Rock, pop, alternative ›

Beverly hillsin olen kuullut ja se oli kyllä huonoin kuulemani kappale pariin vuoteen.

Beverly hillsin olen kuullut ja se oli kyllä huonoin kuulemani kappale pariin vuoteen.
 
Onhan se huono. On todella huvittavaa, kuinka huonosti BvH sopii tuohon albumikokonaisuuteen. Taitaa olla rahastusmielessä tehty koko biisi. Levyn (mielestäni) toiseksi ponnettomin ja epämelodisin biisi on nimeltään We're All On Drugs, ja tottakai siitä tehdään toinen sinkkubiisi. :) Omaa mieltäni kuitenkin lämmittää, kun tiedän lätyn sisältävän todellisia helmiä, kuten Perfect Situation, Peace, This Is Such A Pity ja Haunt You Everyday.

Jotenkin tulee tuosta Beverlystä mieleen se sama whattafuck fiilis mikä oli kun ekaa kertaa kuuli El Scorchon ennen Pinkertonin julkaisua. Siihen kyllä tottui nopeasti ja biisi on ihan huippu, mutta tämä bvh ei oikein taida samaan päästä vaikka kuinka yrittäisi.
 
Koko levykin tuli kuunneltua (tilauksessa play.comista, mutta ei malta odottaa) ja jotenkin vaikutti aika mitäänsanomattomalta. Täytyy kuunnella lisää, eiköhän se siitä hieman parane.

Jotenkin tulee tuosta Beverlystä mieleen se sama whattafuck fiilis mikä oli kun ekaa kertaa kuuli El Scorchon ennen Pinkertonin julkaisua. Siihen kyllä tottui nopeasti ja biisi on ihan huippu, mutta tämä bvh ei oikein taida samaan päästä vaikka kuinka yrittäisi.
 
Kirjoitin melkein sanasta sanaan samat kommentit eräälle kaverille pari viikkoa sitten mailitse. Nyt on odotukset sen verran matalalla Make Believen suhteen, että Weezerillä olisi hyvä paikka yllättää ainakin meikäläinen totaalisesti. Tosin levyn jo ladanneiden kommentit ei lupaa sen suuntaista.

Mikähän mua sitten vaivaa kun tuo Beverly Hills kuulosti ihan jo ensimmäisellä kerralla melko pirun hyvältä. Itse ainakin odotan MB:n julkaisua todella innokkaasti. Ja kyllä: kuulun siihen "old school"-fanikantaan jonka mielestä "kaksi ekaa ovat nerokkaita, green album ok mutta maladaroit jotain todella kauheaa" :)

Jotenkin tulee tuosta Beverlystä mieleen se sama whattafuck fiilis mikä oli kun ekaa kertaa kuuli El Scorchon ennen Pinkertonin julkaisua.
 
Mulla oli vähän samanlainen fiilis koko Pinkerton levystä, jonka ostin vihreän ja sinisen albumin jälkeen. Nyt kyllä iskee muutaman kuuntelu kerran jälkeen erittäin kovaa.

Nyt on tullut pari kertaa kuuneltua tuo uusi levy.
Täytyy kyllä sanoa että aikamoinen muutos on tapahtunut kun vertaa Greeniin ja Maladroittiin. Riversin laulu vähän erilaista kuin aikaisemmin. Melodiaa tullut lisää ja kappaleet hiukan monimutkaisempia.

Pitää vielä kuunella enemmän että pystyy syvälisemmin analysoimaan. Ehkä enemmän oisin kaivannut maladroitin tapaista raskasta soundia mihin jo ehti tottua kahden edellisen levyn kanssa.
 
Pakko-ostos joka tapauksessa.

Täytyy kyllä sanoa että aikamoinen muutos on tapahtunut kun vertaa Greeniin ja Maladroittiin.
 
