Kitarat: kitarakamat ›

Aivan sama missä kitara on tehty kunhan se on hyvä. Jopa periaatteesta hieman vältän noita ylihinnoiteltuja amerikkalaisia.
 
Sulla vaan ei ole varaa. Kitara pitää olla Gibson ja se pitää olla tehty Kalamazoon tehtaalla. Muuten se ei ole ollenkaan kitara.

Minäkin otan mielummin HYVÄN soittimen, oli se sitten made in hongkong tai made in dallas, tx... Toki sen verran että jos vain rahaa olisi, suosisin kotimaisia soitinrakentajia. Saisin oman "signaturen" ja tukisin vieläpä kotimaista käsityötä...
 
Jep.
 
Ja suomalaisessa on se etu verrattuna muun maailman kepukoihin että ilmastovaihtelun tekemää "tuhoa" ei ole.

En kuitenkaan neuvoisi aloittelijaa teettämään kitaraa juuri itselleen. Se mitä kitarasta haluaa niin selviää ajan myötä. Itse olen soittanut viisi vuotta enkä vieläkään tiedä että mikä olisi se "ihannekitara". Vois vain jälkikäteen vituttaa etää "miksi menin sen näin teettämään".
 
Mielestäni on ihan kasvattavaa soittaa vähän huonoilla kitaroilla. Saa paremman käsityksen mikä tekee kitarasta hyvän.

Jos lähetään kunnolla nysväilemään ni voisihan sitä ruveta vertailemaan vaikka semmoista asiaa että se puu on erilaista ja eri laatuista koreassa ja usa:ssa, itse en eroa kuule mutta joidenkin kultakorvien mielestä korealainen puumatsku vaan on paskan kuuloista :C

Jos lähetään kunnolla nysväilemään ni voisihan sitä ruveta vertailemaan vaikka semmoista asiaa että se puu on erilaista ja eri laatuista koreassa ja usa:ssa, itse en eroa kuule mutta joidenkin kultakorvien mielestä korealainen puumatsku vaan on paskan kuuloista :C
 
Ja joidenkin kultakorvien mielestä jenkkiläinen puumatsku on paskan kuuloista. ;)

Vois vain jälkikäteen vituttaa etää "miksi menin sen näin teettämään".
 
Voihan sit aina tekaista uuden... :)

Jos lähetään kunnolla nysväilemään ni voisihan sitä ruveta vertailemaan vaikka semmoista asiaa että se puu on erilaista ja eri laatuista koreassa ja usa:ssa, itse en eroa kuule mutta joidenkin kultakorvien mielestä korealainen puumatsku vaan on paskan kuuloista :C
 
No minulla on LTD:ssä 5 palasta kokoon liimailtu runko (pienempi menisi neljästäkin, mutta tuo ESP:n SV/MMV-malli on aikalailla isokokoinen...), viimeistely on tehty sen verran huonosti että sopivasta kulmasta katsottuna saumat näkyvät. Kaverilla taas on Warmothin yksipalainen loimuseetri-runko ja kyllä siinä on ihan hitonmoinen ero miten ne soivat akustisesti. Osa erosta saattaa johtua rakenne-erostakin (liimakaula vs pulttikaula), mutta kyllä minusta tuo omani soi aika tunkkaisesti verrattuna kaverini kitaraan. Mikit ovat vaan niin erilaiset, että sähköisesti soitettuna LTD:stä irtoaa enemmän jyrää ja sirkkeliä. Ei se kaikki ole vain kultakorvaisuutta, kyllä siihen usein on ihan oikeat perustelut. Sitä ei vaan sillä tavalla osaa ajatella ennen kuin on kokeillut oikeasti hyvin soivasta ja huonosti soivasta puusta tehtyjä soittimia.

Tärkeintähän on tietenkin laadukkuus, mutta jotenkin kaikista tähän asti omistamistani ja kokeilemistani nuo kaksi nykyistä USA:laista ovat parhaita. Olen omistanut myös Taiwanissa, Koreassa ja Japanissa tehtyjä ja hyviä nekin olivat, mutta jotenkin työn jäljessä ja puissa on vain valovuosi eroa. Tosin niin on hinnassakin...

