Kitarat: soittaminen ›

Kaaduin aamulla pyörällä, ranne tuli hele****n kipeäksi
mutta kipu on laantunut tähän mennessä lähes kokonaan.
En käynyt lääkärillä koska uskon että kyllä se ajalla
paranee.
 
Kysyn vain että onko kellään sattunut samoin että ranne
on vaikka murtunut tai venähtänyt/revähtänyt ja onko se
vaikuttanut kykyyn soittaa kitaraa, onko esim. jälkeenpäin
tullut vaivoja?

Minulla on jo pitkään vaivannut vasen ranne. Ei siihen mikään ole käynyt, mutta kun sitä kiertää vasemmalle ja takaisin, se napsahtaa aivan kuin olisi pois paikaltaan ja menisi sitten takaisin. Ei siitä mitään haittaa ole mutta ärsyttävää se on.

Rannevaiva on yhdyssana :)

Kaaduin tänä talvena luistellessani vasemman käteni päälle seurauksena ranne turposi ja soittaminen jäi ainakin viikoksi. Luita ei kuitenkaan murtunut.

Mulla on ranne ja etusormi murtuneet. Ei vaivaa mitenkään enää mutta kyllä parantumiseen pari kuukautta saattaa mennä.

Minulla on jo pitkään vaivannut vasen ranne. Ei siihen mikään ole käynyt, mutta kun sitä kiertää vasemmalle ja takaisin, se napsahtaa aivan kuin olisi pois paikaltaan ja menisi sitten takaisin. Ei siitä mitään haittaa ole mutta ärsyttävää se on.
 
Mulla murtu ranne nelisen vuotta sitten ja se tekee tota ihan samaa. Lääkärit ei osannu laittaa kipsiä oikein ja sitten tuli tollanen vaiva, kun jouduttiin laittamaan uusi kipsi, ettei se luu olis kasvanu ihan silla kummallisesti, ettei olis pystyny liikuttamaan rannetta ollenkaan. (Vittu mikä lause!)

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1769 päivää vanhaan ketjuun!
 
Je?
 
Miten vakavia ja lopullisia nämä tapaukset ovat, kun ystävällä sattu sen verran ikävästi urheillessa, että kaks sormea poikki ja ranteen luissakin hiusmurtumia.
 
Taitava aktiivi-soittaja on ja tällä hetkellä pelko ylittää masennuksen ja potutuksen. Vieläpä niin kinkkinen tapaus, että lääkäri ei ole osannut vielä sanoa, palautuuko kapasiteetti soittamiseen koskaan täysin ennalleen, ja että milloin kipsin mahdollisesti voisi poista. Löytyykö keltään sanoa toivon/ tuomion kokemuksia?
 
Itselläkin joskus hirvittää, milloin tuolla maailmalla kymytessä ne sormet tai ranne napsahtaa. Ei se varmaan mikään maailman loppu ole, mutta jotenkin tuntuisi että ei aikuisella ihmisellä voi jotkut sormet esim. palautua samoihin suorituskykyihin onnettomuuden jälkeen..?

itselle oikea ranne koki hiusmurtuman, eiku lastaan vaan ja sen jälkeen pelittäny ihan hyvin

Joo. Mulla tuossa syksyllä kävi niin, että kaaduin kännipäissäni metsässä ja oikean käden ranteesta murtui värttinäluu. No, se oli sitten kipsissä parisen kuukautta tms, ja sitten lähdin ajelemaan pyörällä vielä kipsi kädessä ja täräytin käden uudestaan. Nivelsiteet kyrvähti jotenkin ja lääkäri kattoi sitten röngtenkuvia ja sanoi että asento on vähän muuttunut. Ja kysyi oonko iskenyt johkin. Ja sain kuulla, että täytyy olal idiootti jos ajaa fillarilla kipsi kädessä. No, omasta mielestäni kipsi kädessä ajaminen on ihan jees. Nyt tää on jo aika parantunut, mutta tuskin tää koskaan ihan ennalleen tulee. Välillä vähän poksuu, mutta ei mulla muutenkaan oo kädet eikä kroppa ollut kovin hyvässä kunnossa, niin ei tää mua haittaa. Ja mähän oon basisti...

Löytyykö keltään sanoa toivon/ tuomion kokemuksia?
 
Eipä ne lääkärit tiedä mitään lopullista mihinkään sanoa. Lujalla uskolla vaan! Ylität jopa entisen kapasiteettisi.

