Rummut: rumpukamat ›

Vähän aikaa sitten kävi järkyttävä tapaus. Meillä oli esitettävänä yksi biisi yhden koulun juhlan avaukseen. Harjoitukset olivat aina menneet loistavasti ja oli tuo samainen (helppo) biisi ennenkin esitetty.
 
No siinä sitten porukkaa alkoi lappamaan sisään, ja kun kaikki oli sisällä, alkoi soitto. Kitaristi aloitti reippaalla pop temmolla intron. Intron jälkeen tietenkin lähdin mukaan. Sitten muutaman tahdin jälkeen aloin huomata, kuinka kitaristi alkoi hieman laahata. Siinä sitten yritin jatkaa samaa tempoa, että kitaristi pääsisi taas mukaan, mutta turhaan. Ei hän tajunnut mitään. Osa biisistä siis meni siihen, että minä ja kitaristi (muita en kuullut) soitimme eri temmolla. Se kuullosti järkyttävältä. Minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hidastaa. Se ei kuitenkaan jäänyt siihen, hän hidasti melkein koko biisin ajan, paitsi silloin, kun tuli kitaraväliosa, jossa hän taas seilasi temmon kanssa. Sitten taas alkoi hidastaminen, kun rummut lähtivät uudelleen mukaan.
 
Olen varma, että se en ollut minä, jolla oli ongelmia timen kanssa. Toisaalta olen varma, että se vaikutti siltä. Arvatkaa vain vituttaako. Mitä te olisitte tehneet? Onko teille käynyt näin? Yhdessä vaiheessa meinasin heittää kitaristia kapulalla ja lopettaa soittamisen.

Kaikki syyt aina vieritetään rumpalin päälle. Muut mällää -> viattoman rumpalin syytä.

Juu jos on treeneissä menny hyvin, niin ei muuta ku keskustelemaan kitaristin kans. Voi olla että jännityksen takia menny sillä perseelleen tai sitte ollu niin erilaista soittaa vaikka jonku monitoroinnin takia. Käsket vaan sen skarpata niin luulis että eiköhän se siitä.

Jos muut eivät tunnu seuraavan, niin soitan hetkellisesti kovempaa (volumessa). Jos ei auta niin sit vaan raju avautuminen biisin jälkee ja ens kerralla paremmin :P
 
Arvaapa vain kaksi kertaa tekikö mieli "hieman avautua" sen biisin jälkeen, mutta en oikein kehdannut siinä alkaa "keskustelemaan". Kyllä vihastuttaa. No myöhemmin tänään voisi hieman keskustella tapahtuneesta.

Juu jos on treeneissä menny hyvin, niin ei muuta ku keskustelemaan kitaristin kans. Voi olla että jännityksen takia menny sillä perseelleen tai sitte ollu niin erilaista soittaa vaikka jonku monitoroinnin takia. Käsket vaan sen skarpata niin luulis että eiköhän se siitä.
 
Sehän siinä toisaalta oli, kun ei ollut monitoreita. Onkohan mahdollista, ettei hän kuullut soittoani?! Perkele, ei kenelläkään soittajalla silti niin huonoa timeä voi olla, vielä kun on monia vuosia soittanut ja sitä ennen ollut rumpalikin.

Sehän siinä toisaalta oli, kun ei ollut monitoreita. Onkohan mahdollista, ettei hän kuullut soittoani?! Perkele, ei kenelläkään soittajalla silti niin huonoa timeä voi olla, vielä kun on monia vuosia soittanut ja sitä ennen ollut rumpalikin.
 
Toi on aika tyypillistä keikkajännitystä. Kun keikkoja alkaa olla takana, niin jännityskin helpottaa. Sun kannattaisi sopia jostain "jipoista" muiden kanssa, jos tulevaisuudessa huomaat vastaavaa. Esimerkiksi muutama kova, käskevä isku virveliin + splashiin usein herättää muutkin tarkkailemaan soittoaan. Kyllä siellä lavalla rummut kuuluu, varmaankin parhaiten kaikista soittimista.

Rumpalin kuulee aina. Jos ei kuule, niin rumpalin on soitettava lujempaa. Minua ei sinänsä ihmetytä lainkaan se, että tuo performanssinne meni miten meni, koska se oli kuitenkin koulukeikka ilman monitorointia ja tietyin volyymirajoituksin. Homma vaan on valitettavasti siten, että tuommoisissa rumpali joutuu soittamaan hiljempaa ihan vaan siksi, että joillakuilla on obsessio sen kanssa, että rummut mukamas tulee yli, eikä siksi että sille olisi mitään erityistä tarvetta. Siinä tapauksessa voisi olla ihan mahdollista, että kitaristi ei vain kuullut, mutta pidän todenäköisempänä sitä, että keskittyminen katosi jonnekin jännityksen takia.

Vähän aikaa sitten kävi järkyttävä tapaus...
 
Tätähän se on. Huono yhteensoitto = Huono rumpali, ainakin yleisön mielestä...

Tätähän se on. Huono yhteensoitto = Huono rumpali, ainakin yleisön mielestä...
 
Joo, eikä välttämättä ainoastaan yleisön mielestä. Aika herkkiä ne muutkin soittajat on huomauttamaan nimenomaan rummuista. Silloin tällöin on joutunut metronomin kanssa todistamaan oman timensä, ennenkuin muut edes viitsivät kiinnittää mitään huomiota omaan soittamiseensa. Varsinkin, jos basso alkaa kiilailla tai sleebailla, niin useimmiten katsotaan rumpalia.

