Bänditoiminta ›

Jami:
Kukahan se lukutaidoton on.
 
Luehan juttu ajatuksella läpi.
 
Nuo latteudet mihin viittaat oli Mäkelän tekstiä.
 
Ei se teksti ole itsessään latteaa. Latteuden siitä tekee se että tulet lyttäämään mainion keskustelun tekstillä joka sinänsä on totta, muttei tämän ketjun asiaa paskan vertaa.
 
Tässä ei nyt (käsittääkseni) ole jokaisen viestin tarkoituskaan olla äärimmäinen totuus, vaan "rakentavaa keskustelua" aiheesta. Sinähän olit jo vanha skuubba? Voiko tuo termi olla näin vieras?
 
Jos olet suurempi auktoriteetti niin siitä vaan kumoamaan Mäkelän näkemyksiä.
 
Tästä ei todellakaan ollut kysymys. Luehan uusiksi. Sanoinhan myös ettää tämä on eittämättä totta.
 
Alusta asti ladellaan nippelitietoa.
 
Tästä ei jaksaisi enää jauhaa. Tämän palstan ongelma on tosiaankin nippelitieto. Joku kysyy jotain, guru tulee vastaamaan ja ketju on siinä.
 
Tässä ketjussa olisi ollut kerrankin mainio paikka jauhaa vähän laajemmassa mitassa ja asiayhteydessä paskaa. Niinhän se oli että jokainen soitin, biisi, genre jne. on erilainen eikä niitä voi verrata. Tästä saisi vaikka kuinkapaljon mainiota keskustelua, ellei joku taas tulisi ja lyttäisi koko juttua. Kiitos.
 
Itse kirjoitin tuonne alkupuolelle omia kokemuksiani basson osalta. Tiedän tasantarkkaan että oma soundini ei sovi kaikille, tiedän etten todellakaan ymmärrä näistä asioista ilmeisesti edes senvertaa että minulla olisi rahkeita tälle palstalle edes kirjoittaa. Muttakun kyseessä oli tälläinen ketju (lue otsikko & aloitusviesti) ajattelin että tännehän voisi vähän kirjoittaakkin. Tein mielestäni aika selväksi että puhun omasta mielipiteestäni. Omiini ja muiden juttuihin olisi ollut kiva saada muitakin kommentteja.
 
Sitäpaitsi mitä järkeä tänne on kirjoittaa kun Mäkelän kirjasta löytyy jo kaikki.
 
Näistä olisi *kiva* jauhaa. Tässä asiassa kun EI nyt ole sitä ainoaa oikeaa totuutta. Nippelitietoa.
 
Paavin toteamus kotiin jääneistä korvista oli paikallaan.
 
Oli.
 
Mutta pitääkö tämäkin ketju väkisin tuhota / viedä miksaajien haukkumisketjuksi? No tämähän tapahtui jo, eli samapa tämä enää.
 
Paskimmat miksaajat käyttävät taulukoita ja mittareita.
 
Kuten sanottu tämä ei ollut nyt tarkoitus. Lue myös otsikko & ensimmäinen viesti & ketjun aloittajan muutkin viestit.
 
Mäkelän taulukko kertoo ihan riittävästi kylmästä faktasta. Muusta on aika turha yrittääkkään keskustella kun ei olla yhtäaikaa kuuntelemassa ja kommentoimassa sitä mitä korviin tulee.
 
Vai niin. Musiikista on tuolla perusteella aina aivan turha keskustella. Sinuna menisin tuonne matematiikanopettajien.chatiin, siellä kaikki on ainakin tarkkaan mitattavissa.
 
Muuten se oli Mäkelä joka totesi että jokainen soitin jne....
 
Ymmärsin.
 
Oon toki samaa mieltä mutta eikö lainaamiseni ollut riittävän selkeää vai missä mättää.
 
Jossain muualla valitettavasti.

Olen tässä kyllä Juinin ja Cornflaken kanssa aivan samoilla linjoilla - tämä on hyvä viestiketju ja lisää tähän kaivattaisiin mielipiteitä. Sitä käytännön tunnetta, miltä musiikki kuulostaa, on aika vaikea siirtää tekstin muodossa ihmiseltä toiselle. Taajuuskaistoista puhuminen tuo asian konkreettisella tavalla käsiteltäväksi, vaikka se pitääkin ottaa varauksella vastaan ja ymmärtää, että jokainen tilanne, soitin ja akustiikka on erilainen etc.
 
