta, ainoa huomaamani puute on mikkien muovisten kehysten murtuminen ajan mittaan, ei vaikuta soittoon.
 
Kaula on hyvässä kuosissa, nauhat alkuperäiset ja hyvässä kuosissa nekin, virittimet toimivat moitteettomasti, soundi on kohdallaan.
 
Miinuksena voisi sanoa, että tämä on liian hyvä, usein jäävät kouluhommat paitsioon, kun on pakko nyplätä jotakin tai ihailla kitaraa.

tänään soitin muutaman, eli... öö....
 
5 tai 6 piisiä tollasella tokain loverockilla, ja kyllähän se hyvin pelitti. kaikki tais olla kohallaan, vireenkin piti.

Tokai ls-75Q 2002vm.
-etumainen hihnatappi korkkasi, korjasin pikaisesti ja nyt korkkasi uusiksi (enemmän tikkua ja liimaa tälläkerralla)
-mikkivalitsimessa oli kosketushäiriö -> korjaantui säädöllä ja voitelulla.
-häviävän pieni lakkavirhe.
-tune-o-maticista kulunut pinnoite puhki siitä mihin käsi osuu.
 
Eipä siinä muuta ole kolmessa vuodessa ilmaantunu.
Hyviä puolia ei jaksa luetella...

Vain miinuksia jakelussa, plussia ei jaksa alkaa erittelemään.
 
Ibanez Artist 50 vm-81:
- toinen tone potikka jäykistelee
- nauhoja aavistus tasoiteltu
 
Fenandes Super Grade -90 luku puoliväli?
- mikit muistaakseni kiersivät
- myin pois
 
The Heritage CM-150 -94
- takapuolen lakka on arka kulutukselle.

Ibanez Artist 50 vm-81:
- toinen tone potikka jäykistelee
- nauhoja aavistus tasoiteltu
 
Mistä lähtien tuo on ollut Gibsonin korivke? Itse en sitä ainakaan sellaisena pitäisi.
 
Njoo. Itselläni AR-100, vm-81. Nauhat vaihdettu, on ollut sen verran kovassa käytössä. Joskus piti säädättää myös kaularautaa. Eri asia sitten, ovatko nämä vikoja, vai ovatko nuo hommat joka kitaralla joskus edessä.

Vain miinuksia jakelussa, plussia ei jaksa alkaa erittelemään.
 
Fenandes Super Grade -90 luku puoliväli?
- mikit muistaakseni kiersivät
- myin pois
 
Tämä Super Grade on tainnut päätyä minulle. Siinä on tällä hetkellä kent armstrongin paf ja SD '59 mikkeinä, eikä kierrä piirun vertaa. Vikoja ei ole vielä ilmaantunut.

Omassa Gibsonissa:
 
- B-kielen intonaatio on aina vähän kiikun kaakun ja tallassa ruuvi on aika lailla pohjassa. Taitaa olla ihan säätökysymys, mutta harmittaa. Eihän tätä huomaa kuin esim. G-kielen kanssa soitettaessa. Kaulaa en ole edes vielä yrittänytkään säätää koska en omista tuon tyyppistä avainta. Miinukseksi kai tuonkin voisi laskea kun lipsutaan standardeista.
 
- Kaula on muuttunut nihkeäksi ajan kuluessa ja tuntuu likaantuvan tosi helposti. Kai tuohon olisi myytävänä jotain liukasteita tai vahoja?
 
Muuten käppi on loistava.

Gibson Les Paul Deluxe '83, (P-90 mikeillä, edellisen omistajan oivallus).
 
- alukuperäisistä virittimistä yhdessä murtui vaihteen hammastus. Schallerit tilalle.
 
- kaula katkesi spontaanisti kitaran ollessa alkuperäisessä laukussaan. Korjattiin siistillä puuliitoksella, liimalla (millä lie, en ole puuseppä)
 
- kaula katkesi uudelleen spontaanisti kitaran ollessa alkuperäisessä laukussaan. Korjattiin siistillä, edellistä tanakammalla puuliitoksella
 
- kaula katkesi jälleen spontaanisti kitaran ollessa alkuperäisessä laukussaan. Korjattiin upottamalla liitokseen muun ohella terästä. Todettiin laukun suunnitteluvirhe: kaulan alla pään puolella oleva tuki on liian matala, jolloin kitaran päälaki ottaa laukun pohjaan kiinni. Ensiapuna vaahtomuovikoroke tuen alla. Lopullinen ratkaisu Gatorin laukku.
 
- potikoiden koristenupikat irtoilevat keikkaolosuhteissa, osa hävinnyt, uusia tilalle.
 
Tokai Love Rock vm. 1985, cherry sunburst
- myin pois joskus 80-luvun loppupuolella kun siirryin teleosastolle. Erinomainen kitara oli

Tämä Super Grade on tainnut päätyä minulle...
 
Mjaa, parivuotta sitten myin pääkaupunkiseudulla poies, en täällä netissä. Raikas oli sointi tuon.
 
Sorry offtopic