Tanssimusiikki ›

Tämä ei liity tanssimusiikiin, mutta en jaksa seilata eri palstojen välillä.
 
No, niin nyt on tullut hetki jolloin tarttis pohtia laittaako vanhimman pojan musiikkiopistoon. Poika olisi itse aiheesta kiinnostunut. Ja passaahan se minullekin. Eikä mulla ole mitään korkealentoisia haaveita asian suhteen. Vaan eipähän siitä haittakaan olisi, jos jotain oppisi.
 
Soitinvalintaa rupesin pohtimaan. Onko sillä väliä? Pianoon on vaikea päästä, puhaltimiin, lyömäsoittimiin yms "harvinaisempiin helpompi. Onko aiheesta kokemuksia?
 
Itselläni ei ole muuta rajoitusta kuin se, että viulua ei tähän torppaan hankita.

Soitinvalintaa rupesin pohtimaan. Onko sillä väliä? Pianoon on vaikea päästä, puhaltimiin, lyömäsoittimiin yms "harvinaisempiin helpompi. Onko aiheesta kokemuksia?
 
Musiikkiopistolla on varmaan jonkinlainen soitinesittelypäivä tms. jos ei vielä tiedä mitä alkaisi opettelemaan jos hinku soittamaan on kova? Antaa sieltä lapsen itse valkata sitten mikä kiinnostaa, vai kiinnostaako mikään?

Mun poika meni musiikkiopistoon viulua soittelemaan ja nyt se on rock-basisti ja klassinen pianisti.
 
Ei oo viulua sen koommin soitellut.

Mun poika aloitti pianolla, mutta rumpari siitä tuli. Anna lapsen itse valita instrumentti, ja pyydä sitten sääliä täältä,kun ja jos se valitsee viulun:)

Mun poika aloitti pianolla, mutta rumpari siitä tuli. Anna lapsen itse valita instrumentti, ja pyydä sitten sääliä täältä,kun ja jos se valitsee viulun:)
 
Eiks' se viulu oo jotenkin korvaa kehittävä laite, josta ei oo haittaa, soitti myöhemmin mitä tahansa.

Eiks' se viulu oo jotenkin korvaa kehittävä laite, josta ei oo haittaa, soitti myöhemmin mitä tahansa.
 
Onhan se sitten loppujen lopuksi. Voi olla että ihan muusikon uran alussa ympäristö enemmän kärsii,kuin nauttii. Kiimasen kollikissan mouruamisesta muistuttava ääni lienee aika kaukana ensiviolistin taiteesta? Etkö itse enää muista?

Onhan se sitten loppujen lopuksi. Voi olla että ihan muusikon uran alussa ympäristö enemmän kärsii,kuin nauttii. Kiimasen kollikissan mouruamisesta muistuttava ääni lienee aika kaukana ensiviolistin taiteesta? Etkö itse enää muista?
 
Mun vaimo osti sille ekaksi "leikkirummut" ja viulu oli kyllä niihin verrattuna edistysaskel.

Tytär valitsi vuosi sitten huilun ja teki mun mielestä oivan valinnan näinniiku sivusta seuraavan ja -kuuntelijan kantilta. Miellyttävä ääni.
 
Koira tosin alkaa ulvomaan jostain syystä kun tyttö treenaa. Vouu-uuuuuuuuu-uuurg! Sillä taitaa olla enemminkin taipumusta tuhon ulvontaan kun ambulanssien, paloautojen ym. sireenit laukaisee sen vollottamaan.

Mun vaimo osti sille ekaksi "leikkirummut" ja viulu oli kyllä niihin verrattuna edistysaskel.
 
Meillä veteli ensin "Kissanpolokkaa" ja siihen verrattuna rummut oli askel inhimillisyyteen.

Eiks' se viulu oo jotenkin korvaa kehittävä laite, josta ei oo haittaa, soitti myöhemmin mitä tahansa.
 