Fakta on kuitenkin, että musiikki on ilmanpaineen värähtelyä eri taajuuksilla ja nuo taajuudet on merkitty jokaiseen EQ:un sekä mikserissä että soittajien vahvistimissa. On hyvä olla jotain kylmää faktaakin, jonka pohjalta lähteä jokaisessa tilanteessa säätämään.
 
Itse olen aivan avuton näissä laiteteknisissä asioissa enkä ole miksannut koskaan mitään. Heitänpä täältä vain soittajan pieniä näkemyksiä.

KMT:
On niitä kuules monia muitakin genrejä missä käytetään h-virettä... (tai siis Am.B-virettä)
 
Ai kuules on vai? Kiitoksia todella paljon tästä tiedosta, en ollut ajatellutkaan, että mitä tahansa musiikkia voisi soittaa eri virityksissä! Tämähän oli oleellista ja niputti koko aiheen kasaan.

paavi:
tämä on hyvä viestiketju ja lisää tähän kaivattaisiin mielipiteitä.
 
Juuri näin.
 
Olisi todella mielenkiintoinen kuulla juuri niitä muitakin mielipiteitä. Tästä voisi saada vaikka jotakin irtikin.
 
Taajuuskaistoista puhuminen tuo asian konkreettisella tavalla käsiteltäväksi, vaikka se pitääkin ottaa varauksella vastaan ja ymmärtää, että jokainen tilanne, soitin ja akustiikka on erilainen etc.
 
Tismalleen. Tämän nyt voisi olettaa olevan keskimäärin itsestäänselvää.
 
Itse olen aivan avuton näissä laiteteknisissä asioissa enkä ole miksannut koskaan mitään. Heitänpä täältä vain soittajan pieniä näkemyksiä.
 
Samoin.
___ ___ ___
 
Eli jos tästä vielä ketju saataisiin niin kerrankin olisi jotain mielenkiintoista. Pitkästä aikaa.

hohhoijaa...
 
kinasteluksi tuntuu menevän. mitäs jos lopetettaisiin tuo ja avaudutaan vasta sitten kun on todellakin jotain sanottavaa, ja KOROSTAN, alkuperäisen kysymyksen hengessä.
 
TÄMÄKÄÄN VIESTI EI KUULUISI TÄHÄN KETJUUN... ei siis rönsyillä. vältetään ainakin sitä ;)
 
asiallinen pelinavaus juinilta. tämä on se asia johon jokainen "tosissaan" äänen kanssa tekemisissä oleva törmää.
 
minä menen nyt miettimään onko minulla aiheesta jotain järkevää sanottavaa. jos ei ole, vaikenen.

guru:
hohhoijaa...
 
Pääsit sitten kertomaan miten asiat on;-)
___ ___ ___
 
Nyt tuon asioiden oikomisen voisi jo tosiaan unohtaa.
 
Kommenttia noihin asiakysymyksiin!:-)

Nyt kun miksaajat on yhteistuumin todettu paskoiksi, niin on kai pakko näitä hommia itsekin alkaa kelata. Haluaisin infoa, kokemuksia ja virheellisten näkemysten korjauksia eri instrumettien miksaamisesta erityisesti rokkikeikkatilanteissa. Ennen muuta haluiaisin kiinittettävän huomiota soitinten taajuuskaistoihin sijoitteluun, mikä lienee kaiken miksaamisen perusta äänen voimakkuuden säätelyn lisäksi.
 
Aika hauskaksi on ketju mennyt ei siinä mitn.
 
Tässä mielipiteitä täältä tähän:
 
Bassolla pyrin nykyään siihen että soundi eli ne taajuudet olisivat kohdallaan jo bassosta lähtien. Olen siitä syystä rakentanut bassot jo alusta pitäen sellaisiksi että niistä lähtee valmiiksi se soundi jota etsin. Sitten ei tarvitse enää koskea ekvalisaattoreihin joiden olen kokenut aina huonontavan soundia. Jotenkin tuntuu siltä että jos soundi ei ole siinä jo alusta lähtien niin peli on menetetty. Soittotekniikka auttaa myös.
 
