Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Teinit ottaa joskus hevin liian vakavasti. Siksi teinihevi ja teinihevarit.

Itse pidän teinihevarina sellaista, joka ei ole perillä siittä mitä kuuntelee. Eli viittaan meininkiin joka on legendaarisessa suosikki-lehden artikkelissa jossa kerrottiin mm. että "Death Metal, eli dödis on musiikkia jota kuunnellessa toivoo olevansa kuollut. Edustajia mm. Slipknot ja Slayer" (Huumorillahan tuo varmaan oli tehty mutta auta armias niitä jotka ottivat tuon todesta.)

Jos joku teini kuuntelee siis Metallicaa, ei pidä mennä suoraan mennä arvostelemaan teinihevariksi. Jos henkilö selvästikkin kuuntelee vain ja ainoastaan 'tallicaa ja jutut ovat luokkaa "Hammet on paras kitaristi 4ever!" eikä vasta väitteitä kuunnella niin silloin tiputan henkilön kyseiseen kastiin. Tai jos vaikkapa CoB:ta kutsutaan vaikkapa black metalliksi niin teinihevari varmaan kyseessä.
Jos teini taas osaa keskustella sivistyneesti ja perustellen Metallicasta, ja selkeästi kuuntelee muutakin musiikkia ei voida teinihevarista voida puhua.
 
En siis tarkoita etteivätkö teinihevarit voisi älykkäitä olla. He vain eivät ole perillä mitä he todella kuuntelevat. Itsekkin myönnän olleeni sellainen. Pyrin ennen kuuntelemaan blackia ja deathia, enkä edes kunnolla ymmärtänyt mikä oli blackia ja deathia. Tein niin vain koska yritin olla epätoivoisesti olla tr00. Nyt ymmärrän paremmin mitä kuuntelen ja olen muutekin onnellisempi kuin tuolloin.
 
E: Älkääkä luulko että on vain teineistä kyse. Nimi teinihevi on erittäin harhaanjohtava ja "teinihevari" voi olla minkä ikäinen. Osuvampi nimitys voisi siis olla nyyppähevari.

Jos joku teini kuuntelee siis Metallicaa, ei pidä mennä suoraan mennä arvostelemaan teinihevariksi. Jos henkilö selvästikkin kuuntelee vain ja ainoastaan 'tallicaa ja jutut ovat luokkaa "Hammet on paras kitaristi 4ever!" eikä vasta väitteitä kuunnella niin silloin tiputan henkilön kyseiseen kastiin. Tai jos vaikkapa CoB:ta kutsutaan vaikkapa black metalliksi niin teinihevari varmaan kyseessä. Jos teini taas osaa keskustella sivistyneesti ja perustellen Metallicasta, ja selkeästi kuuntelee muutakin musiikkia ei voida teinihevarista voida puhua.
 
Asiaa puhut. +

Teinihevi
 
Hähää, naurettavaa.
 
Teinihevari
 
Hähää, säälittävää.
 
Joopa joo, lässyn lässyn. Jostain syystä mun typerään päähäni on saatu syntymään seuraavanlainen ajatus. Nämä lässyttäjät, jotka jaksaa kommentoida vaikkapa toisten musiikinkuuntelutaipumuksia, ovat todennäköisesti joutuneet vastaavan, korttelin rane-kingien taholta tulleen kommentoinnin vaikutuspiiriin enintään 2 päivää aiemmin. Todennäköisesti myös raivoisa murrosikä on jäänyt pahemman kerran päälle. Ja koska rane-kingi oli tosiaan 2 päivää sitten kova jätkä, voin nyt itsekin olla piinkova uguli tekemällä ranet, ja lässyttämällä muille juuri saamani tiedon valossa. Olenhan nyt kokenut musiikinkuuntelija, guru. GURU. Tiedän ja päden. Tiedän ja päden. He eivät tiedä. He eivät tajua. Tiedän ja päden. Tuomitsen itse vapaasti valitsemani kohderyhmän, ja kohderyhmän jäsenten kuunteleman musiikin, ranen minulle viitoittamalta moraalin kusiaispesältä! Teinihevi, HYH!
 
Jostain syystä mun päähäni on istunut myös seuraavanlainen kumma ajatus. Vähän varttuneempien, jo mahdollisen lässytysvaiheen ohittaneiden ei tarviitte olla keksimässä asioille mitä ihmeellisimpiä kehyksiä ja nimikkeitä. Täällä Muusikoiden.netissäkin joidenkin kommenteista näkyy kyllä, mikä vaihe on menossa. Teinihevi? Piut paut. Antaa teinien kuunnella teiniheviä, ja antaa niiden ottaa se vakavasti. Antaa "niiden" kuunnella bändiä X vain koska muutkin kuuntelevat.
 
