Yleistä keskustelua musiikista ›

Osittain vanhaa ja tylsää juttua, mutta pakko on yrittää tästä jotakin puhetta saada aikaiseksi, koska itseäni asia kiinnostaa niin soittajan kuin keikkajärjestäjänkin näkökulmasta.
 
Toissapäivänä treenikseltä kävellessäni osui silmään isolta valoscreenitlä mainos Antti Tuiskun keikasta. Muuten tuskin olisi edes jäänyt mieleen(en ole kohderyhmää), mutta lipun hinta sai leukani putoamaan. Härre ja jösses, lippu keikalle maksaa 20€! Onhan Tuisku kovassa nousukiidossa, varmasti tekee kovaa duunia ja niin päin pois, mutta että 20€ lipusta?!? Ja tottahan kai tuon summan lähes jokaisen pikkutytön iskät ja äiskät pulittavat, eli mikäs tässä nyt jannulla mättää?
 
Kyse ei ole todellakaan henkilökohtaisesti Antti Tuiskusta vaan ihmetykseni kohdistuu lähinnä artistien hinnoitteluun. Kuinka ihmeessä muutaman vuoden uran omaavia -olkoonkin nykyhetkellä menestyksekkäitä- artisteja voidaan myydä lähes samaan hintaan ja paikka paikoin jopa kalliimmalla kuin kokeneempia, suurempia, jalansijansa vakiinnuttaneita nimiä?
Tai siis.. Eihän se ole tyhmä joka pyytää.. Ja onhan esim näihin poppistarakisailijoihinkin upotettu pitkä penni, onhan se siis saatava takaisin jostain. Mutta omasta mielestäni touhusta puuttuu paikoin häpy aivan kokonaan. Kylmää touhua on ensin luoda täsmäartisteja tarkoin segmentoidulle ryhmälle ja sitten ylihinnoitella konserttiliput. Toisaalta, sama meininkihän toistuu "wanhojen klassikkotähtien" kanssa..
 
Loppuun sitten ne oikeat asiat, joista keskustelua toivoisin. Mistä lähtökohdista artistit hinnoitellaan? Millainen hinnoittelu on järkevää? Onko artistien (uusien ja vanhojen) hinnoittelussa mielestänne tapahtunut karkeita ylilyöntejä? Kuinka paljon milläkin osapuolella on sanavaltaa hinnoittelussa?
 
Siinä tärkeimmät. Vast. täm. lehd. toim.

Olen aina ollut sitä mietä, että artistin ja säestävän orkesterin palkkioiden suhde on pahasti pielessä eli: Solistin palkio on aina suurempi, kuin koko orkesterin palkkio yhteensä. Näin ollen solistin ei tarvitse tehdä kuin esim. muutama keikka kuukaudessa parjätäkseen mainoisti. Sen sijaan orkesterin tilanne on kokonaan toinen etenkin näin kovasssa kilpailutilanteessa missä eletään yhä vähenevien työtilaisuuksien suhteen. Markkinat ovat täynnä ja silti eri solistit hinnoittelevat itsensä yläkanttiin ja ovat näin osiltaan olleet vaikuttamassa mm. tanssipaikkojen kuolemiseenkin mielestäni. Kysynnän ja tarjonnan laki toki määrittelee työtilaisuudetkin ja jotkut hullut ovat valmiita maksamaan tuon ylihinnoitellun artistin pändeineen ja sitten kassa onkin tyhjä seuraavaan esiintyjän palkkioon ja ei kun lappu luukulle. Näinkin on käynyt. Nopea rahastus on siis käynnisssä esim. Antti Tuiskun ja muidenkin nopeasti suosioon nousevien artistilaulajien kohdalla.
Ura voi olla tosi lyhyt ja uusien tähtien kierto nopeaa, kuten heillä tuo rahastuskin.

Onko artistien (uusien ja vanhojen) hinnoittelussa mielestänne tapahtunut karkeita ylilyöntejä?
 
No joku madonna pitää lippujen hintana kai aina 90-120e(!) että siinä on yks törkeä ylilyönti, kun mun mielstä esim velvet revolverinkin keikka viime syssynä oli ylihinnoiteltu(45e), kun bändihän oli vasta aloittanut, mutta olihan siinä toisaalta guns n roses-bonus mukana joten se nyt menee vielä. Musta 50e on ehdoton yläraja yksittäisestä keikasta.