En ole tutkinut mittareilla taajuuksia, mutta b-kieli soi alimpaan nuottiin asti ilman että se muuttuisi soundiltaan "löysäksi" eli basso leikkaa jostain 30 Hz alapuolelta, oikea runkopuun valinta ja hyvä kaula auttaa tässä. Keskiäänet on mielestäni turhaan hyljeksitty taajuus bassossa. Tietenkään ei saa mennä kitaristin tontille mutta sellainen lehmänselkä EQlla aikaansaatu "humps ping" soundi jossa alimmat taajuudet humajaa ja diskantit kihisee ei sytytä minua. Keskialueelta saadaan selkeyttä ja kuulautta bassoonkin. C-kieli ei toisaalta saa kuulostaa ylimmilläkään äänillä liian kireältä. Nauhallinen basso saa mielestäni olla selkeä ja jämäkkä soundeiltaan, nauhaton pehmeämpi ja kontramainen (en pidä siitä nauhattaman mwah naukumisestakaan liiemmälti) Elävä ja luonnollinen soundi, siinä minun tavoitteeni.
 
Bändinä pyrimme hakemaan sellaisen tasapainoisen kokonaisuuden. Kaikki olisi balanssissa jo lavalla. Pienimmissä ravintoloissa kyse on mielestäni melkein suurimmaksi osaksi äänenpaineesta. Jos rumpali ei pysty soittamaan tarpeeksi hiljaa täytyy kaikkea muutakin vääntää lujemmalle, ja kohta ollaan jo yhtä puuroa kun kaikki on niin lujalla että ihmisen kyky käsitellä ääniä on ylitetty. On tullut lähdettyä useasti kesken pois ihan hyvien bändien keikoilta kun äänenpaine on vain ylittänyt sietokyvyn. Elävä ja luonnollinen tässäkin.
 
Taajuudet joita korostaa tai poistaa löytyy sitten tapauskohtaisesti ravintolan mukaan. Missä soi mikäkin taajuus ilkeänä niin sitä pois P.A.n master EQlla. Yleensä pyrin miksatessa aina mieluummin poistamaan ilkeän kuuloisia taajuuksia kuin lisäämään mukavankuuloisia. Miksaushommia on tullut tehtyä toisaalta niin vähän että järin suurta asiantuntemusta ei ole kertynyt. Soittajana joudun tietysti luottamaan miksaajaan.
 
Ilolla muistelen silti sitä, että aina on baarin henkilökunta tullut kiittelemään soundeja kun olen ollut miksailemassa. Ei tämä tyyli että yritän parhaani mukaan miksatessa tuoda bändin oman luonnollisen soundin esille mahdollisimman tasapainoisena sentään aivan metsässä varmaan ole. Voihan se tietysti olla että portsarit ovat vain Suomessa niin yltiökohteliaita... Toisaalta samaa olen kuullut soittajilta ja bändien "faneiltakin", nekin voivat tietysti vain sääliä poloista miksaajaa. ;)

Jamillahan oli aivan käsittämättömän läpinäkyva argumentum ad verecundiam. =)
 
Hoho.
 
-MacGyver

Basisteilla vain riittää juttua... Kitaristeilla & yleissähläreillä (joita täällä pyörii;-) ei ilmeisesti ole kovin vahvaa näkemystä tähän asiaan.

Toi arvan juttu oli ihan asiaa, mullakin se menee vähän tuolla tavalla, joskus se saundi kuitenkin hukkuu, kuitenkin
sen löytää helposti
Resepti saundiini:(siis bassolla)
Bassot melkein täysille (8)
keskiääni (5)
korkeat (3)
contour (8)

Basisteilla vain riittää juttua... Kitaristeilla & yleissähläreillä (joita täällä pyörii;-) ei ilmeisesti ole kovin vahvaa näkemystä tähän asiaan.
 
Graafisia eq:ita löytyy tyypillisemmin basistien kuin muiden soittajien omista kamoista. Niiden avullahan tuosta taajuusosastosta saa selkeimmän kuvan. Lisäksi basistit eivät taida yleensä käyttää kovin montaa erilaista soundia, kun taas kitaristeilta noita voi löytyä. Puhtaisiin ja särösoundeihin sopivat tietysti kovin erilaiset eq-säädöt. Siitä huolimatta optimitilanteessa se "kaistan jako" olisi jo valmiiksi suoritettu bändin lavasoundien kautta.
 
Lähtökohtahan on väärä jos miksaajan pitää raskaasti puukottaa bändin soundia saadakseen sen toimimaan. Jaon tekeminen vaatii tietysti yksittäisten soundien viilaamista yhteissoittoympäristössä. Varsinkin moni hyvä hevikitarasoundi saattaa kuulostaa yksinään kovin alapäättömältä, mutta kun mukaan otetaan jyrisemään se alavireinen viisikielinen basso, niin johan alkaa bändi soundata jykevältä.
 
