Kitarat: kitarakamat ›

Joo tosiaan, ne efektit joista oli jotain oikeusjuttua, nimistä muutettu yksi tai kaksi kirjainta: Metal Tone, TU-100, Digital Delay 100 jne... Ne ensimmäiset versiot olivat ulkoisesti identtisiä Bossin purkkien kanssa, saman muotoisia ja jopa saman värisiä.
 
Ehkä se olikin mainoskikka... sillä saatiin huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Mielestäni aika nerokasta :))

Emmä tiedä, mutta toi uudehko Explorer malli houkuttelis...
 
http://www.tokai-guitars.co.uk/guitars/new_models/ex-55.jpg

Ehkä se olikin mainoskikka... sillä saatiin huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Mielestäni aika nerokasta :))
 
Joo nythän ne on muutettukin noi ulkoasut. Kyllä mä silti Bossiin noissa pedaaleissa luotan. Ei paljon haittaa jos saa maksaa tuplasti kun tietää, että kestää...

Joo nythän ne on muutettukin noi ulkoasut. Kyllä mä silti Bossiin noissa pedaaleissa luotan. Ei paljon haittaa jos saa maksaa tuplasti kun tietää, että kestää...
 
Mie tuen pääasiassa Dunlopin ja MXR:n härveleitä... ajattelin kyllä kokeeksi ostaa pari Behringeriä... ainakin Overdriven, Distortionin sekä Delayn.
 
Jaa niin, matkihan se Behringer myös EHX:n speduja. Originaali on kuitenkin aina ORIGINAALI!!!
 
EDIT: menipäs off-topikiksi TAAS :)
Noh... koitetaan s(h)eivata...
 
Mielestäni Tokai on myöskin "ratsastanut" tuolla Gibsonin imagolla, mutta kyllähän Gibson LP Standardin ja 1000e Tokai Love Rockin välillä on eroa. Jollei muuta niin ainakin mikit, laukku ja jälleenmyyntiarvo :)

78-80 vuosien Tokai Les Paul kopioissa oli lavassa teksti "Les Paul Reborn". Siitä tuli oikeusjuttu jonka jälkeen otettiin käyttöön tuo nykyinen "Love Rock Model". Laadukkaimmat Tokait ovat edelleen nuo 78-85 mallit. Itse omistan 85 vuosimallin LS50:n ja se on oivallinen kitara.
 
Itselläni on Springy Sound strato vm. jotain 78-80, ja on kyllä todella hyvä kitara. Päihitti testaamani Amerikanfenderit 7-0, ja hintaakin oli yli 500e vähemmän.

Ne taitavat olla aika mutkikkaita nämä nimi ja mallisuoja asiat. Joidenkin tuotteiden mallit ja nimet kun on suojattu vain USA:ssa ja muualla maailmassa niitä voi käyttää niin paljon kun vaan kehtaa. Esim. juuri Tokain Love Rockit ja Stratot (muoto), Hagström Corvette ja Impala (nimi) kuuluvat siihen kastiin. Ei tämä siis mitään vuoritietoa ole, mutta idea tulee selväksi.
Mitenkäs muuten nämä kotimaiset valmistajat, kovasti on Tele-mallinen lapa eräissä kitaroissa ja tilaustyönä saa ihan 1:1 kopion melkein mistä vaan...
No joo, se siitä. Oma Tokai historiani juontaa juurensa vuoteen -92. Silloin piti saada jostain syystä Les Paul-mallinen kitara. Käteen tarttui käytetty Love Rock LS-50 vm.-85 ja se oli siinä. Silloin ei ollut paljon vaihtoehtoja. Gibsoneilla soittivat vain isot starat ja ammattimiehet, muiden oli tyytyminen puhelinyhtiön tai sytkärifirman tuotteisiin. Syitä oli oikeastaan kaksi, aidot Gibsonit maksoivat ihan järjettömän paljon ja toisekseen niitä ei edes näkynyt juuri missään. Oli melkein merkkitapaus jo pienen kylän kitarakaupoissa näki aidon Les Paulin. Toisin on nykyään. Gibsoneita on saatavissa oikein valikoitavaksi asti, eikä hinnatkaan päätä huimaa (vrt. Japsi-Tokai+laukku+mikit). Jos nyt vanhempana ja vauraanpana haluaisin Les Paulin, niin todennäköisesti valinta olisi Gibson. Saisipa sen pornahtavasti sisustetun kovan laukunkin samaan kauppaan. Eikä tarvisi vakuutella itselleen Tokain ylivertaisuutta...
Tosin tuota Tokain ostoa ei ole tarvinnut katua. Siinä on minulle kitaraa enemmän kuin tarpeeksi. Siinä on Les Paul-mallille tyypilliset piirteet, se soi ihan hyvin ja se on vieläkin nätti, ts se vanhenee arvokkaasti ränsistymättä (yksi laatukitaran tunnusmerkeistä). Potikat ja mikkikytkinkin ovat alkuperäiset, ei rohise eikä rahise. Virityskoneistot tosin piti vaihtaa, eivät romut kestäneet edes kahtakymmentä vuotta. Lakkaus noissa "vintage" Tokaissa on muuten hieman parempi kuin uusissa. Mukavan kirkas, ohut, kova ja tasaisesti joka paikassa. Saa nähä, miten tuo Strato käyttätyy vanhetessaan (niin, sorruin taas halpaan japanilaiseen kopioon...)
No off-topiccia tuli, mutta tulipahan kirjoteltua.
 
