Kitarat: kitarakamat ›

Ne silica-pussit voi kyllä heittää mäkeen.
 
Kinder-munan sinne muovipötsäkkään pakattuna saa oivan rytmi-munan niistä. Joten ei kannata heittää mäkeen.. 8)
 
Kalamazoossa tehtyjä Giboja jos ainoastaan suosii, joutuu panostamaan rahallisesti jonnii verran, ja ei pysty uusia malleja lainkaan hyödyntämään saati kokeilemaan.. ;)

No, tietenkin kaikki sanomani on omia mielipiteitäni, mutta se ainakin on totuus, että vintage markkinoilla ei ole käytänössä kuin kourallinen arvostettuja merkkejä, jotka taitaa kaikki tulla jenkeistä. Japanissa on valmistetty Fenderin ja Gibsonin kopiota 50-luvulta lähtien, mutta ei niistä ainakaan vielä ole tullut sellaisia "helmiä" kuin vastaavista aidoista.
 
Se mitä sanoin idän kopiokitaroista on kyllä mielestäni totta. Haluaisin tietää mikä on se merkittävä ja uusi kitaramalli joka on tullut sieltä? Jos puhutaan innovatiivista ja uusista malleista tulee itselleni heti mieleen mainospuhe jonka vieressä seisoo maksettu rocktähti uuden ja innovatiivisen mallin kanssa. Todellisuudessa raha kelpaa aina ja mainoksessa voidaan poseerata vaikka minkä mallin kanssa, mutta studioissa käytetään pääasiassa fenkkuja ja gibsoneita, jos vähän yleistetään...
 
Tiedän kyllä itse pääasiassa akustisista kitaroista ja sähköiset ovat vähän tuntemattomampi käsite, mutta valmistajilla on ollut tapana laittaa laminoidut ja muut halvemmat mallit valmistukseen idässä ja tehdä parhaimmat ja laadukkaimmat edelleen merkin alkuperäismaassa. Lisäksi yleensä tietystä sarjasta tulee myös idässä tehty ultra-deluxe-malli, joka on viimeisen päälle käsityötä, mutta sen hinta sitten vastaakin emämaan valmistamaa deluxe-mallia, joten laadusta saa aina maksaa.
 
On väärin arvostella kitaraa sen perusteella missä se on valmistettu, mutta jos tietyssä maassa valmistetuista kitaroista valtaosa on halpis- ja roskamalleja, niin tietynlainen asenne muitakin kitaroita kohtaan on jo alustapitäen epäluuloinen. Katsokaa kitaran pieniä yksityiskohtia, niistä yleensä huomaa helposti kokovalmistusprosessin tason ja sen mikä kitaran todellinen arvo nyt ja tulevaisuudessa on.
 
Loppuhuomautus: Olen lukenut lähiaikoina erittäin positiivia kommentteja Kiinassa valmistetuista kokopuisista akustisista, joita saa 400-800 dollarilla jenkeistä. Kitarat pitäisivät olla pelottavan hyviä ääneltään ja työntasolta. Vastaavat yhdysvalloissa valmistetut mallit maksavat n. 2000-4000$, joten hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Monet maineekkaat merkkikitaroiden jälleenmyyjät ja vintagekauppiaat ovat ottaneet näitä myyntiin listoileen ja se on hyvä merkki, koska heillä ei ole varaa menettää mainettaan. Blueridge, se oli muuten tämän Kiinassa valmistetun kitaran merkki.

Tärkeintähän on tietenkin laadukkuus, mutta jotenkin kaikista tähän asti omistamistani ja kokeilemistani nuo kaksi nykyistä USA:laista ovat parhaita. Olen omistanut myös Taiwanissa, Koreassa ja Japanissa tehtyjä ja hyviä nekin olivat, mutta jotenkin työn jäljessä ja puissa on vain valovuosi eroa. Tosin niin on hinnassakin...
 
Tuossa viimeisessä lauseessa piileekin ongelman ydin. Valmistusmaan vaikutuksesta ei voida tehdä oikein mitään johtopäätöksiä, mikäli verrattavien tuotteiden hintaluokka ei ole sama.

Minäkin luulin, että Koreassa tehdään vain huonoja kitaroita, mutta täytyi tarkastaa mielipidettä. Ainakin Koreassa tehdyt Deanit tuntuvat olevan erittäin laadukkaita.