Noi keikkalippujenn hinnat on kyllä vähän liikaa. Joku 20€ nyt menee vielä mutta 50€ jostain stadionkeikasta.

Noi keikkalippujenn hinnat on kyllä vähän liikaa. Joku 20€ nyt menee vielä mutta 50€ jostain stadionkeikasta.
 
Eikös se stadionin vuokra ole jotain aivan hirvittäviä summia, ja eivät ne ulkomaalaiset tänne ilmaiseksi pääse, kyllä niitä kulujakin on sitten eri malliin. Isoilla bändeillä jotka ulkomailta tulevat saattaa olla satoja ihmisiä kiertueella mukana joille pitää jotain myös maksaa.

mulla on semmonen tuntuma että tulokas-artisteja myyvällä toimistolla on myös iso vaikutus siihen artistin liksaan.
toimistohan on tietoinen siitä että se tulokas on todennäköisesti vain (max) yhden vuoden pinnalla ja siinä ajassa toimiston on saatava "tuotteestaan" mahdollisimman hyvä tuotto, eli keikasta laskutetaan hirveitä summia.
sertzo on ihan oikeessa, että ei oo mitään järkee siinä, kuinka se liksa sitten jakautuu pändin ja "taiteilijan" kesken, mutta eihän se toimisto tai artisti tietenkään halua totuttaa pändiä liian hyvään liksaan. muutenhan sitä hyvää liksaa vois joutua maksamaan kaikille jatkossakin. niin, ja sittenhän ei jäis itelle enemmän... ;)
 
ed:tässä en siis moiti mitenkään tuiskua. oon nähnyt sitä riittävästi livenä ja tiiän että se on omassa lajissaan ihan pystyvä sälli, vaikken siitä ite niin piittaakkaan.

Tulipa vielä mieleeni erään 80-luvun tangokuninkaan orkan kosketinsoittajan aiheellinen valitus aikoinaan siitä, että kunkkusolisti päättikin lähteä vaimoineen kesken kiihkeän keikkakauden Karibialle lomalle. Hän vain ilmoitti orkalle vajaa viikkoa ennen näin käyvän. Bändi jäi näin ollen ns. tyhjän päälle ilman ansiotuloja ainakin pariksi viikoksi. Kunkku osoitti näin vain totaalista välinpitämättömyyttä säestävää orkkaansa kohtaan, kun oma etu ja loma olivat etusijalla. V..tu, mulla olisi saattanut jo tuolloin luuvitonen heilahtaa!

Tulipa vielä mieleeni erään 80-luvun tangokuninkaan orkan kosketinsoittajan aiheellinen valitus aikoinaan siitä, että kunkkusolisti päättikin lähteä vaimoineen kesken kiihkeän keikkakauden Karibialle lomalle. Hän vain ilmoitti orkalle vajaa viikkoa ennen näin käyvän. Bändi jäi näin ollen ns. tyhjän päälle ilman ansiotuloja ainakin pariksi viikoksi. Kunkku osoitti näin vain totaalista välinpitämättömyyttä säestävää orkkaansa kohtaan, kun oma etu ja loma olivat etusijalla. V..tu, mulla olisi saattanut jo tuolloin luuvitonen heilahtaa!
 
tyypillistä! ja tota tapahtuu aina vaan.

Monasti se on kyllä kysyntä, kun sen hinnan määrittelee, silloin on taottava, kun rauta on kuumaa (nykyään kun vielä sitä kuumuttaa saattaa kestää vain hetken...).
 
On sitä karuja esimerkkejä olemassa; bändi teki aktiivisesti keikkaa ympäri maata itse keikat hoitaen. Iso ohjelmatoimisto nappasi bändin - keikkahinta nousi 1000mk tasosta luokkaan 10.000mk... bändi ei tehnyt enää yhtään keikkaa...

Monasti se on kyllä kysyntä, kun sen hinnan määrittelee, silloin on taottava, kun rauta on kuumaa (nykyään kun vielä sitä kuumuttaa saattaa kestää vain hetken...)....