Sulla vaan ei ole varaa.
 
Mut sun isällä on. Näemmä. :)
 
Kitara pitää olla Gibson ja se pitää olla tehty Kalamazoon tehtaalla. Muuten se ei ole ollenkaan kitara.
 
Höpön löpön löpsis. Gibsonista ei saa Fender-soundia millään. 335 on kyllä parasta mitä Gibsonin poijat ovat keksineet. Silti sama konsepti Ala-Kuhan toteuttamana miellyttää kovasti silmiä, korvia ja sormia.
 
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: ihan sama, missä kitara on tehty, jos se on hyvä ja se tulee omaan käyttöön. Mutta jos soitinta rupeat myymään... on huomattavasti helpompi saada kaupaksi keskinkertainen jenkkipeli kuin loistava korealainen. Valitettavasti.

Jucciz: Ei soittimia myydä saa.

Jucciz: Ei soittimia myydä saa.
 
Kyllä itselle tarpeeton soitin kannattaa myydä, jos niillä rahoilla voi ostaa käyttökelpoisemman.

Toki ostan ja käytän ihan minkämaalaista kitaraa tahansa kunhan se mielyttää. Mutta sellaisena kitarana, johon viitsin tehdä esim 300 euron kaularemontin vahingon sattuessa, en pidä pirunhyvää kaukoitäläistä.
 
Ja jos harkitsen jotakin arvokkaampaa osapäivitystä niin sama juttu. Toisaalta se toimii vähän kierostikin: Ei oikeen viittis johonkin aitoon gretchiin muuta kampea laittaa kun bigspyn ja siinähän tunnetusti maksaa myös merkki. Siis bigspyssä.
 
Tuo suomessa teetetty kitara on kyllä hyvä vaihtoehto. En vaan ehkä itse teettäis mitään suoraa malli/muotokopiota jostakin jo olevasta. Jos kitaran teettäsin(tai teen), niin jotain uniikkia löytyis varmasti.
 
Ja se paskan jonkunmaalaisen kitaran ostaminenhan on ihan ostajasta kiinni, siis ei maasta. Pitää katella, valita ja vertailla. Se kyllä on mielestäni totta että esim japanin tuotteet ovat tasalaatuisempia.
 
Jotenkin palleissa sellainen hytinä, että eikös tasalaatuinen ole synonyymi sanalle persoonaton? (aiheeton kommentti, mutta olokoot)
 
Sekavaa mutta en tiedä miksi. Pitäskö ottaa olut?

Ei välttämättä, mutta kokemus on osoittanut että parhaat sarjavalmisteiset kitarat tulevat Yhdysvalloista. Laadukasta käsityötä tehdää kaikkialla ja loistavia ja halpoja yksittäiskappaleita voi saada itäisiltä tekijöiltä, jotka kannattaa tsekata, jos jokin uusi merkki, tai tekijä tulee vastaan. Niin kauan kuin halutuimmat vintage kitarat ovat edelleen 99% tehty jenkeissä, niin kauan myös sieltä ja samoilta valmistajilta tulevat mallit on niitä halutuimpia ja tietyllä tavalla parhaimpia. Kaikki mitä idässä tehdään on kopioita alkuperäisistä ja usein jollain tavoin halpisversioita. Toisaalta jos ei ole varaa ostaa täysin "custom shop" -mallia jenkeistä, niin ei välttämättä kannatta ostaa sarjavalmisteista mallia samalta tekijältä, vaan vertailla myös muita kitaroita. Yleensä pienellä modifioinnilla voi saada toisen valmistajan kopion soimaan paljon paremmin, mutta jälleenmyyntiarvo on tietenkin jenkkipeleissä aina parempi.
 
Asia ei ole yksiselitteinen, koska myös "tunne" vaikuttaa ihmisten arvostukseen ja sanelee ostopäätöksiä. Mielestäni totuus on kuitenkin se, että hyväkuntoisella 300 euron kitaralla soittaa ihan yhtä loistavasti kuin 3000 euron kitaralla. Pienet ja suuret kosmeettiset ja muut erot esim. soundissa ovat vain plussaa sitten jos haluaa harrastaa vakavammin tai keräillä kitaroita.