No, tietenkin kaikki sanomani on omia mielipiteitäni, mutta se ainakin on totuus, että vintage markkinoilla ei ole käytänössä kuin kourallinen arvostettuja merkkejä, jotka taitaa kaikki tulla jenkeistä. Japanissa on valmistetty Fenderin ja Gibsonin kopiota 50-luvulta lähtien, mutta ei niistä ainakaan vielä ole tullut sellaisia "helmiä" kuin vastaavista aidoista.
 
Ainoastaan jenkkikitaroita ei kyllä vintage-markkinoilla arvosteta, toki tosi suuria summia saavat ainoastaan "kaksi suurta" poislukien jotkut "celebrity-owned"-kitarat.
 
Se mitä sanoin idän kopiokitaroista on kyllä mielestäni totta. Haluaisin tietää mikä on se merkittävä ja uusi kitaramalli joka on tullut sieltä?
 
Ibanez Iceman ja pari muuta Ibanezin ihan ikiomaa mallia..
 
Jos puhutaan innovatiivista ja uusista malleista tulee itselleni heti mieleen mainospuhe jonka vieressä seisoo maksettu rocktähti uuden ja innovatiivisen mallin kanssa. Todellisuudessa raha kelpaa aina ja mainoksessa voidaan poseerata vaikka minkä mallin kanssa, mutta studioissa käytetään pääasiassa fenkkuja ja gibsoneita, jos vähän yleistetään...
 
John Scofield, George Benson, Bob Weir, Steve Miller muunmuassa ovat tulleet muullakin merkillä tunnetuksi. Ja ovat sitten tosiaan käyttäneetkin noita "omia mallejansa"..
 
Tiedän kyllä itse pääasiassa akustisista kitaroista ja sähköiset ovat vähän tuntemattomampi käsite, mutta valmistajilla on ollut tapana laittaa laminoidut ja muut halvemmat mallit valmistukseen idässä ja tehdä parhaimmat ja laadukkaimmat edelleen merkin alkuperäismaassa. Lisäksi yleensä tietystä sarjasta tulee myös idässä tehty ultra-deluxe-malli, joka on viimeisen päälle käsityötä, mutta sen hinta sitten vastaakin jo minkätahansa muun valmistajan deluxe-mallia.
 
Suuntauksen aloitti 1969 Fender Fender Japan-malleilla, Gibson siirsi Epiphonen itään, Martin teki Sigmoja. Ja totta on, että kun ruvetaan puhumaan jonkun mallisarjan top-of-the-line kitaroista, niin ne ovat kalliita, on ne sitten missä hyvänsä tehty, toki ihmistyön osuus on suuri niissä, joten länsimainen palkkataso nostaa hintaa esim. jenkkilän kitaroissa.
 
On väärin arvostella kitaraa sen perusteella missä se on valmistettu, mutta jos tietyssä maassa valmistetuista kitaroista valtaosa on halpis- ja roskamalleja, niin tietynlainen asenne muitakin kitaroita kohtaan on jo alustapitäen epäluuloinen.
 
Erittäinkin totta tämä, ja toisaalta taas vasta aivan viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat eräät Japanissa valmistetut kitarat nousseet vintage-markkinoilla varteenotettaviksi ja sijoituskelpoisiksikin soittimiksi, joka on miltei silmiinpistävästi vaikuttanut hintoihin. Prosentuaalisesti ehkä eniten vintage-markkinoilla ovatkin nousseet muutamat Japanin kitaratuotannon "helmet"..

Fox tähän jo ansiokkaasti vastasi, mutta lisätään vielä jotain...
 
No, tietenkin kaikki sanomani on omia mielipiteitäni, mutta se ainakin on totuus, että vintage markkinoilla ei ole käytänössä kuin kourallinen arvostettuja merkkejä, jotka taitaa kaikki tulla jenkeistä. Japanissa on valmistetty Fenderin ja Gibsonin kopiota 50-luvulta lähtien, mutta ei niistä ainakaan vielä ole tullut sellaisia "helmiä" kuin vastaavista aidoista.
 
Mitä sitten oikein tarkoitat tuolla vintageleimalla? Kyllä markkinoilla on lukuisia 1970- ja 80-luvuilla Aasiassa valmistettuja kitaroita, joista joutuu nykyään maksamaan merkittävästi enemmän mitä kitarat ovat maksaneet uutena. Munsta se on vintagea, tai jos ei vielä vintagea, niin ainakin selvä merkki siitä, että tulevaisuudessa ne ovat vintagea. Paitsi että kyseisillä kitaroilla on keräilyarvoa, vielä merkittävämpää on se, että jotkut pitävät niitä käyttöarvoltaan vastaavan aikakauden amerikkalaiskitaroita parempina. Noh... siitähän se keräilyarvokin noiden kitaroiden kohdalla syntyy.
 