When drummer shines, band shines-sanonta kuvaa ihan hyvin rumpalin asemaa orkesterissa. Tästäkin keskustelusta kumpuaa esiin se, että time on se, joka saa bändin kuulostamaan hyvältä. Kaikkien vastuulla on timessä soitto ja laulu (paitsi Topi Sorsakosken). Rumpalia usein syytetään, vaikka kitaristit nojaa niin eteen, että rumpalin on pakko seurata. Muuten kuulostaa vielä huonommalta.

When drummer shines, band shines-sanonta kuvaa ihan hyvin rumpalin asemaa orkesterissa. Tästäkin keskustelusta kumpuaa esiin se, että time on se, joka saa bändin kuulostamaan hyvältä. Kaikkien vastuulla on timessä soitto ja laulu (paitsi Topi Sorsakosken). Rumpalia usein syytetään, vaikka kitaristit nojaa niin eteen, että rumpalin on pakko seurata. Muuten kuulostaa vielä huonommalta.
 
Näin se on. Yleensä muut soittajat siirtää mielellään kaiken timevastuun rumpalille. Siihen leikkiin ei kannata ryhtyä. Mä olen aina toivottanut kaikki bändin jäsenet tervetulleiksi timetalkoisiin. Ei yksi mies bändiä tee ( paitsi Yhden Joukon Orkesteri ).

Minulla oli juuri se tilanne, että kun kitaristi laahasi jo niin pahasti, että se kuullosti aivan järkyttävältä, niin oli pakko alkaa seurata. Ja sitten se kuullosti siltä, että minä olisin munaillut täysillä. Kyllä ahdistaa.
 
Kävin muuten äsken tarkistamassa metronomilla, kuinka paljon tempo heitteli, jäi meinaan aika tarkaan ne temmot mieleen. No ei siinä sen enempää kuin 40bpm tullut hidastusta. Ja se tuli siis entiseltä (

Olen yrittänyt jo kaksi kertaa editoida tuota juttuani, mutta tämä ei oikein siitä tykkää tämä muusikoiden.net. Siitä jäi nyt vähän juttua pois.
 
Oman bändin kanssa onneksi timet pysyy yhdessä.

Vaihda kitaristia.
 
No ei vaiskaan.
 
Mutta en tiedä mistä se johtuu, että niin monet ajattelevat sen timen olevan jokin pelkkä rumpalin "tehtävä" ja aina kun jokin kusee yhteissoitossa (useimmiten liittyy timeen), niin heti on syyttävä katse rumpalissa eikä edes vaivauduta ajattelemaan sitä omaa soittoa. Eikös se time pitäis olla sitä todellista yhteensoittoa, ja tietysti niin, että kaikilla soittajilla on suht sama timekäsitys (Täytyy osata soittaa yksin timessä, jotta voi soittaa muiden kanssa), eikä niin, että jokainen soittaja vetelee omassa timessä ja kattelee sit vuoronperään toisiaan, että miks kuset.

Kouluesiintymisistä sekakokoonpanoilla ei todellakaan tarvitse ottaa paineita. Ne on lähes poikkeuksetta määrätty menemään vituiksi. Vika on tietty muitten mielestä aina rumpalin, mutta eiköhän oo tärkeintä, että itse tiedät miten asiat ovat menneet. Tietty myös mahdollisten virheiden myöntäminen on tärkeää ja motivoi hyvin korjaamaan niitä.
Harvat itseään täydellisenä pitävät soittajat viitsivät harjoitella heikkouksiaan kuntoon, kun niitä ei kerran ole.

Hyviä bändin timen parannusharjoituksia:
 
-klikki, rummut ja basso. Kaikki keskittyy timen ylläpitoon.
 
-klikki, basso ja kitara. Kaikki keskittyy timen ylläpitoon.
 
-jne.
 
-oon soitattanu koko bändiäkin pa:sta klikkiä ajaen. Monesti ensin on ollut hankalaa mutta äkkiä soittajien korvat on kehittyny ja bändin time on parantunut huomattavasti.
 
Rumpalin kannattaa treenailla salaa yksikseen klikin kanssa että on varmasti timeltään bändin paras. Kun tämän muutkin huomaavat niin syntyy luottamus jolloin rumpali voi liidata ja muut kuuntelee ja seuraa.

Jaaha poijjaat. Arvatkaapas, mitä. Munasin itseni. Pahan kerran.
 
Kaikki selittyi akustiikalla. Laulu ja kitara oli kytkettynä PA:han suoraan. Monitoreja ei ollut tietenkään. Kaiutin kaapit työnsivät äänen kiviseinään. Sieltä se heijastui minulle. Ja näin oli sitten ääni matkannut sopivan matkaa, että minulle kuullosti siltä, että kaikki muut laahaavat. Siinä hidastaessani siten, että se kuullosti itselleni oikealta, menikin se oikeasti päin vittua. Ja nyt vituttaa. Kaikki lyömäni iskut olivat jäljessä, kun soitin itselleni hyvin timeen. Eli käytännössä koko soitanto kuullosti niin kauhealta, että saa kyllä toista yhtä paskaa hakea. Nyt taidan ymmärtää, miksi isoissa sinfonia orkestereissa on kapellimestari. Ennen en sitä tajunnut. Se on aivan helvetin vaikea soittaa siten, että oma soitto kuullostaa menevän epätimeen, vaikka se ei sitten lopulta menekään. Nyt kyllä munasin itseni pahemman kerran.

Jaaha poijjaat. Arvatkaapas, mitä. Munasin itseni. Pahan kerran.
 
Ei se maailma tuohon kaadu, tsemppiä:)

Ei se maailma tuohon kaadu, tsemppiä:)
 
Ei niin, mutta kyllähän se silti pistää vituttamaan pahemman kerran.