Kitarat: kitarakamat ›

Mun kasari kramerissani näyttäis olevan yhdestä palikasta veistetty kaula. Ihan näin vaan kun nyt kerran katsoin. Ja näköjään Peaveyssä ja Ibanez JS:ssä oli sama. Äkkisiltään kaikissa (mun) joissa ei ole ns. lapakulmaa on yhden palan kaula. Onko se sitten hyvä vai huono. Enpä ole huomannut sen vaikuttavan mitenkään mihinkään.

Mun koko kitara on yhteensä kolmesta palasesta, itse "kaula" on yhdestä. Hyvin varma olen että kestää, kun puu on soitinrakentajalta, eli kuivaimessa on ollu ja viis vuotta varastossa.

Väitän että paras vaihtoehto on jos kaula on yhdestä palasta...
 
Onko sulla mitään perusteluita väitteellesi? Ei? Oot tainnut ottaa tavaksesi väittää täällä yhtä sun toista ilman perusteluja...
 
...mutta luulisi että yhdestä palasta alusta loppuun valmistettu resonoisi paremmin kuin laminoitu tai mikä tahansa muu.
 
Laminoidussa kaulassa liimaukset jäykistävät materiaa ja nostavat materian ominaisresonanssia. Siten on todennäköisempää, että tuollainen resonanssi ei satu kitarasta saatavan nuotin kohdalle. Jos nimittäin sattuu, niin nuotti ei soi kunnolla.
 
Jos ajattelee asiaa ihan fysiikan kannalta, eikä sotke siihen muusikoiden mojo- yms. myyttitiedettä, niin useammasta palasta valmistettu kaula on yhden palan kaulaa parempi - kestävämpi, vakaampi, "tasaisemmin soiva".

Olemmekin tässä pohtineet päissämme mielikuvitusystäväni kanssa, että onko mitään järkevää estettä tehdä kaula vaahterakaulan tapaan, mutta esim. kolmesta palasta (Siis otelaudassakin näin ollen olisi kolmea eri puuta)? En ainakaan muista nähneeni tuollaista kaulaa...

(Siis otelaudassakin näin ollen olisi kolmea eri puuta)? En ainakaan muista nähneeni tuollaista kaulaa...
 
Otelaudan teossa kovin harvoin käytetään useampaa puulajia, sillä saumat saattaa haitata sormitusta. Äläkä naura, sormenpäitten tunto on merkittävä..vaikka se liitossauma olis kuinka huomaamaton, niin kyllä se "tuntuu" kun tietää, että se siinä on.. Lisäksi moinen otelauta on huomattavan kallis valmistaa, samoin kuin toki laminoitu kaula itsessään kaikkinen liimaukseen valmistelevine toimineen, itse liimauksesta puhumattakaan. Eri puista laminoitu otelauta löytyy kuitenkin esim. Gibsonin "The Les Paul"-kitarasta, eebeniä, ruusupuuta ja eebeniä. Kaulojahan on esim vaahtera-pähkinäpuu-vaahtera-pähkinäpuu-vaahtera-laminoituna esim. Ibanez Musicianeissa MC400 ja MC500-malleissa, jälkimmäisessä on vielä 3 lisälaminointia.. Vastaava rakenne on 80-luvun Gibson Firebirdeissä.

Luulen ettei kaulan rakenteella, liimattu vai ei liimattu, ole valtavaa merkitystä soundiin suurempi merkitys on puun laadulla itsellään. Onhan otelautakin liimattu kaulaan ja sekin vaikuttaa resonassiin.
 
Rakenteella on tietenkin suuri merkitys kestävyyteen.
 
Maailmassa ei taida olla muita (sarjavalmisteisia) kitaroita joiden kaula on tehty yhdestä puusta kuin alkuperäinen kaularaudaton Fender Broadcaster.
 
Jos joku epäilee haitallisia resonasseja niin täytyy muistaa että kaikissa hyvissä klassisissa kitaroissa on lapa kiinni kaulassa liimaamalla.
 
PS: Tuo Ibanez Musician oli hyvä pointti - se oli jotenkin mielenkiintoinen (vaikka ruma) kitara muutenkin.

PS: Tuo Ibanez Musician oli hyvä pointti - se oli jotenkin mielenkiintoinen (vaikka ruma) kitara muutenkin.
 
Ja onpahan tänä päivänäkin niitä halvimpia 24-nauhasia neck-thru keppejä markkinoilla, vaikka hinnat vintagepuolella ovat nousseet.. Kannattaa tosiaan noita 300-mallista ylöspäin kattella, ehkä mieluummin niitä vakiokokosilla humppareilla tehtyjä -79 vuodesta eteenpäin-malleja..