Jep, Borskun linjoilla! Tottakai pitää pyytää niin paljon kuin joku maksaa. Ei siinä ole mitään pahaa. Kyllä sen sitten huomaa jos pyynnöt on liiallisia.

Ja todellakin, takoa pitää silloin kun rauta on kuuma, oli kyse mistä musasta tahansa.

Jep, Borskun linjoilla! Tottakai pitää pyytää niin paljon kuin joku maksaa. Ei siinä ole mitään pahaa. Kyllä sen sitten huomaa jos pyynnöt on liiallisia.

Ja todellakin, takoa pitää silloin kun rauta on kuuma, oli kyse mistä musasta tahansa.
 
Joo, on todellakin huomattu ainakin, jos pyytää esim. vaikka rav.muus. tess:in mukaisia, niin eipä tarvi keikkoja juuri tehdä ja siksipä ne tosi harvat keikat, jotka yksin joskus vielä harmonikalla turskuttaen teen, kun pyydetään, rajoittuvat n. pariin tuntiin esim. syntymäpäivillä ja jne. Monasti olen kieltäytynyt, koska omaan myös itsekritiikkiä taitojeni suhteen ko.soittimella.
Kieltäydyn ehdottomasti myös nykyisin kaikista mahdollisista pändituurauskeikoistakin hintatason ollessa tämän, mikä näillä seuduilla näköjään on varsinaisella soittimellani bassolla.
 
Nyt häivyn täältä m-netin palstoilta mökille pariksi päiväksi.

Toissapäivänä treenikseltä kävellessäni osui silmään isolta valoscreenitlä mainos Antti Tuiskun keikasta. Muuten tuskin olisi edes jäänyt mieleen(en ole kohderyhmää), mutta lipun hinta sai leukani putoamaan. Härre ja jösses, lippu keikalle maksaa 20€! Onhan Tuisku kovassa nousukiidossa, varmasti tekee kovaa duunia ja niin päin pois, mutta että 20€ lipusta?!?
 
Tänään Tampereen Pakkahuoneella hieman kokeneempi karju Graham Bonnet samaan rahaan 20€.

Onhan nuo lippujen hinnat nykyään aika kalliita vaikka bändi olisikin kokenut.
Black Sabbath esim on aika legenda bändi mutta 53 euroa on melkein mistä tahansa keikasta liikaa.
 
Antti Tuiskusta puolestaan 20 euroa haloo?! Artistien takana oleva ura voisi ottaa huomioon, Anttihan maksaa melkein enemmän kuin Led Zeppelinin Robert Plantin keikka pakkahuoneella.

Loppuun sitten ne oikeat asiat, joista keskustelua toivoisin. Mistä lähtökohdista artistit hinnoitellaan? Millainen hinnoittelu on järkevää?
 
Kysyntähän hintarajat antaa. Siksi ei oo olemassa mitään "pitkän linjan bonuksia" luonnostaan, mutta kyllä usein siten, että vuosien varrella sitä yleisöä on kertynyt eri sukupolviin ja -puoliin. Siksi levymyynti ei välttämättä korreloi ollenkaan keikkasukseehen.
 
Mutta sitten pikkumutta ja se on siinä, että kannattaa miettiä, mitä haetaan.
 
Jos on tarkoitus olla kehissä pidempäänkin, appelsiinia ei kannata kovin puristaa, koska siitä alkemistisella reaktiolla tuleekin sitruuna. On näitä tapauksia, missä orkan bisnespuoli on sukseen harjalla rokottanut kaiken, minkä irti saa sillä seurauksella, että kun se suksee on taittunut, onkin vittuuntunut keikkajärkkäri antanut takaisin jopa niinkin, että artisti olisi saattanut vetää huomattavasti enemmän, mistä järkkäri on suostunut maksamaan.
 
Kannattaa muistaa, että vakiintuneet keikkajärkkärit ovat erittäin liittoutunutta jengiä. Jos joku nousukiitoa harjoitteleva rokkibändi saa yhtŽäkkiä talven ainoan lavakeikan Nivalaan, voi olla jokseenkin varma, että kyseessä on tsekki.
 
