Bänditoiminta ›

Niinpä. Ollaan vähän kuin töissä sillä. Ja tässä tapauksessa työnantaja hoitaa hommat. Toimii.
 
Silloin kun orkesterilla on valistunut itsevaltias joka oikeasti saa asioita aikaan niin onhan siinä helppo olla. Olen ihan vähän kade. :) Mutta tossa tosiaan ihan esimerkin takia. Kun te keikkailette Jalo promotoi samalla omaa nimeään, ja omia biisejään. Siksi on vähintäänkin kohtuullista että keikkapalkka jaetaan tasan. Teillehän se on soittamisen ilon lisäksi ainoa palkka.
 
Sama siis ketjun aloittajalle jos hän toimii omassa orkesterissaan "pomona".

Kuskille kymppi ja loput tasan... neljasosalla saa just sen pari tuoppia tai tupakka askin ja pussin karkkia...

Liksasta vedetään päältä pois soittajien matkustuskulut joko keikkapaikalle suoraan tai kokoontumispaikalle, lisäksi laitteistovuokrat (yleensä pelkät rummut vuokralla, joskus peräkärry) ja bensakulut. Näiden lyhennysten jälkeen loput rahat on aina jaettu tasan kaikille, yleensä laulajammekaan, joka keikat aina myy, ei ota yhtään ylimääräistä vaikka ollaan yritetty pakottaa. Ensi viikonloppuna kaksi keikkaa taas tiedossa, puolen toista sadan euron paikkeille jää suurinpiirtein ihtellekin käteen, ja kulut jää pieniksi kun toinen keikka on suurimman osan bändin jäsenistä kotipaikkakunnalla.
 
E: Niin ja toisella bändillä olemme tällä hetkellä 30€ pakkasen puolella, eli auton bensatankki on syönyt enemmän mitä olemme keikoistamme saaneet. Eli tämän heviorkesterimme keikkapalkkiot on ollut helppo jakaa soittajien kesken, koska ainut joka ne rahat näkee, on se jamppa joka tankkaa.

Joo voisihan tuon keikkapalkkion ''epäreilusti'' jakaminen tehdä hallaa bändin sisäisile suhteille. Mutta toisaalta siinäpä erinomainen keino savustaa joku bändin jäsen ulos porukasta, jos ei ole muuten kanttia sitä hänelle kertoa.

Joo voisihan tuon keikkapalkkion ''epäreilusti'' jakaminen tehdä hallaa bändin sisäisile suhteille. Mutta toisaalta siinäpä erinomainen keino savustaa joku bändin jäsen ulos porukasta, jos ei ole muuten kanttia sitä hänelle kertoa.
 
Jos ei senvertaa selkärankaa löydy, että pystyisi sanomaan naamatusten suoraan tuollaista asiaa, niin ennemminkin kannattaisi harkita harrastukseksi jotain yksilölajia.
 
:)

Jos ei senvertaa selkärankaa löydy, että pystyisi sanomaan naamatusten suoraan tuollaista asiaa, niin ennemminkin kannattaisi harkita harrastukseksi jotain yksilölajia.
 
:)
 
Viittaatko jääkiekkoon tai sauvakävelyyn?
 
PS EDIT. Sori, ei pitänyt, off topiccia. Eikä viittaa kehenkään.

Harvoin keikkapalkkioista jää paljoakaan käteen, bensat, laitevuokraukset ja tenuttelu keikan päätteeksi ja hups ollankin miinuksen puolella...pääasia että saa soitella. Jos kuitenkin on niin onnekas että saa sitä fyffeä ihan hyvinkin, niin siitä summasta mikä jää viivan alapuolelle jaetaan jokaiselle soittajalle tasapuolisesti oma osa.

Samoin mekin ollaan ostettu pändrin yhteisillä rahoilla härpäkettä. Ja se on sen ajan murhe, jos joku lähtee pois.

Tietysti voisi laskea, että mä "hallintojohtajana" teen enemmän duunia, myyn keikat, sovin keikka- ja treenijärjestelyt ja teen kaikki koiran hommat, joita muut ei viitsi/halua, mutta eipä mua kukaan tähän oo pakottanut.
 
meistä kaikki tekee vuorollaan enemmän duunia, myy keikkoja, sopii keikka- ja treenijärjestelyjä ja tekee koiranhommia, ja näin pienellä porukalla se vielä mukavasti kiertää. ne jotka pääsee vähemmällä järjestelypuolella, roudaa ja kuskaa ja tekee muunlaista paskanakkia. toiminut loistavasti jo pari vuotta. ehkä tytöt on vaan solidaarisempia?

Meidän rumpali ehdotti joskus että minä ottaisin enemmän rahaa tuosta keikkapalkkioista kun minä teen biisit, sanat, järkkään keikat (tai siis olen lähinnä yhteyshenkilö näissä hommissa), mainostuksen yms. mutta tulin siihen lopputulokseen että on järkevämpi maksaa palkkio tasan koska ne ihmiset joutuu kuuntelemaan mun vittuilua ja äksyilyä aina. Työnjako on siis loistava.

Bändihengen ja sitoutumisen kannalta on parasta, että keikkaliksa jaetaan tasan. Se hillitsee sellaista asetelmaa, että joku/jotkut vetää hommaa ja toiset on vain mukana (vaikka näinhän se useimmiten ainakin jossain määrin menee).
 