Pitää paikkansa, Luojan kiitos! Greenin tasapaksuuden ja varmanpäälle-popin tilalle on tullut dynamiikkaa ja räväkkyyttä. Maladroitin väsyneet laulusuoritukset ovat piristyneet huomattavasti. Laulu on miksattukin paremmin pinnalle. Nyanssit kuuluvat jälleen. Biiseissä on enemmän tarttumapintaa, eivätkä ne ainakaan toistaiseksi vaikuta BvH:ta lukuunottamatta kertakäyttöhiteiltä. Mielestäni Weezer on nyt vihdoinkin julkaissut levyn, joka kestää kuuntelua myös debyyttialbumin ja Pinkertonin rinnalla. Vaikka yksikään maailman levy tuskin tulee ikinä olemaan mielestäni Blue albumia ja Pinkertonia parempi, niin Make Believe pääsee kyllä kunnioitettavan lähelle.. :)
 
Mitäs mieltä olette yksittäisistä biiseistä? The Damage In Your Heart ja Haunt You Every Day rankkautuvat omalla listallani Weezer-biisien top-kymppiin, eivätkä Perfect Situation ja Pardon me jää kauas..

Mitäs mieltä olette yksittäisistä biiseistä?
 
Josko malttaisit kuitenkin siihen saakka, kun levy on rehellistenkin ihmisten saatavilla, ennen kuin ryhdyt tuollaisia tivaamaan. Waretukseen ei pidä kannustaa moisilla kyselyillä...

Josko malttaisit kuitenkin siihen saakka, kun levy on rehellistenkin ihmisten saatavilla, ennen kuin ryhdyt tuollaisia tivaamaan. Waretukseen ei pidä kannustaa moisilla kyselyillä...
 
No onhan tässäkin ketjussa jo moni muukin tuota levyä kuunnellut. Enhän mä muuten olisi kysynytkään.. Levyn (, kuten kaiken muunkin weezer-krääsän) ostan välittömästi, kunhan se kaupan hyllylle ilmestyy..

Mitäs mieltä olette yksittäisistä biiseistä? The Damage In Your Heart ja Haunt You Every Day rankkautuvat omalla listallani Weezer-biisien top-kymppiin, eivätkä Perfect Situation ja Pardon me jää kauas..
 
Nuo ne varmaa ovat parhaimmat.
My Best Friend kuulostaa jotenkin tutulta, tuli sellainen tunne että tämä on kuultu jo vaikka miten monesti.
Yllättävän hyvin sopii muuten syntikka noihin kappaleisiin. Tiedä sitten miten hoitavat homman livenä.

No onhan tässäkin ketjussa jo moni muukin tuota levyä kuunnellut. Enhän mä muuten olisi kysynytkään.. Levyn (, kuten kaiken muunkin weezer-krääsän) ostan välittömästi, kunhan se kaupan hyllylle ilmestyy..
 
Täytyy häpeäkseni myöntää, että en itsekään jaksanut odottaa siihen asti, että tämä kauppoihin tulee vaan kävin näin etukäteen kanssa imuttamassa. Toki sitten juoksen kauppaan heti, kun se ilmestyy mutta nyt vei tämä puoli voiton.
 
Ei voi muuta sanoa kuin loisto levy. Paljon huippukohtia ja biisimateriaali erittäinkin hyvää. Selvää muutosta tapahtunut sitten Maladroitin ja uusia soundeja myös tarjolla kuten biisissä This Is Such A Pity... Mukavaa muutosta, mutta kuitenkin perinteistä Weezeria sillä omalla tavallaan. Ei tästä voi kuin tykätä. Muutenkin Weezer on ollut siitä loistava bändi, että aina kehitetty jotain uutta eikä toistettu edellistä levyä. Hienoon suuntaan bändi on jälleen lähtenyt, hatun noston arvoinen suoritus.

Yllättävän hyvin sopii muuten syntikka noihin kappaleisiin. Tiedä sitten miten hoitavat homman livenä.
 