Pointtini... Vaikkapa And justice for all -nimimerkin takaa löytyvän kaverin tuskin kannattaa vaivata päätään jollain helvetin "teinihevi" -nimikkeellä. Teet mitä tahansa, näytät miltä tahansa, tai olet kuka tahansa niin aina jostain löytyy se elämää vailla oleva kiintiösätkymanta, joka _täysin_ vakavissaan lässyttää, kommentoi, ja tekee kaupan päälle itsestään pellen.
 
Hyvää kevättä, menen kuuntelemaan teiniheviä.

Hähää, naurettavaa. ...
 
Viisautta. +
 
Hyvää kevättä, menen kuuntelemaan teiniheviä.
 
Näin teen itsekin. Tai, vielä parempi, menen kuuntelemaan musiikkia, jonka jokainen genrettäköön kuten itse haluaa.

Teini: thirTEEN-nineTEEN
Tyyti: twenTY
 
E: eikä ahhah
Ajattelin lukea vähän teini-iästä sun muusta. Siis wikipediaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Adolescence
 
A new general term to describe normal modern teen behaviour has spawned in Finland and already widely spread into Sweden and Estonia, the term pissismi and in Iceland they are called gelgjur. Pissismi (gelgja) means in short everything both parents and many of teen sub-cultures (notably the teen-goths) look down on. This is basically creating of a self-image that is based on mainstream behaviour and style offered by popular youth series and MTV, while simultaneously thinking one is cool and unique.
 
Lollotilol

Off-topic:
 
Huvittaa, kun Metallican hyvyydestä/huonoudesta pitää vääntää peistä joka helvetin ketjussa. Miksi juuri Metallica on tälläinen vedenjakaja?
 
Topic:
 
Teinihevin seuraksi voisimme kehitellä seuraavat käsitteet:
siittiöhevi, sikiöhevi, synnytyshevi, vauvahevi, lapsihevi, murrosikä-hevi, nuori aikuinen-hevi, aikuishevi, varhaiskeski-ikähevi, keski-ikähevi, vaihdevuosihevi, työkyvyttömyyseläkehevi, eläkeläishevi, vanhainkotihevi, sairaalahevi ja death metal.
 
HOHO!! :D Plussa napsuu.

Teinit ottaa joskus hevin liian vakavasti. Siksi teinihevi ja teinihevarit.
 
Olen ollut huomaavinani, että muusikoiden.netissä muutkin kuin teinit ottavat muunkin musiikin kuin hevin joskus liian vakavasti ;+)

Olen ollut huomaavinani, että muusikoiden.netissä muutkin kuin teinit ottavat muunkin musiikin kuin hevin joskus liian vakavasti ;+)
 
Komppaan.
 
P.S. Mulle genrettäminen on enemmänki sellasta kavereitten kanssa harrastettavaa hupia, jota joskus sortuu tekemään muuallakin. "Ei, mun mielest se on enemmän avantgarde-vaikutteista stoner rockia höystettynä dödölla jne." Hauskaahan se o tiettyyn pisteeseen asti.

P.S. Mulle genrettäminen on enemmänki sellasta kavereitten kanssa harrastettavaa hupia, jota joskus sortuu tekemään muuallakin. "Ei, mun mielest se on enemmän avantgarde-vaikutteista stoner rockia höystettynä dödölla jne." Hauskaahan se o tiettyyn pisteeseen asti.
 
Sitähän se on. Monet kerrat koulun pihalla on kaveriporukalla lätkitty eri bändejä ihmeellisiin genreihin ja hauskaa on ollut.

avantgarde-vaikutteista stoner rockia höystettynä dödölla
 
Tuo voisi olla vaikka post hardcorea.

Siksi, että "niitä pystyy nuorempikin kuuntelemaan koska ne ovat mainstreamia". Ei siinä sen kummempaa ole.
 
Otapa huomioon, että 80-luvulla käytännössä kaikki hevi oli lähinnä teinipoikien musiikkia. Ei King Diamond silti mielestäni ole koskaan kovin mainstreamia ollut. :)
 
Eiköhän se ole aina yksilöstä kiinni kuitenkin. Tuollainen mainstreamunderground -jaottelu on hieman naurettava mielestäni. Tuollaisella logiikalla Black Sabbath ja Deep Purple on lastenmusiikkia/teiniheviä, koska olen niitä kuunnellut pennusta asti. :)

Kuinka muuten selitätte esim Nightwishin, Children of Bodomin ja Slipknotin poikkeusellisen suuren teinifanikannan..?
 
Yksi syy on se että nuo bändit tiedetään. Toinen on se että ne ovat sellaista millä on hyvä aloittaa. Tuskinpa tekään aloititte millään "tr00evilkuolekilinytsyödäänkiveksiäjaaivojamennäänjuomaanverta" metallilla.