Illu

Mun kitara on aika paljon yks yhteen aidon lessun kanssa, paitsi että soololoven muotoa muutettu jonkin verran.

Mun kitara on aika paljon yks yhteen aidon lessun kanssa, paitsi että soololoven muotoa muutettu jonkin verran.
 
Mun mielestä tuo Staggissa oleva "amputoitu" sarvi on tyylikkäämpi, kuin joissain LP-kopioissa oleva terävä versio.
(Esim. joskus katsellut sellaisen valmistajan kuin SX LP-kopiota. Materiaalit pitäis olla melkein kohdallaan, mutta tuo sarvi on ruma. Minäkö pinnallinen?)
 
Minkäslainen soittimena tuo Staggi on? Tuolla keskieuroopan markkinoilla eivätten ole hinnan kiroissa.
Onko tietoa, mistä puista tuo on kasattu?
 
Sorry, että meni off-topic.

Kerran muuten omistin Tokain. Ostin lähikaupasta kun halvalla sai, oli kyllä törkeä Bic kopio eikä montaa käyttökertaa edes kestänyt... :(

Mielestäni Tokai on myöskin "ratsastanut" tuolla Gibsonin imagolla, mutta kyllähän Gibson LP Standardin ja 1000e Tokai Love Rockin välillä on eroa. Jollei muuta niin ainakin mikit, laukku ja jälleenmyyntiarvo :)
 
Ja tunne siitä että on originaali, eikä vain hyvä kopio alkuperäisestä. Mulla oli aikaisemmin ihan ok Tokain Love Rock, mutta jotenkin se feelis on vaan jostain syystä eri kuin aidossa vehkeessä. Varmaan henkipuolen hommeleita...

Amerikkalainen mallisuoja ei päde ulkomailla, vain USA'ssa. Tämä oli eräs syy miksi Fender (Squier) siirsi valmistuksen osittain Japaniin aikoinaan. Fender ei pystynyt kilpailemaan japsi Fenkku kopioitten kanssa vaan päätettiin ottaa härkää sarvista ja ruvettiin itse tekemään "kopioita" omalla nimellä japanissa. periaatteessa euroopassakin voisi tehdä Fenkkuja mielin määrin mutta niiden myynti amerikassa on vaikeampaa.

Meikäläistä ei haittaa yhtään nuo kopsut....Nyt on niin isoista firmoista kyse, että mitä väliä.
Eriasia olis, jos vaikka joku Tokai tai Harleybentton kopiois jonkun Rautian tai Ruokankaan.

Minkäslainen soittimena tuo Staggi on? Tuolla keskieuroopan markkinoilla eivätten ole hinnan kiroissa.
 
Soittimena omasta mielestä erinomainen, vaikka kyllä se paljon säätöä kaipasi aluksi.
 
Onko tietoa, mistä puista tuo on kasattu?
 
Muistaakseni mahongista. Kaula ruusupuuta.
 
E. Muistin väärin. Body leppää.

Oma Tokai historiani juontaa juurensa vuoteen -92. Silloin piti saada jostain syystä Les Paul-mallinen kitara. Käteen tarttui käytetty Love Rock LS-50 vm.-85 ja se oli siinä.
...
Tosin tuota Tokain ostoa ei ole tarvinnut katua. Siinä on minulle kitaraa enemmän kuin tarpeeksi. Siinä on Les Paul-mallille tyypilliset piirteet, se soi ihan hyvin ja se on vieläkin nätti, ts se vanhenee arvokkaasti ränsistymättä (yksi laatukitaran tunnusmerkeistä). Potikat ja mikkikytkinkin ovat alkuperäiset, ei rohise eikä rahise. Virityskoneistot tosin piti vaihtaa, eivät romut kestäneet edes kahtakymmentä vuotta.
 
Meillä on melko samanlainen tarina (ja kitara). Itsekin vaihdoin virityskoneiston ja lisäksi mikit (SD JB ja ´59). Minun LS-50 on musta ja siinä oli alkuperäisenä zebra väriset paf-kopiot (Gotoh). Omani ostin n. -90.

Meikäläistä ei haittaa yhtään nuo kopsut....Nyt on niin isoista firmoista kyse, että mitä väliä.
Eriasia olis, jos vaikka joku Tokai tai Harleybentton kopiois jonkun Rautian tai Ruokankaan.
 
Ehkäpä harley benton ei onnistuisi kopiomaan laatua.

Ehkäpä harley benton ei onnistuisi kopiomaan laatua.
 
Nojoo.huono vertaus...Mutta jos vaikka epiphone tai tokai kopioisi Rautian.

Nojoo.huono vertaus...Mutta jos vaikka epiphone tai tokai kopioisi Rautian.
 
Niin mikä sulla on pointti? Suurilta saa varastaa, mutta ei pieniltä? Kuulostaa vasemmistolaisen käsitykseltä tasa-arvosta...

Niin mikä sulla on pointti? Suurilta saa varastaa, mutta ei pieniltä? Kuulostaa vasemmistolaisen käsitykseltä tasa-arvosta...
 
Sitähän se. Aivan naurettava tapa suhtautua asioihin, mutta kukin tyylillään.

Emmä tiedä, mutta toi uudehko Explorer malli houkuttelis...
 
http://www.tokai-guitars.co.uk/guitars/new_models/ex-55.jpg
 
Ei ole tokai, mutta katteles toria... hoho.