Lyriikka ›

Kännykkä.

Jos lähden kävelylle selvittelemään ajatuksiani tai jos muuten vain olen ulkona tunteet pinnassa, otan mukaan. Kouluun, kavereille jne en ota, eikä ole ollut tarvettakaan.
Yleensä vain käy niin, että keksin jonkun hyvän ja sitten kun kaivan tarvikkeet laukkuni kätköistä, olen jo unohtanut, miten se meni.
 
Offtopikkia.. Olenko ainoa, jolla ei toimi inspiraatio sisällä? Ulkona kyllä tekstiä syntyy, mutta kotona ei edes pinnistämällä. Ulkonakin jos istuu, pää on useimmiten aivan tyhjä, mutta kävellessä sitten alkaa runo(?)suoni virtaamaan.
Pienestä sekin kiinni, perkele.

Perhana kun muistaisikin pitää mukana jotain mihin kirjottaa jos inspiraatio iskee. Kännykkään tuli joskus kirjoteltua ylös ajatuksia mutta se on niin hidasta ja autolla ajaessa suht ärsyttävää niin jäi sitte sekin tyyli. Koulussa tulee kirjoteltua kaiken maailman kirjojen sivuille ja muistiinpanoihin mutta ainut ongelma tulee kun niitä ei meinaa enää sitten tarpeen tulleen löytää kun ei muista mihin niitä on väsännyt. Ja kärsivällisyys ei välttämättä ole paras puoleni.

Valitettavan harvoin, kännyyn kyllä tulee tekstattua joskus.. ja töissä ruutuvihkolle paljonkin.

Kypsyin siihen, että minulla ei ollut muistiinpanovälineitä mukana, joten:
 
-Takkini taskussa on pieni vihkonen, hätätapauksia varten
 
-Repussa on a4-kokoinen kierrevihko
 
-Olkalaukussa on harjoittelupaikasta sosialisoimani nahkakantinen a5-kokoinen vieraskirja. Tämä saa aikaan inspiraatiota pelkällä avaamisella. Täyttelen sitä aika usein tajunnanvirralla bussia tai junaa odotellessa.