Se mitä sanoin idän kopiokitaroista on kyllä mielestäni totta. Haluaisin tietää mikä on se merkittävä ja uusi kitaramalli joka on tullut sieltä?
 
No Ibanezin innovaatioista tulee mieleen koko superstratokonsepti... Vastavuoroisesti voisi kysyä, että missä ovat G:n ja F:n innovatiiviset kitaramallit jälkeen 50-luvun?
 
Jos puhutaan innovatiivista ja uusista malleista tulee itselleni heti mieleen mainospuhe jonka vieressä seisoo maksettu rocktähti uuden ja innovatiivisen mallin kanssa. Todellisuudessa raha kelpaa aina ja mainoksessa voidaan poseerata vaikka minkä mallin kanssa, mutta studioissa käytetään pääasiassa fenkkuja ja gibsoneita, jos vähän yleistetään...
 
Aika rankastikin yleistät. Jos olisikin niin, että studiossa käytetään pääosin näitä perinteisiä malleja (eikä niitä mukainnovatiivisia kitaroita, joiden kanssa poseerataan mainoksissa) niin miksi kitarat olisivat juuri Fendereitä ja Gibsoneita? Markkinoilla kun on huomattavasti laadukkaampia versioita kyseisten valmistajien kitaramalleista... Väärä johtopäätös?
 
Katsokaa kitaran pieniä yksityiskohtia, niistä yleensä huomaa helposti kokovalmistusprosessin tason ja sen mikä kitaran todellinen arvo nyt ja tulevaisuudessa on.
 
Katso vaikkapa otelautamerkkejä. Monesti on niin, että Aasiassa homma tehdään koneilla huomattavasti siistimmin kuin lännessä käsityönä...

No Ibanezin innovaatioista tulee mieleen koko superstratokonsepti.
 
Tais joku muu lafka/t keksiä sen ja ibeenhad vaan apinoida :)

No Ibanezin innovaatioista tulee mieleen koko superstratokonsepti... Vastavuoroisesti voisi kysyä, että missä ovat G:n ja F:n innovatiiviset kitaramallit jälkeen 50-luvun? ...
 
Tuota tuota, tähän asiaan puutun rankalla kädellä... Itse asiassa Iso G on ollu melkoisen innovatiivinen, ainoa ikävä puoli on siinä, että kyseiseltä tehtaalta odotetaan vain niitä konservatiivisia malleja, joten myynnillisesti nuo innovatiiviset R & D-osaston vehkeet jäävät varjoon, ja koska ne ei menesty kaupallisesti, jää hyödyntäminen lyhytaikaiseksi.
Bill Lawrence, mikkiguru, suunnitteli 70-luvun puolivälissä trion L-6S, S-1 ja Marauder. Sähköisesti melko uniikkeja vehkeitä, yhdessä hra Moogin kanssa tuli ensin RD-mallisto, josta sitten irroitettiin pre-amppi ja koko aktiivielektroniikka yhteen LP-malliin, yhteen ES-335:n ja yhteen Firebird-malliin.. Muita oli esim. US-mallisto, M-III "Superstrato"-tutkielma, onneton muotoilujuttu Corvus, Steinbergerin kanssa tehty 20/20 basso.. Sitten aivan uusina molemmat Hawkit, Blueshawk ja Nighthawk, jotka on NAMMssa palkittukin..
 
Hyperspeed Les Paul, joka on kadonnut "historian hämärään" niin ettei edes kirjallisuudessa ole mitään mainintaa, tosin minulla on kuva siitä, projektissa ihan minimaalisesti olleena.. Kyseisessä kitarassa ovat kaikki kielet joko .013 tai .011..
 
Että mielestäni on ihan turhaa moittia Gibaa ei-innovatiiviseksi, edellä mainittujen esimerkkienkin nojalla..
 