Niin siis tarkoitin siis sellaista kaulaa jossa ei ole erikseen otelautaa... Jos siis näin ajatusleikkinä ajatellaan esim straton vaahterakaulaa josta napsautettaisiin kummaltakin puolelta 2cm kaulan reunasta kaulan keskilinjaan päin pois ja tämä osa korvattaisiin jollain toisella puulla, joka on työstettävyydeltään lähellä vaahteraa. Pinnoituksena olisi sellainen paksu lakkakerros, kuten monissa stratoissa on.
 
Jos taas puhutaan tuntumasta, niin silloinhan isompien otelautakoristeiden pitäisi aiheuttaa samanlainen efekti sormissa. Tarkoitan siis sen tyyppisiä koristeita kuten on tuossa:
 
http://namm.harmony-central.com/SNA … ent/ESP/PR/Lynch-Flamed-Bari-lg.jpg

Siis siihen etten henkilökohtasesti pidä tuosta scarf-jointista? Vai mieltymyksestä 3-palakaulaan volutella?
 
Tuota scarf-jointia tarkoitin. Että onko tämä esteettinen juttu vai mikä, mutta ilmeisesti vain juttu. :)

Jos taas puhutaan tuntumasta, niin silloinhan isompien otelautakoristeiden pitäisi aiheuttaa samanlainen efekti sormissa.
 
Kyllähän ne, mutta hei, sormet on "tietoisia" siitä, että siinä on inlayt.. Ja niinhän totesin, että eipä sitä varmaan kovin kauheesti tunne..Mutta otelauta nyt vaan useimmiten on samaa puuta, varmasti saattaa olla syynä tuo rakentamisen kalleus ja mahdollinen erilaisten puiden "eläminen" vaikka olisivat kuinka hyvin kuivattuja. Esimerkiks hyvinkin usein mahonkirunkoisen ja vaahtera-liimakaulan omaavat kitarat on siitä liitoksesta ikäänkuin "poikki" koska lakka on siitä "katkennu"..vaikka itse liitos ei olisikaan elänyt. Nitrolakat taas harvemmin, mutta kaikki poly-lakatut japsit esim. ennemmin tai myöhemmin tuon särön kehittävät varsinkin Suomen ilmastossa.

Jos ajattelee asiaa ihan fysiikan kannalta, eikä sotke siihen muusikoiden mojo- yms. myyttitiedettä, niin useammasta palasta valmistettu kaula on yhden palan kaulaa parempi - kestävämpi, vakaampi, "tasaisemmin soiva".
 
Minun oman käsitykseni mukaan parhaiten soi puu missä ei ole mitään ylimääräisiä liimauksia tai laminointeja jotka vaimentavat värähtelyjä, joten yhdestä palasta tehty kaula soi tietyssä mielessä "parhaiten". Usein kuitenkin haetaan erillaista soundia ja parhaat Vaahterakaulat (käsittääkseni) tehdään aina liimaamalla kaksi palaa yhteen, välissä voi olla myös jotain muuta puulaatua. Kaulan erilaisilla materiaaleilla haetaan lähinnä soundiin pieniä muutoksia (pidempi suntain, pyöreämmät nuotit jne) ja eteenkin ulkonäköä.
 
Jos puu työstetään oikein, eli rasitus kaulaan tulee puun omia syitä käyttäen, niin MINÄ väitä, että tälläinen on kestävämpi kuin liimatut palat. MINUN järkeni sanoo, että kaikki ylimääräinen liima ja laminointi vaimentaa sointia ja on näin haittana. Martin ja muut akustisten huippuvalmistajat tekevät aina mahonkikauloja yhdestä palasta. Lapa voidaan tietenkin liimata kulmaan, samoin kuin kaikukoppaan tuleva plokki kaulan alle. Kun puhutaan akustisesti soivista instrumenteista, jollainen sähkökitarakin on, ei minkään osan laminointi ole hyvä asia - soundille. Kyllä, kaulasta saadaan varmaan "ikuinen" laminoimalla, kuten kaikukopan takakansi ja kyljet usein halvoissa malleissa laminoidaan.

Minun oman käsitykseni mukaan parhaiten soi puu missä ei ole mitään ylimääräisiä liimauksia tai laminointeja jotka vaimentavat värähtelyjä, joten yhdestä palasta tehty kaula soi tietyssä mielessä "parhaiten".
 
Liimasauma on kovempi kuin puu, joten se ei taatusti vaimenna värähtelyjä. Mitä jäykempää on materia, sen parempi on sustain. Kerrohan lisää tuosta "tietystä mielestä"!
 