Yksi syy on se että nuo bändit tiedetään. Toinen on se että ne ovat sellaista millä on hyvä aloittaa. Tuskinpa tekään aloititte millään "tr00evilkuolekilinytsyödäänkiveksiäjaaivojamennäänjuomaanverta" metallilla.
 
Ja kuten kakko sonata arcticasta taisi joskus jossain haastattelussa todeta, että "me soitetaan tämmöstä kevyempää metallia, mutta tästä on helppompaa ihmisten sitten edetä tuonne bläkkiin ta dödiin, kuhan se hiphop-levy vaan jää sinne kaupan hyllylle." huom. en ollut kovin asia tarkka, mutta kuitenkin.;)

Ja kuten kakko sonata arcticasta taisi joskus jossain haastattelussa todeta, että "me soitetaan tämmöstä kevyempää metallia, mutta tästä on helppompaa ihmisten sitten edetä tuonne bläkkiin ta dödiin, kuhan se hiphop-levy vaan jää sinne kaupan hyllylle." huom. en ollut kovin asia tarkka, mutta kuitenkin.;)
 
Niin. Juuri tuota ajoin takaa. Eli 13-vuotias ei pidä hirveämmin mistään Dimmusta tai Nasumista. Joten he kuuntelevat vähän kevyempää metallia, ja siirtyvät sitten joskus sinne raskaaseen sarjaan.

Niin. Juuri tuota ajoin takaa. Eli 13-vuotias ei pidä hirveämmin mistään Dimmusta tai Nasumista. Joten he kuuntelevat vähän kevyempää metallia, ja siirtyvät sitten joskus sinne raskaaseen sarjaan.
 
Tätä minä tuolla viestilläni hainkin. Harva aloittaa Burzumilla.

Niin. Juuri tuota ajoin takaa. Eli 13-vuotias ei pidä hirveämmin mistään Dimmusta tai Nasumista. Joten he kuuntelevat vähän kevyempää metallia, ja siirtyvät sitten joskus sinne raskaaseen sarjaan.
 
Aivan. Ihan ensimmäiseksi kuunnellaan sitä paskaa, jota tulee Radio Novalta. Kyllästytään, ja sitten kuunnellaan sitä kevyempää metallia (alumiinia?) kuten Children of Bodomia, Stratovariusta tai Sonata Arcticaa. Siitä sitten siirrytään Maideneihin sun muihin vähän "aikuisempiin" bändeihin, jotka ennen ovat kuulostaneet liian raskailta. Lopulta saavutetaan metallivuoren huippu, eli "hevikliimaksi", kohta josta hevi ei enää parane. Ruvetaan etsimään uutta musiikkia. Löydetään blues tai jazz. Diggaillaan sitä. Sen jälkeen joko löydetään hard rock ja hevi uudestaan, tai opetellaan kuuntelemaan iskelmää. Sitten ollaan koko loppuelämä joko huru-ukkoja, jotka kuuntelevat ZZ Topia, röytävät ja juovat kaljaa, tai sliipattuja Eaglesia kuuntelevia herrasmiehiä, jotka käyvät Matti Eskon keikalla saadakseen naisia.
 
Näin selvitimme musiikillisen elinkaaren. Itse luulen olevani tuossa hevikliimaksi-kohdassa.

Aivan. Ihan ensimmäiseksi kuunnellaan sitä paskaa, jota tulee Radio Novalta. Kyllästytään, ja sitten kuunnellaan sitä kevyempää metallia (alumiinia?) kuten Children of Bodomia, Stratovariusta tai Sonata Arcticaa. Siitä sitten siirrytään Maideneihin sun muihin vähän "aikuisempiin" bändeihin, jotka ennen ovat kuulostaneet liian raskailta. Lopulta saavutetaan metallivuoren huippu, eli "hevikliimaksi", kohta josta hevi ei enää parane. Ruvetaan etsimään uutta musiikkia. Löydetään blues tai jazz. Diggaillaan sitä. Sen jälkeen joko löydetään hard rock ja hevi uudestaan, tai opetellaan kuuntelemaan iskelmää. Sitten ollaan koko loppuelämä joko huru-ukkoja, jotka kuuntelevat ZZ Topia, röytävät ja juovat kaljaa, tai sliipattuja Eaglesia kuuntelevia herrasmiehiä, jotka käyvät Matti Eskon keikalla saadakseen naisia.
 
Näin selvitimme musiikillisen elinkaaren. Itse luulen olevani tuossa hevikliimaksi-kohdassa.
 
Siinä se on joka muusikon elämänkaari. Ja just prikulleen näin!
 
EDIT - olis semmonen kysymys ku toi mun pikkuveli on teini-iän kynnyksellä ja kuuntelee kovasti heavyy, mutta sanoo jo menneensä iskelmävaiheen ohi, mites tää luokitellaan? aika paha, perkele!