Toinen merkki, josta jotain tiedän, eli Ibanez.. Kukaan ei voi kiistää, etteivätkö esim. Artist- ja Musician-mallit ole "omia" ja selkeästi erottuvia malleja, myös Iceman, ja Blazer/Roadster/Roadstar/RG- linjan kehitys ns. "superstratoksi", toki samaan aikaan esim. Charvel oli konseptissa mukana, sekä, yllätys yllätys Gibson M-III ja US- malleilla..
Ibanezin kehitelmä, pikkurunkoinen 335-variaatio, eli AM-sarja..
Taitaapa olla se kopiomaakari ja plagiaattori jollain muulla merkillä.. Helpommallahan pääsee kun ei tuhlaa varoja eikä resursseja suunnitteluun, ja rojaltivapaasti tekee kopioita, joissa ei ole mitään omintakeista.. :p

Tais joku muu lafka/t keksiä sen ja ibeenhad vaan apinoida :)
 
Ei kai sitä kukaan varsinaisesti keksinyt, vaan kyse oli pikemminkin kehityskulusta, jossa pienten askelten kautta päädyttiin siihen missä nyt ollaan. Ibanezin Roadstarit ja nyttemmin Rg:t ovat kuitenkin osa kyseistä saagaa.

Vaikka ibanez ei olisikaan kehittänyt 400kpl uusia skittamalleja, niin tsekatkaapa vaikka tallaosastoa, efektejä, 7-kielisiä ohutkaulaisia (lähinnä kaulan jäykkyys... kun on niin ohut kuitenkin)... Eikä unohdeta sitä Iban Ergodyneä :)

Huomionarvoista on myös se, että aika monet Japanissa valmistetut mallit pysyvät maan rajojen sisäpuolella. Varsinkin kalliimpien kitaroiden suhteen. Kelpo esimerkkinä vaikkapa ESP:n tuotanto. Japanin markkinoilla tyystin eri mallit ja monet niistä ovat vähintäänkin erikoisia. Varsinaisia halpiksia ei Japanissa nykyään minusta valmisteta.
 
Kuinkas moni täällä on esimerkiksi käpistellyt Navigator, Edwards, Crews, Killer tai Ornetts merkkisiä kitaroita?

Varsinaisia halpiksia ei Japanissa nykyään minusta valmisteta.
 
Kuinkas moni täällä on esimerkiksi käpistellyt Navigator, Edwards, Crews, Killer tai Ornetts merkkisiä kitaroita?
 
Japanin valmistus loppuu kokonaan.. :( Ilmeisesti ihan tässä muutaman voden sisään siirtyy koko soitinvalmistus ulkopuolelle Nipponin saarten, FujiGen on ilmeisesti jo kitaroitten osalta alasajettu, Iidan tehtaat eivät ole toiminnassa kaiketi ollenkaan sen tulipalon jälkeen.. Tällaista tietoa oli Ibanez-guruilla suuren maailman voorumeilla. Kyllähän tuo totta täysin on, että Jaapanin sisämarkkinoilla on ollut useitakin high-end keppejä, joista ei ulkopuolella saarten ole juuri vilaustakaan näkynyt. Ylläolevista ainoa jollain tavalla tuttu on ainoastaan Edwards..
Toisaalta joitakin "sisämarkkinoiden" kitaroita on sitten kuitenkin ainakin vähäisessä määrin ollut muunkin maailman ostajille tarjolla, vaikkapa Ibanezin J-Customit ja Yamahan SG 3000... Toisaalta taas Ibanezin Artisteista on ollut muutamia sieltä malliston yläpäästä, joita ei ole paljoa muualla näkynyt..

Japanin valmistus loppuu kokonaan.. :( Ilmeisesti ihan tässä muutaman voden sisään siirtyy koko soitinvalmistus ulkopuolelle Nipponin saarten, FujiGen on ilmeisesti jo kitaroitten osalta alasajettu, Iidan tehtaat eivät ole toiminnassa kaiketi ollenkaan sen tulipalon jälkeen.. Tällaista tietoa oli Ibanez-guruilla suuren maailman voorumeilla.
 
Ibanez on minusta ollut matkalla ränniin muutenkin tässä parin viime vuoden aikana. Kaikki mielenkiintoisemmat mallit lopetettu tai korvattu huonommilla (ja toki halvemmilla) malleilla. JEM7V:stakin on poistettu eebenpuuotelauta ja J-Customeitakaan ei tehdä tänä vuonna kuin paria hassua mallia. Ei sillä, etteikö Koreassakin tehdyt Ibanezit olisi kelpo kitaroita.
 
Onhan noita kitaratehtaita Japanissa useampia kuitenkin. Tokailla on käsittääkseni oma tehdas Hamamatsussa, kuten myös Yamahalla. ESP:lla on kai myöskin omat tilansa jossain.