PA-puolella on kyllä usein paikallaan leikata mastereista vähän alapäätä pois. Saadaan kokonaissoundi ryhdikkäämmäksi kun alapäät eivät ole jatkuvasti aivan tukossa matalien taajuuksien suuren tehontarpeen vuoksi.
 
Kanavakohtaisessa eq-säätämisessä minäkin olen sillä kannalla että mieluummin leikataan kuin korostetaan, ja mieluummin vähän kuin paljon. Ne eq-potikat ovat tiskissä sitä varten että niitä _voidaan_ käyttää, ei siksi että niitä _pitää_ käyttää. Hyvää ei kannata sorkkia, kehnosta voi vielä saada jotain aikaiseksi. Joka tapauksessa parametriset eq:t ovat siitä mainioita että niillä on helppoa ja nopeaa kokeilla erilaisia asetuksia ja valita sopivin.

Hyvä pointti tuon kitaran alapään suhteen. Monesti tuntuu nimittäin käyvän niin että kitaroiden ja basson saundi on haettu kotona, ja sitten nakataan kolme tälläistä yksinään "laajaksi ja täydelliseksi" hiottua saundia kasaan ja ihmetellään miksi mikään ei kuulu selkeästi.
 
Vieläpä monesti nämä saundit saisi yhteensopiviksi ja selkeiksi parin namiskan väännöllä, esimerkiksi kitarasta alapäätä vähän pois ja bassosta tiettyjä midi- ja yläkaistoja vähän runsaammin peliin. Pitäisi kehittää jonkinlainen yleinen säätöopas tähänkin hommaan.
 
Sanoisin että tämän takia tulee myös herkemmin nostettua volaa, väärinvalittujen kaistojen takia käy niin ettei oma soitto erotukaan muun äänikasan alta ja joudutaan tuuttaamaan jatkuvasti kovempaa siihen pääsemiseksi.

En nyt muista, miltä alueelta se piikki on, mutta se taitaa olla juuri tuo plekun "napsahdusalue". Mulla on tapana soittaa sormilla sen verran voimakkaasti, että saan melkein samanlaisen napsahduksen aikaan.
 
Ne on Paavi sun vanhat nivelet jotka paukkuessaan kuullostaa plekulta:)

Jep!
 
Aluksi tahdon ilmoittaa etten ymmärrä taajuuksista/ äänitysteknisistä asioista mitään, mutta jotain kirjoitan kuitenkin.
 
Me soitetaan C#- vireessä ja mulla on ollut tapana laittaa basso todella ohueksi (lähes häiritsevän ohueksi), eli heliseväksi ja rupiseksi. Kielet on vielä säädetty melko matalalle, jotta saadaan myös nauhojen pauke talteen.
 
Yleensä bassot otetaan narulle mikittämällä kaapista ja nuppi-sansamp BD:sta (Sansampista otan vähän murua soundiin), kaksi raitaa siinä menee. En ole koskaan murehtinut botnesta, vaikka soittohetkellä sitä ei tunnu löytyvän. Aina se on siellä kuitenkin ollut ja suht runsaassa määrin.
 
Älkää antako tämän kirjoituksen häiritä, koska en todellakaan tajua mistään mitään.

. Siitä huolimatta optimitilanteessa se "kaistan jako" olisi jo valmiiksi suoritettu bändin lavasoundien kautta.
 
Hanok sen kiteytti. Jos soundi on huono niin mennään sen soittimen kimppuun. Kun lavalla olevat soittimet ovat oikeilla alueillaan niin kisaa ei tule ja mikseristä säätäminen on vähäistä.
 
Lähtökohtahan on väärä jos miksaajan pitää raskaasti puukottaa bändin soundia saadakseen sen toimimaan.
 
Olen lisäksi sitä mieltä että raskaasti puukottamalla soundi kuolee. Jos soittimesta ei löydy musikaalista ja nautittavaa soundia niin mikserilläkään ei sitä tehdä vaikka olis minkälaiset taulukot kädessä.
 
Nykytyyli tehdä esimerkiksi bassorummun soundi on seuraava: Heitetään mikki sisään. Äänitetään. Etsitään signaalille botnealuetta ja kiksiä ylemmältä alueelta. Taulukoista löytyy lukemat. Ja mikä on lopputulos. Munaton ja soinniton pläjäys jolla ei ole mitään tekemistä bassorummun kanssa.
 