Toisaalta, jos yhdelle koituu keikkailusta jatkuvasti kuluja ja muille ei (esim. keikan hankkimiskulut, keikkareissu hoidetaan yhden soitajan autolla etc.), silloin on ihan oikein, että kulut kompensoidaan keikkaliksassa. Tuo osuus ei olekaan varsinaista liksaa vaan kulukorvaus...

Meillä homma on samalla tavalla kuin poppamiehen pumpulla. Keikkaliksan päältä juoksevat kulut pois ja loput bändin tilille. Bändin rahat ovat tähän mennessä ( ja vielään pitkään tulevaisuudessakin) käytetty laitehankintoihin. Tavoitteena on, että ei itse tarvitse maksaa kuitenkin aika kalliista harrastuksesta. Kamat ovat näin nimenomaan bändin omaisuutta, ei kenenkään sen jäsenen. Jos joku eroaa bändistä, ei hänellä näin myöskään ole vaateita bändin laitteistoa kohtaan. Jos bändi hajoaa, kamat realisoidaan ja rahat jaetaan tasan. Ymmärrän kyllä , että asia saattaa olla kinkisempi jos leipä tulee pelkästään soittamisesta.

meistä kaikki tekee vuorollaan enemmän duunia, myy keikkoja, sopii keikka- ja treenijärjestelyjä ja tekee koiranhommia, ja näin pienellä porukalla se vielä mukavasti kiertää. ne jotka pääsee vähemmällä järjestelypuolella, roudaa ja kuskaa ja tekee muunlaista paskanakkia. toiminut loistavasti jo pari vuotta. ehkä tytöt on vaan solidaarisempia?
 
Meillä on sama homma, yksi myy keikat, mä hoidan kotisivuja, yksi hoitaa auton ym. ym. Toimii. Keikkapalkkio sitten tasan.
 
Enää en pistä rahojani yhteisiin kamoihin, kerran nuorena poikana olen niin tehnyt. Mulla kävi hyvä tuuri, jaossa mulle jäi mikkejä,telineitä ym. pientä ja helposti rahaksi muutettavaa kamaa, olisi voinut käydä niinkin että käteen olisi jäänyt jotain kuution kokoisia, vanhentuneita alapääkaappeja, joista kukaan ei olisi enää maksanut mitään.Mikään bändi ei ole ikuinen tai ainakin soittajilla on tapana vaihtua.

Jos kyse olisi mun bändistä johon haluan panostaa ja jossa pääsen toteuttamaan sellaista musiikkia jota haluan sekä haluaisin jatkaa bändiä niin pitkään kun se vaan on järkevää, niin ehdottomasti jakaisin kulujen jälkeen kaikki tasan. Enkä pelkästään keikkapalkkioita vaan kaikki tulot. Mielestäni tosimaailman esimerkkejä katsellessa tämä on paras ratkaisu pitkässä juoksussa. Esim. U2, Garbage..
Siis kun kaikki bändin jäsenet ovat täysipainoisia jäseniä jotka osallistuvat jollaintapaa kaikkiin työvaiheisiin tms.
 
ps. mua ei sitten saa laittaa myöhemmin tilille tästä lausunnosta ;)

Enkä pelkästään keikkapalkkioita vaan kaikki tulot. Mielestäni tosimaailman esimerkkejä katsellessa tämä on paras ratkaisu pitkässä juoksussa. Esim. U2, Garbage..
 
Mistä sä tiedät, kuinka bändeissä tulo jakautuu? Levynkannen krediitit eivät ainakaan kerro välttämättä mitään siitä, kuka biisien virallisiin kaavakkeihin on kerkitty tekijäksi, ne ovat vain ostajaa varten, ja saattavat olla hyvinkin totuudenvastaisia.
 
Sellaisetkaan bändit, jotka levyillään ilmoittavat kaikkien jäsenten tehneet biisit yhdessä harvoin oikeasti tekevät niin. Pääasiallinen _suunnitelmallinen_ biisinkirjoittaminen kun yleensä kaatuu loppupeleissä yhden tai enintään kahden bändiläisen harteille, eivätkä nämä välttämättä halua antaa tulojaan pois.
 
Lauluntekeminen on rahanarvoista hommaa. Bändeissä kun rikastua voivat ainoastaan ne, jotka kirjoittavat biisejä, kuten rollari-basisti Bill Wyman liian myöhään huomasi. Ei kannata olla liian jalo ja sitten katkeroitua loppuiäkseen, jos voi yhtä hyvin ilmoittaa asian niinkuin se todellisuudessa on.

Mistä sä tiedät, kuinka bändeissä tulo jakautuu?
 
Olet aivan oikeassa. En tiedäkään varmaksi. Tässä yhteydessä luotan vain bändin jäsenten uransa eri vaiheissa haastatteluissa toteamaan ja bändin webbipäiväkirjoissaan kirjoittamaan.
Todellisuus voi toki olla ihan erilaista ja yksikään näiden bändien esittämä biisi ei olisi edes heidän tekemä oikeasti. Näin paranoidiksi en kuitenkaan tahdo ruveta ennen kuin toisin todistetaan. Ja toisaalta, eihän se minua niin hirveästi liikuta niin kauan kuin musiikki miellyttää.