Toisaalta ylenmääräinen höveliyskään ei kannata. Näinkin on tapahtunut, että bändi on riippumattomuususkossaan ja faneja palvellakseen ottanut niin vähän kuin on ollut mahdollista. Sillä seurauksella, että liksa on ollut neljä tonnia, ei valoja ja kottaraisen pöntöt PA:na, järkkäri pistänyt sen tavanomaisen kuudenkympin lipun ja sisällä ollut kaksijapuoli tuhatta ihmistä. Kukaan ei nähnyt eikä kuullut mitään, bändille ei tullut rahaa ja sekä yleisöä että bändiä vitutti. Nupiksi bändi sai vielä yleisön vihat niskaansa.
 
Näissäkin asioissa on bändin itsensä mietittävä, missä mennään ja hommattava sen mukaiset palkkalaiset.
 
Mutta sinänsä mä en nyt oikein oo valmis uskoon, että Suomessa keikkojen lipunhinnat olisivat jotenkin kalliit. Ongelma on vain siinä (siis klubipuolella), että keikoilla käynti tulee kalliiksi, koska ne alkaa niin myöhään, että siinä on jo nestehukkaa välttääkseen pakko vetää häppää. Harva lähtee himasta klo 24 katsoon keikkaa. Ei oikein pääse fiilikseen enää.

Mulla on erittäin vahva tuntu, että euroihin siirtymisen myötä kovin monen bändin liksa nousi; summa pysyi samana, mutta perämerkki vaihtui...
 
Onko pääsylipuille käynyt samoin? Ennen monelle klubille maksoi 20 mk ja nyt 4-5€, nousua, prosentuaalisesti melkoistakin...
 
Toisaalta isot stadionluokan keikat maksoi jo 80-luvulla yli 200mk... nyt siis 45-50€...

Toisaalta isot stadionluokan keikat maksoi jo 80-luvulla yli 200mk... nyt siis 45-50€...
 
Itse maksoin rollareiden keikalle 92€. Yhtä eläväisiä ja tuoreita dinosauruksia olisi nähnyt eläintieteellisessä museossa parilla eurolla.

Suomen kaksi tykeintä bändiä Stam1na ja Mokoma yhteishintaan 8e. Eli 4e per bändi. On siinä matkaa Tuiskeeseen.

No tässähän vanhat parrat jo sen tärkeimmän toivat esiin: kysyntä ja tarjonta.
 
Black Sabbath saattaa maksaa paljon, mutta jos se silti myy stadikan loppuun minuuteissa, niin mikäpä järki olisikaan ollut järkkärillä myydä persnetolla puoleen hintaan? Niin se homma (valitettavasti?) toimii: lipun hinnaksi laitetaan mahdollisimman suuri numero, jolla väkeä vielä saadaan paikalle sopiva määrä. Köyhät kaatukoot -- se on bisnestä, ei hyväntekeväisyyttä. Ei kannata miettiä vetääkö Stam1na paremman keikan kuin Stones, se ei nimittäin vaikuta siihen, että toisen lippuhinta on 20-kertainen.
 
Antti Tuiskulla on ainakin vielä toistaiseksi fanikuntaa sen verran, että 20 euron liputkaan eivät potentiaalisia katsojia pois karkota. Siispä taotaan sitä rautaa. Eikä Paviljonki varmaankaan ole halvin mahdollinen paikka karkeloiden järjestämiseen; naapurissa Lutakossa pyöritetään taloutta aivan erilaisista lähtökohdista, ja näin saadaan lipunhinnatkin pidettyä erilaisissa lukemissa. Paviljongissa narikkavahdit eivät esimerkiksi seiso ovella ilmaiseksi, eikä siivoushenkilöstö tee yötyötä palkatta
 
Myös vertailu pitkän linjan artistien ja tämän päivän tähdenlentojen välillä on em. syistä aivan tarpeetonta. Eri yleisö, eri keikkapaikka, erilaiset kustannukset. Menneillä saavutuksilla on merkitystä tasan sen verran, kuinka paljon ne tuovat kuulijoita keikalle tänä päivänä.

Käytännössä kuka tahansa voi laskea break even pointin... siinä kun ottaa huomioon artistin hinnan, markkinoinnin, tilavuokran, henkilökunnan, Teostot, oman liksan jne jne tulee se vaadittava lipun hinta väkisin vastaan.
 
Harvoin ne hinnat on tuulesta temmattu.