Ja juuri tästä halutaan keskustella. Siis miltä taajuusvasteilta löytyy nykypläjäys bassarisoundiksi. Sitä mitä tässä protestoin. Kun mun mielestä se soundi pitäis olla siinä basarissa.
 
Ei nämä mun jutut tietysti kovasti rakenna keskustelua taajuusvasteista. Taustalla on kokemukset esim. studiomiehestä joka teki tosi hyvää jälkeä siihen asti kunnes tutustui ja oppi käyttämään studion laitteita. mm. equa.
 
ps. On se kumma kun mä oon lattea kun heitän kehiin todellisen ammattilaisen ja hänen mielipiteensä. Pitäiskö tämä ymmärtää niin että te haluatte rauhassa jauhaa paskaa ettei vaan ketään ammattilaista tietoineen seata juttuun. Pilaa koko jauhannan vai?

Jami:
Hanok sen kiteytti.
 
Totta.
 
Jos soundi on huono niin mennään sen soittimen kimppuun. Kun lavalla olevat soittimet ovat oikeilla alueillaan niin kisaa ei tule ja mikseristä säätäminen on vähäistä.
 
Eli miten tehdä esim kitaralle mahdollisimman hyvä soundi ilman että se menee ja jyrää muut. Tai bassolle tai mille tahansa. Siitähän se lähtee. Ja siitä haluttaisiin nyt puhua.
 
Jos sinulla on mielipiteesi, niin se on ihan ok (ainakin minulle), kysymys on vain siitä ettei tosiaan tule lahtaamaan keskustelua jollain ihmeen ympäripyöreyksillä.
 
Edelleen:
 
ps. On se kumma kun mä oon lattea kun heitän kehiin todellisen ammattilaisen ja hänen mielipiteensä. Pitäiskö tämä ymmärtää niin että te haluatte rauhassa jauhaa paskaa ettei vaan ketään ammattilaista tietoineen seata juttuun. Pilaa koko jauhannan vai?
 
Sinun heittoasi ed. sivulla voisi verrata vaikkapa keiton valmistus ohjeeseen. "Heitat vain sekaan oikeat aineet ja keität oikean aikaa". Mitä iloa tuosta on, vaikka se olisi kuinka pro-kokin sanoma?
 
Mikä tässä on niin ihmeellistä?
 
Eihän olla katkeria, jookosta?

No tässä nyt näyttää vähän, että kaikki yrittää (taajuusmiksausta lukuunottamatta siis) muokata sitä omaa huonoa soundiaan PA:ssa. Eikös sen PA:n tarkoitus ole kuitenkin toistaa ne soundit, mitä sieltä lavalta tulee? Eli toisinsanoen eq on vain eroittelevuutta varten (voisi tiivistää, että siis sitä taajuusmiksausta), ei niinkään saundin vääntelyä ja kääntelyä varten.
 
Vielä niistä bassotaajuuksista jotain:
Basari yleensä miksaillaan matalimmalle (20-60Hz) jonka jälkeen alkaa basson kaista (80-125), josta sitten luistellaan vähitellen kitaran/snaren/jne. alimpiin
Jos bassoa korostellaan liian matalalta (mitä yleensä humppa-osaston bändien tee-se-itse-miksaajat harrastelevat) niin basarista kuuluu vaan naps-, läts-, th-, pth- tai bonk-ääni, tilanteesta riippuen. Tämä järjetön korostus kyllä aiheuttaa sen, että basso pömisee kovasti matalalta, mutta selkoa siitä ei juuri saa.
 
Toinen on sitten vielä tämä V-eq masterissa:
Tätä minä en sitten ollenkaan ymmärrä. Tapetaan keskialue niin, ettei sieltä sitten kuulu niitä tärkeimpiä taajuuksia (kuten laulu) paljoakaan. Se mitä kuuluu, on sitten epäselvää jne.
Itse harrastan sitä, että jätän eq:n mahdollisimman flätiksi ja kuivahkoksi, mutta jonkun verran jämäkäksi. Tietenkin säätelen sitten korostukset ja kuopat paikankin mukaan. Tärkeimpänä kuitenkin se, että se testinauha kuulostaa tasapainoiselta. PA:ta säätäessähän pitää olla mielessä se fakta, että siitä ei saa hifi-syteemin kuulosta mitenkään, eikä pitäisikään. PA ja hifi-laitehan ovat ihan erilaisia laitteita.
Niin ja siksi siis kuivan kuuloinen PA, kun sitä bassoahan voi (ja tuleekin :) korostaa sieltä mikserin päästä. Helpompi niin.