Lainaus .comista:
 
"Guitar tech Bobby (sporting short hair now) joined the band onstage playing guitar parts when Brian switched over to keyboards. Brian has 2 keyboard setups flanking his microphone and pedal boards now (yes, 'boardS' as in 2 - hes got even more pedals going on than before!), a Kurzweil piano type sampling keyboard, and a Moog Voyager, the awesome new analog synth by the master himself, Bob Moog. Listeners are now hearing synth+piano parts from all eras played on keys instead of substituted on guitar (the sound in 'Buddy Holly', the lines in 'Tired of Sex' etc), and getting the fuller flavor and textures of the new Make Believe stuff delivered. It makes for a somewhat more complicated stage set up, but its worth it in the sonic range now available to the band in a live setting. "
 
Eli noin se homma hoituu. :D Kesäkuun viidennen päivän tienoille suunnittelemani Hampurin matka alkaa näyttää entistäkin todennäköisemmältä..

Minusta Beverly Hills oli ihan pirteä pop-ralli. En ole kuullut mitään muuta levyltä. Oke, moi!

Tänään sitten kuulolla täälläkin Make Believe. Beverly Hills todellakin on Weezer-tuotannon suurimpia henkilökohtaisia pettymyksiä, mutta kylläpä onkin muuten maittava levy.

Olipas pettymys...
 
Ei ollut kovinkaan kummoinen levy. Muutama vuosi sitten olin mielestäni kovan luokan Weezer-fani, ja tulipa nuo neljä ensimmäistä levyä kuunneltua lähes puhki. Kesällä 2002 nettiin pärähti demoja uudelta levyltä, ja niitä aikani kuunneltua totesin etteivät biisit kovin kummoisia olleet. Olin vähän pettynyt. Sitten kuulin että bändi heittikin kaikki nuo biisit roskiin ja tekee levyllisen ihan uutta materiaalia, vieläpä Rick Rubinin tuottamana. Jes, nyt on pakko tulla hyvä levy. Beverly Hills oli pettymys, mutta jaksoin uskoa että levyltä löytyisi varmasti parempiakin kappaleita.
 
Viime perjantaina sain levyn käsiini, ja kauhukseni osoittautui että se hemmetin Beverly Hills on levyn paras kappale. Kaikki muu oli mitään sanomatonta sontaa. Ruikutusta entiseen malliin, mutta pliisummin ja ilman tarttuvia koukkuja ja riffejä. Laulu melodiat vanhan toistoa. Aloin kovasti kaivata niita kesän 2002 demoja ja rahojani takaisin. Tämä siis minun mielipiteeni.

Kaikki muu oli mitään sanomatonta sontaa. Ruikutusta entiseen malliin, mutta pliisummin ja ilman tarttuvia koukkuja ja riffejä. Laulu melodiat vanhan toistoa.
 
Hmm. Ottaen huomioon, että juuri tällainen oli ensireaktioni kuullessani ekaa kertaa Pinkertonia (joka sittemmin osoittautui erääksi universumin parhaista levyistä), alan olla jo melkein kiinnostunut Make Believestä.

Hmm. Ottaen huomioon, että juuri tällainen oli ensireaktioni kuullessani ekaa kertaa Pinkertonia (joka sittemmin osoittautui erääksi universumin parhaista levyistä), alan olla jo melkein kiinnostunut Make Believestä.
 
Mulla tuli vähän samanlainen fiilis. Yleensä ne parhaat koukut aukeavat hitaammin juuri niin kuin Pinkertonissa.
 
Sinistä albumia pidän pikkaisen vihreää parempana koska siinä on enemmän sellaista häröilyä kitaran ja laulun kanssa, kun taas vihreässä kaikki kappaleet ovat melko saman kaavan mukaan tehty. Eli vihreään jäi nopeammin koukkuun mutta sinisessä koukku piti kauemmin kiinni tällaista huonoa kielikuvaa käyttääkseni.

On kyllä Weezer tehnyt jälleen hienon levyn. Tämän voin sanoa jo tässä vaiheessa kun yksi kuuntelu vasta takana. Hienoja pikku jippoja sovituksissa ja koskettimia käytetty todella upeasti muutamassa biisissä. Voi olla että mielipiteeni muuttuu kuuntelukertojen lisäännyttyä mutta tällä hetkellä ei voi kuin ihastella. Weezer on edelleen maailman paras bändi.