Rock, pop, alternative ›

Muistanpa silloin joskus vuosituhannen vaihteessa, kun ekaa kertaa kuulin bändin vastailmestynyttä debyyttipitkäsoittoa... Innostuin erittäin paljon, eikä innostusta todellakaan lieventänyt jouluna -01 ilmestynyt Vuoden synkin juhla. Seuraava levy, vuotta myöhemmin ilmestynyt Kaajärven rannat on mielestäni bändin paras levykokonaisuus.
 
Erittäin lähelle Kaajärveä päästiin myös Surut pois ja kukka rintaan -levyllä, ja kieltämättä viimeksimainittu on auennut ajan myötä yhä enemmän. Kuolleen miehen kupletti on biisinä loistava, mutta EP:llä muut biisit eivät välttämättä oikein potki...no, ehkäpä en ole kuunnellut sitä riittävästi. Kuutamourakat ja viimejouluinen Tavastian-keikka avasivat itselleni noita b-puolia ja EP-raitoja. Hyvältä kuulostaa.
 
Tämänhetkiset V-suosikkini:
1. Kaisloja
2. Tuoni tuo, tuoni vie
3. Kuolleen miehen kupletti

Huomenna sitten Unholan Urut kokopitkä kaupoissa.

Tälläkin hetkellä soi.
Noutajan valssin kun aikoinani hankin, on Viikate kuulunut bändeihin, jota seuraa, mutta jota ei koskaan ylly listaamaan suosikkeihinsa. Sitten kun alkaa järjellä katselemaan, että kuinka paljon bändi on minulle antanut musiikissaan, tuntuu että en arvosta sitä tarpeeksi. Vaikka joskus tuntuu, että uutta materiaalia ilmestyy liikaakin ja uudistukset ovat pieniä, on tyylissä joka kerta löydettävissä jotain uusia puolia eikä siihen samaan muottiin ole vielä ainakaan kyllästymään päässyt.
Noutajan valssi on kesälevyistä ehdoton. Synkimpänä sydäntalvenakin sen kuuntelu saa mielen karkaamaan viljapellonvierustaan, hiekkatielle ja kotiseudun maalaismaisemiin. Vuoden synkin juhla pystyy taas kääntämään kesähelteen lapsuuden jouluiksi (vaikka ne onnellisia pääasiassa olivatkin). Kaajärven rannat on syksylevy, se on sumua ja märkää maata, ruskeita lehtiä maassa, muistoja lokakuisista metsätöistä kotitilalla ja kylmää tihkusadetta järven pintaan.
Surut pois ja kukka rintaan ei vie mielikuvamatkalle mihinkään vuodenaikaan, se vain rokkaa ja svengaa ja toimii.
Yksinkertaisuudestaan ja rokkimeiningistään huolimatta mielikuvamusiikkia. Tässä iso osa on tietysti Kaarlon etevillä sanoituksilla, jotka jaksavat olla kiinnostavia, vaikka ovat kalunneet samaa luuta alusta asti. Sanoitukset ovat varmaan suurin syy siihen, että tämä musiikki jaksaa kiinnostaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
 
Parhaita biisejä:
1. Tuoni tuo, tuoni vie
2. Kuolleen miehen kupletti
3. Päivän peili
4. Häpeän lyhty
5. Taisto-Vainaan valssi
(ja tähän en laskenut instrumentaalipätkiä, jotka saavat poikkeuksetta kyynelkanavat huutamaan leipää.)

Perkule! Kuutamourakat-levykin on hyllyssä, mutta jäänyt liian vähälle huomiolle. Täytyy korjata asia pikimmiten!
 
Unholan Urut tulee todennäköisesti hankittua.

Unholan urut jäi vielä hankkimatta, odotan innolla vinyylipainosta.

Oisin ehkä ostanu tänään urut, mutta ei smacksissä ollut.
 
En kyllä ajatellutkaan että siellä olisi!

Tulipa tänään iltapäivällä juteltua Kaarlen kanssa ja juttutuokion hedelmät ovat nyt luettavissa:
 
Haastattelu -> http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=56
 
Arviot uutukaisesta ja kahdesta edeltäjästä luettavissa huomenissa.

Oisin ehkä ostanu tänään urut, mutta ei smacksissä ollut.
 
Eikä! Samixii! Ei ollut Urkuja ei, joten ostin Stam1nan.
 