Usein kuitenkin haetaan erillaista soundia ja parhaat Vaahterakaulat (käsittääkseni) tehdään aina liimaamalla kaksi palaa yhteen, välissä voi olla myös jotain muuta puulaatua.
 
Parhaat Vaahterakaulat (tm)?
 
Jos puu työstetään oikein, eli rasitus kaulaan tulee puun omia syitä käyttäen, niin MINÄ väitä, että tälläinen on kestävämpi kuin liimatut palat. MINUN järkeni sanoo, että kaikki ylimääräinen liima ja laminointi vaimentaa sointia ja on näin haittana.
 
Lapakulmaa on äärimmäisen hankala tehdä niin, että syyt kulkevat sekä kaulan että lavan suuntaisesti. Siihen tarvitaan käyrää puuta... Siksi toisekseen, jos nyt olet nähnyt poikki menneitä lapoja scart-joint kitaroissa, niin eivät ne koskaan siitä liimasauman kohdalta ole katkenneet, vaan puun kohdalta. Kuten jo tuolla totesin, liimasauma on kovempaa kuin puu, joten huolimatta siitä mitä SINUN järkesi sanoo, ne eivät suinkaan vaimenna sointia.

MINUN järkeni sanoo, että kaikki ylimääräinen liima ja laminointi vaimentaa sointia ja on näin haittana. Martin ja muut akustisten huippuvalmistajat tekevät aina mahonkikauloja yhdestä palasta.
 
Kaikkea ei voi selittää järjellä. Mulla on LTD EC-1000, jonka mahonkikaula ja mahonkibody ovat molemmat laminoitu kolmesta palasta. Se soi ja resonoi aivan helvetin hyvin. Vaikka korealaista LTD:tä täällä ei pidetäkään huippuvalmistajana, on ainakin tämän kitarayksilön sointi mainio. Ja tuo itse väsäämäni laminaattihäkkyrä (omakuva) resonoi ihan yhtä hyvin, joten ei ne liimasaumat missään tunnu.

Kitaran sointi on kokonaisuuksien summa, ja siitä on ihan turha ja mahdoton lähteä arvailemaan jonkun yksittäisen nanomillin ohuen liimakalvon vaikutusta - ja muutenkin sähkökitaran soundi on sen verran lofia vrt. vaikka akustiset että ns. akustisesti soundia huonontava yksityiskohta saattaa olla juuri se tekijä joka tekee siitä hyvänkuuloisen sähkiksen.
 
Hyvät puut, hyvä soundi on ehkä järein argumentti minkä uskaltaisin tässä heittää. Ja hyvän puunkin määriltemä lienee subjektiivista sekin.... :o)

No, sitä lähinnä hain ettei voida sanoa absoluuttisesti mikä soi parhaiten ja mikä toiseksi parhaiten jne. koska riippuu kuuntelijan mieltymyksistä ja siitä mitä hän arvostaa hyvänä soundina. Lisäksi enemmän vaikuttaa muut seikat kitarassa, kuten kaikukopan materiaali, malli ja tukirimoitus ja sähkökitaroissa lankun materiaali ja mikit.

no..mulla nyt sattuu olemaan tuollainen musician jonka kaula on kasattu 7 palasta ja otelauta siihen päälle.ja mikä myös huomion arvoinen seikka : siinä on kaula silleen kulmassa bodyyn nähden ja kun se vielä on läpi rungon tsydeemi niin aika paljon on mennyt aikoinaan puuta hukkaan kun tuo kaula konstruktio on saatu valmiiksi?
ja tää on vuodelta -79 ja mikit on super 88 jotka ovat "hieman suuremmat" humpparit.Joten onko tää nyt 400 vai 500 sarjalainen?

ja tää on vuodelta -79 ja mikit on super 88 jotka ovat "hieman suuremmat" humpparit.Joten onko tää nyt 400 vai 500 sarjalainen?
 
Ja sarjanumero siis alkaa kirjaimella, joka ilmottaa kuukauden, A79xxxx ols tammikuu -79.. Jos se on aktiivielektroniikalla ja tasakantinen, se on MC400, jos kaarevakantinen samoin aktiivielektroniikalla, se on MC500. Jos siinä ei oo aktiivielektroniikkaa, vaan ainoostaan ne 3-asentoiset mikroswitchit, sulla on MC300.
 
Joka tapauksessa oikeen hyvä keppi, munsta..

Se että Martin (tai Gibson) tekevät akustistensa kaulat aina yhdestä puusta on enemmän traditiota kuin tiedettä - ei traditiossa mitään pahaa ole, mutta se ei ole mikään syy vältellä liimattuja kauloja.