Viuluperhe ja vetopasuuna on ainoita instrumentteja, joita soitetaan absoluuttisessa vireessä. Muita niin hyvässä, kuin mahdollista.

Viuluperhe ja vetopasuuna on ainoita instrumentteja, joita soitetaan absoluuttisessa vireessä. Muita niin hyvässä, kuin mahdollista.
 
Senköhän takia minulle kehittyi apsoluuttinen Tempo, kun olen soittanut Atte Miettisen johdolla selloa Oulun Lyseossa v.1968.

MusO on hyvä juttu niin kauan, kun muksulla on hyvä opettaja.
 
Meidän tytön trumpetinsoittoinnon ope pystyi tappamaan kolmessa kuukaudessa...

MusO on hyvä juttu niin kauan, kun muksulla on hyvä opettaja.
 
Meidän tytön trumpetinsoittoinnon ope pystyi tappamaan kolmessa kuukaudessa...
 
Ja päinvastoin, mun poika tykkäsi viuluopestaan ja varmaan sen takia siitä tuli muusikko, tosin soitin vaihtui.

Mun muksuista toinen aloitti nokkahuilulla ja siirtyi parin vuoden kuluttua Oboeen. Lopetti opiston 6 vuoden jälkeen.
Nuorimmainen aloitti käyrätorvella ja jatkaa vielä(4v opintoja takana).
Ja kaikki kolme haluaisivat nyt oppia soittamaan bassoa...
Mutta tosiaan ne opistojen esittelytilanteet kannattaa käyttää hyväksi ja antaa jälkikasvun itse valita...

Teehän pojasta kunnon muusikko eli koeta vähän ohjata rumpaliksi.

Mun näkemys tähän on se, että jos tenavat itse sinne hinkuavat niin tervemenoa. Jos eivät, niin mitäs tuota sitten.
 
Soittimella ei ole mitään muuta väliä kuin se että se kiinnostaa. Kannattaa pitää pelikenttä auki siten, että jos joku toinen verme muuttuukin kiinnostavammaksi niin sinne sitten vaan mikäli rahakukkaro ja muut speksit antavat periksi.
 
Ja senkin allekirjoitan täysin, että niillä opettajilla on todella iso rooli siinä onko harrastus kivaa vai ei.

musaopistoissa järkätään soitinvalmennusta. niissä on soitinesittelyjen lisäksi ammattilaiset kattomassa että soitin ei o fysiikalle sopimaton.
 
mulla oli kerran piano-oppilas, jolla oli ollu paha leukemia, mut oli parantunut. sillä ei sormien refleksit pelanneet kunnolla eikä sormet taipunu kunnolla ja motoriikkakin vähän niin ja näin. ei siinä soittamisen ilolla pitkään elä kun tekis mieli kehittyäkin. sama jos yksinkertaisesti ei kuule säveliä tarkkaan tai erota säveliä toisistaan, aika turha käydä jotain vetopasuunaa tai viulua.
 
mutta vaikka väärällä instrumentilla aloittaiskin niin aina siitä jää jotain hyödyllistä taitoa itselle vaikka myöhemmin vaihtaiskin.

Mun näkemys tähän on se, että jos tenavat itse sinne hinkuavat niin tervemenoa. Jos eivät, niin mitäs tuota sitten.
 
Mun kakarat itse kysyi, saako ne mennä pyrkimään. Mä lupasin että saatte, jos ootte kilttejä.
 
Mä valmensin mun lapsia. Mä sanoin, että jos ne soittaa duurisoinnun, sano että se kuulostaa susta iloiselta ja mollisoinnusta vastaavasti.
Sekä tyttö että poika pääsivät ensi yrittämällä.

Sekä tyttö että poika pääsivät ensi yrittämällä.
 
-Duurilla vai mollilla?
 
Mainio valmennusmetodi. Tänään leijonat saattaa päästä jatkoon sen sijaa tuurilla.
 
(Westerlundin metodi vaikuttaa mollivoittoiselta. Tai ainakin puhe.)