En kyllä ajatellutkaan että siellä olisi!
 
En minäkään, kun ei siellä koskaan uusia levyjä ole. Silti piti ihan uhalla käydä katsomassa.

Tulipa tänään iltapäivällä juteltua Kaarlen kanssa ja juttutuokion hedelmät ovat nyt luettavissa:
 
Haastattelu -> http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=56
 
Arviot uutukaisesta ja kahdesta edeltäjästä luettavissa huomenissa.
 
Oho, mikä haastis! Pitänee printata ja perehtyä ajan kanssa. Plussat tästä!

Kuten eilen sanoin tapahtuvan:
 
Urut -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1049
 
Surut -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1048
Rannat -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1047

Tuo Autuaat on kyllä aivan mahtava viisu. Yksi Viikatteen parhaista kyllä.

Viikate on suurimpia kotimaisia suosikkejani. Tyyli on kuin luotu minua varten. Olen juuri kuunnellut Unholan urut läpi ensimmäisen kerran, joten suosikkejani siltä levyltä en vielä nimeä. Muuten suurimmat suosikkini ovat Nuori mies nimetön, Yönseutu ja Kaunis kotkan käsi.

Oma TOP-5 listani Viikatteen tuotannosta on tällä hetkellä tällainen:
 
1.Varjojen yö
2.Katoan
3.Tie
4.Lahja
5.Kurjat Kurjet
 
Uutta levyä en ole päässyt vielä kuuntelemaan muiden kuin sinkkubiisien osalta, mutta olen jo vakuuttunut, että ainakaan huonompaan suuntaan bändi ei ole mennyt. Sama tuttu soundi on tallella. Pitää ensi kuussa käydä katsastamassa myös bändi livekunto.

Enpä ole aikaisemmin yhtyeestä kuullutkaan, mutta satuin näkemään musiikkivideon tuosta "Tie" -biisistä ja erittäin hyvältä kuulosti.

19.4.2005 "Tie" -video TV-ruudussa!
"Tie" -video näkyy lähiaikoina televisiovastaanottimista seuraavalla tavalla:
Sub TV: la 23.4. klo 21.55
ma 25.4. klo 21.55
ti 26.4. klo 22.45
la 30.4. klo 20.55
MTV3 : su 1.5. Levyraati
 
eli kaikki äänestämään sunnuntaina Tie katsojien valinnaksi!
 
minun top 5.
 
1.asfaltin tuoksu
2.viattomien lasten päivä
3.alakulotettuja tunnelmia
4.leimu
5.aamun hiljainen hetki

eli kaikki äänestämään sunnuntaina Tie katsojien valinnaksi!
 
Miten kävi?
Tänään pitäs lähteä keikalle, mitä on odotettukin.
Uutta matskua olen kuullut vasta sinkkujen verran ja hyväähän se on. Mutta paras kokonaisuus on mielestäni Kevyesti keskellä päivää -EP. Kokopitkiä kuunnellessa meinaa tulla välillä vähän tylsää. Lähes joka julkaisulla on kuitenkin ainakin yksi tykkipiisi.

Was it just me?
 
Joo taisi olla vaan sulla ongelmia :)
 
Katsojien valinnat
1. Jean S. Perjantai 36%
2. Viikate Tie 36%
3. Laura Bono Non Credo Nei Miracoli 8%
4. Oasis Lyla 20%

Mahtava siinä tie ep:llä se spedeleffabiisi oliko se
"Haaskalinnut saalistaa" tai vastaava. aivan sairaan siisti.

Uusi levy on kyllä loistava - vaikka itselle henkilökohtaisesti niissä alkuaikojen jollotuksissa on sitä jotain. Esimerkiksi "asfaltin tuoksu" on jotain elämää suurempaa.
 
Mietin tuossa sitä viikatteen "kehityskaarta". Aikaisemmilla levyillä yksinäisyyttä/kuolemaa ja hiljaisuutta on käsitelty selvästi humoristisessa valossa ja paljaasti. Tällä uudemmalla levyllä mielestäni on enemmän sellaista kritiikin makua. Enää ei tapeta joka kappaleessa ihmistä, mutta aiheet ovat silti jotenkin rankentuneet ilmaisun muuttuessa.
 
Huumorihan siellä silti kukkii edelleen. Kukkii kuin teinin naama.