Kevyesti aiheen sivusta, mutta muistan 12 vuotiaana kuinka haaveilin aidosta fenderistä. Mikkelissä oli yks musakauppa jossa oli yksi punainen F strato. No kaveri sitä ilman sähköjä kokeilikin ja minä vaan katoin, kun niin kusessa olin. Sit laitettiin se takas telineeseen ja oltiin lähössä, niin v-tunmoinen kojaus kun se tipahti melko korkeelta seinältä perä edellä jonkun pianon taakse. Ja se makso sillon jotai 4000 mk.
 
(miten tää liitty aiheeseen)
(sulkekaa tämän henkilön tunnukset)
(lopetan soiton)
(myydään squier strato 100e)

Ei välttämättä, mutta kokemus on osoittanut että parhaat sarjavalmisteiset kitarat tulevat Yhdysvalloista.
 
Puhutko nyt jostain kollektiivisesta kokemuksesta vai omastasi?
 
Niin kauan kuin halutuimmat vintage kitarat ovat edelleen 99% tehty jenkeissä, niin kauan myös sieltä ja samoilta valmistajilta tulevat mallit on niitä halutuimpia ja tietyllä tavalla parhaimpia.
 
Mielenkiintoinen johtopäätös... Niin on aina ollut ja niin on aina oleva? Putkikatseisti nykypäivää tuijottamalla saattaa unohtua, ettö edes brändit eivät ole ikuisia. Niitä tulee ja menee. Sähkökitaran historia on tosin vielä siinä määrin lyhyt, että brändien vaihtuvuus on ollut mitätöntä. Jos Fender yrityksenä joskus sattuisi menemään nurin, niin 50-luvun Fender olisi todennäköisesti keräilyvehjes vielä siitä päivästä etiäpäinkin.
 
Kaikki mitä idässä tehdään on kopioita alkuperäisistä ja usein jollain tavoin halpisversioita.
 
Kaikki ruåttalaiset ovat homoja tai jotenkin muuten seksuaalisesti normista poikkeavia. Kuitenkin olen käsittänyt niin, että esim. Ibanezilla tai Esp:llä on ihan omia, jopa innovatiivisia kitaramalleja. Laadukkaitakin kuulemma ovat, ainakin kalliita.
 
Mielestäni totuus on kuitenkin se, että hyväkuntoisella 300 euron kitaralla soittaa ihan yhtä loistavasti kuin 3000 euron kitaralla.
 
Hyvä tietää. Onko sulla muita totuuksia jaettavaksi?

Lucifer herää nyt vaipoistas.
Ei kaikkee kannata ottaa kirjaimellisesti vaikka netissä niin lukiskin.

Lucifer herää nyt vaipoistas.
Ei kaikkee kannata ottaa kirjaimellisesti vaikka netissä niin lukiskin.
 
Otinko mä vai menikö sulta ohi?

Otinko mä vai menikö sulta ohi?
 
Kyllä sä otit.

Kyllä sä otit.
 
Tuskin kuitenkaan. Välillä sitä miettii täällä netissä pyöriessä, että lukeeko porukka kirjallisuutta nykyään ollenkaan, kun ei minkään sortin iva tunnu aukeavan. Ja kun ei puhdasta vittuiluakaan enää ymmärretä... Kaikki on niin totista - ja todellakin, kirjaimellista.
 
Matoa koukkuun laitoin. Joku "and..." nimihirviö jätti madon rauhaan, mutta hirttäytyi siimaan.
 
JA vähän asiaakin. Onhan tuolla valmistusmaalla väliä puiden kuivuuden kannalta. Jossain Aasiassa on suurilta osin huomattavasti kosteampaa kuin täällä. Siten siellä kuivattu puu jatkaa kuivumistaan kitarana täällä pohjolassa. Tosin mistä hyvänsä Suomen talveen roudattu puu tulee todennäköisesti kosteammista olosuhteista, joten ei sillä nyt sinänsä hirveästi väliä ole. Ne silica-pussit voi kyllä heittää mäkeen.