Itse käyn sellasessa duunissa, missä ranteet kipeytyy lähes väkisin rasituksesta. Kun sitten vielä rankan työpvän jälkeen alkaa treenata soittamista, niin jännetupen tulehdus on lähes taattu jossain vaiheessa. Pitää vaan osata ennakoida ja ottaa saikkua hyvissä ajoin ennen tulehdusta. Pari pvää täydellistä lepoa, sekä icepoweria niin ranne on kuin tehty taas rasitettavaksi ;)

Teloin ranteeni (otelautakäden) lumilautaillessa edellistalvena. Jonkinlainen pieni murtuma siellä oli. Ekat pari viikkoa soittaminen jäi tyystin koska ranne oli turvonnut ja särki paljon.
Sitkun kipu alkoi pikkuhiljaa lievittää, tartuin kitaraan, ja aina jonkinaikaa soiteltuani pistävä kipu iski ranteeseen ja oli pakko lopettaa soittaminen.
Tätä sitten jatkui n.4-5kk ja johtui lääkärin puheiden mukaan ihan omasta tyhmyydestäni kun en lepuuttanut rannettani tarpeeksi, vaan raiskasin sitä toipumisvaiheessa olevaa raajanpätkää soittamalla aina siihenasti, kunnes kipu katkaisi pelin.
 
Joten suosittelen kyllä moisissa tapauksissa kuuntelemaan lääkäriä ja malttaa olla tarttumatta siihen kitaraan vaikka kuinka kova polte olisi, ennenkuin paikat on todellakin kunnossa.
pahimmassa tapauksessahan tollanen kipeänä treenailu saattaa aiheuttaa pysyviä, tai ainakin helvetin pitkäikäisiä fyysisiä rajotteita kuten esim. joissain tenniskyynärpää -tapauksissa.

Nyt kuulin tämmöset uutiset kaverilta, oli hankkinut langan päähän jonkun asiantuntevan expertin ja pistänyt tälle kuvat kädestä. Ennuste ei ollenkaan parantanut mielenrauhaa: ranne ei ole mikään ongelma, mutta sormien murtumat ovat kuulema sen verran hankalat että voi hyvinkin tämän jäppisen bendaukset olla ohi. Voimia hänelle, kuitenkin soittelusta irronnut about puolet elannosta.
 
Taitaa hiihtoloman lautailureissut tosiaan jäädä nyt väliin, jään visusti kotia turvaan skitarattarieni kanssa.

Rannevaiva on yhdyssana :)
 
http://www.kerrolisaa.com/images/Y-Yhdyssanavirhe.jpg

Taitaa hiihtoloman lautailureissut tosiaan jäädä nyt väliin, jään visusti kotia turvaan skitarattarieni kanssa.
 
Käsistä kannattaa huolehtia ja toisinaan jopa varoakin niitä jos touhuilee. Mutta, ei kannata silti muita aktiviteetteja ja hauskanpitoja jättää väliin. Lautaillakin voi iisisti. Turha varovaisuus vaan johtaa siihen että taatusti teloo ne jossain vaiheessa.
 
Ihmeitä tapahtuu, ei sitä tiiä jos frendis vielä soitteleekin ihan normisti joku kaunis päivä. Niin himmeeltä ja vaikealta kuin se kuulostaakin, niin kannattaa yrittää pitää positiiviset asiat mielessä kaikesta huolimatta. Sillä on yleensä positiivinen vaikutus.

joo ,eikä kannata repiä sormenpäitä auki! kokemusta löytyy ,ei voi niin hyvin soittaa ku on sormet auki

joo ,eikä kannata repiä sormenpäitä auki! kokemusta löytyy ,ei voi niin hyvin soittaa ku on sormet auki
 
Itsehän viilsin etusormeeni puukolla kerran. Pakko oli silti päästä soittamaan, joten laastari haavan päälle ja vielä ilmastointiteippiä ympärille niin ettei varmasti satu. Toimi tavallaan. Epätarkkuus nousi potenssiin kaksi, muttei sitä kukaan huomannut.

Ihan pienenä vinkkinä vain, kun tuli tuosta haavasta mieleen, käyttäkää sormissa oleviin haavoihin spraylaastaria. Sillä pysyy jonkinlainen tuntuma kitaransoittoon. Näppärää olla tuollaista vaikka keikkatarvikepussukassa aina mukana.

Ihan pienenä vinkkinä vain, kun tuli tuosta haavasta mieleen, käyttäkää sormissa oleviin haavoihin spraylaastaria. Sillä pysyy jonkinlainen tuntuma kitaransoittoon. Näppärää olla tuollaista vaikka keikkatarvikepussukassa aina mukana.
 
Täh mitä tää on?