Onhan noita kitaratehtaita Japanissa useampia kuitenkin. Tokailla on käsittääkseni oma tehdas Hamamatsussa, kuten myös Yamahalla. ESP:lla on kai myöskin omat tilansa jossain.
 
Taitaa olla Yamahan valmistus jo siirtynyt Indonesiaan, asiasta oli jotain puhetta ulkomaan voorumilla.. ESPi on Koreassa eikä tuo Hamamatsun kopiopajakaan kovin suuriin voluumeihin kaiketi pysty. Joka tapauksessa FujiGen on tiettävästi ilmoittanut, että Squierin ja muutaman muun markkinoijan, mm. Hoshinon, on katseltava vaihtoehtoisia valmistajia. Mutta eipä noihin kaikkiin juttuihin ihan satavarmasti saata voida uskoa, eipä nuo Japanin väet ole koskaan olleet niin huippuavoimia tiedotuksessaan.. =)

Taitaa olla Yamahan valmistus jo siirtynyt Indonesiaan, asiasta oli jotain puhetta ulkomaan voorumilla..
 
Ei, kyllä ne valmistavat vielä Japanissakin kitaroita. Akustisista useampaakin mallia, sitten on noita signaturemalleja sähkis/bassopuolella, SA-2200 on yhä Japanissa tehty...
 
ESPi on Koreassa
Kyllä ESP Japanissakin valmistaa, nuo Navigatorit ja Edwardsit ovat ESP:n alamerkkejä. Kyllähän täälläkin päin saa noita Japanissa valmistettuja ESP (ei LTD) Standard sarjan kitaroita.

Taitaa olla Yamahan valmistus jo siirtynyt Indonesiaan...
 
Eikös ne Taiwanissa tee suuren osan kitaroistaan. Ainakin suuri osa tähän mennessä tapaamistani Pacificoista on ollut Taiwanissa tehtyjä. En edes muista olenko nähnyt muunmaalaista Pacificaa kuin Taiwanilaista...

Eikös ne Taiwanissa tee suuren osan kitaroistaan. Ainakin suuri osa tähän mennessä tapaamistani Pacificoista on ollut Taiwanissa tehtyjä. En edes muista olenko nähnyt muunmaalaista Pacificaa kuin Taiwanilaista...
 
Tosiaankin, kiitos oikaisusta, tuollahan se pitikin oleman.. No, en kyllä korjaa noihin omiin postauksiini. Saa siellä sen verran ajatusvirhettä olla.
Fernandesin Sustainer on kyllä omanlaisensa keksintö.. mutta ei Fernandes ihan "puhdas pulmunen" tuolla kopiorintamalla ole. Testasivat tuossa 80-luvulla vieläkö on "lawsuit"-henki USA:ssa voimissaan.. Pari kontillista Fernandes-Stratoja joutui tuotevalvonnan käsiin ja lähteestä riippuen joko palautettiin takaisin tai sahattiin kaulat poikki.

Fernandesin Sustainer on kyllä omanlaisensa keksintö.. mutta ei Fernandes ihan "puhdas pulmunen" tuolla kopiorintamalla ole. Testasivat tuossa 80-luvulla vieläkö on "lawsuit"-henki USA:ssa voimissaan.. Pari kontillista Fernandes-Stratoja joutui tuotevalvonnan käsiin ja lähteestä riippuen joko palautettiin takaisin tai sahattiin kaulat poikki.
 
No aika pitkälti kaikkihan noista Aasian puljuista ovat tuota kopiointitoimintaa jossain vaiheessa harrastaneet - usein aluksi. Mutta kun katsoo vaikkapa juuri Fernandesin nykymallistoa, niin kyllähän se on kiitettävän "omannäköinen". Jotain Nomadia on jo tosin aika vaikeaa tunnistaa kitaraksi...
 
Ja eikös Firebird ole Jazzmaster kopio ;-)

Ja eikös Firebird ole Jazzmaster kopio ;-)
 
Peilikuva tosin, eikä yhtä pehmeä-linjainen.. Mutta onhan Iba Artistikin LP DoubleCut-johdannainen.. ja taas se Fenderin yks malli on miltei 1:1 Iba Artist.. PRS on niinku aurinkoon jätetty DoubleCutti.. Että toimivasta perus-teemasta pystytään tekemään erilaisia variaatioita..