Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Väkästelin joskus tämmöisen ohjeen:
 
Tuntemattoman transistorin jalkajärjestyksen etsiminen:
 
tarvitavat välineet:
transistori ja yleismittari
 
Ensiksi on tiedettävä yleismittarin johtojen napaisuus vastusmittauksessa.
Tämä käy helposti jos omistaa toisen yleismittarin:
Tutkittava mittari asetetaan vastusmittausasentoon ja toinen yleismittari jännitemittaukselle.
Jännitemittari näyttää onko vastusmittauksessa yleismittarin com/GND tms.-navassa pariston plus- vai miinusnapa.
 
Jos ei omista toista mittaria, nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että viisarimittareissa plus on "maassa" ja miinus "mittausnastassa". Digitaalimittareissa päivastoin, eli plus mittauskarvassa ja miinus maassa.
 
1. Kannan etsintä
 
Mitataan yleismittarilla vastusalueella transistorin eri jalkojen väliltä vastuslukema. Jokainen "jalkapari" mitataan kumminkin päin, eli johtojen paikat vaihdetaan keskenään. Mittauksen tuloksena pitäisi löytyä yksi jalka, josta kumpaankin muuhun jalkaan mitattaessa vastusmittari näyttää jonkinmoisia "pienempiä" vastusarvoja (suurinpiirtein samansuuruisia. Muissa mittauksissa pitäisi mittarin näyttää ääretöntä tai hyvin suurta vastusarvoa)
Tämä "löydetty" nasta on kanta (B).
 
2. Transistorityypin päättely
 
Kun yleismittarin napaisuus vastusmittauksessa on tiedossa, voidaan transistorin tyyppi päätellä:
- Jos 1. kohdan "johtamistilanteessa" kannalla oli plusjohdin, on kyseessä NPN-transistori.
- Jos 1. kohdan "johtamistilanteessa" kannalla oli miinusjohdin, on kyseessä PNP-transistori.
 
3.Kollektorin ja Emitterin etsintä
 
Kanta on saatu selvitettyä, joten kollektori ja emitteri täytyy selvittää.
 
NPN-transistori
 
Kytketään yleismittarin (vastusmittaus-asento) johdot näihin kahteen tuntemattomaan transistorin jalkaan. Kosketetaan sormella (tai kahdella saman käden sormella) samanaikaisesti
kantaa ja sitä (tuntematonta) transistorin jalkaa, johon on kytketty yleismittarin plus-johdin. (tässä taas tarvitaan tietoa yleismittarin napaisuudesta vastusmittauksessa)
Seuraavaksi yleismittarin johdot vaihdetaan keskenään ja taas kosketetaan kantaa ja sitä jalkaa, jossa on plus-johdin.
Jommassakummassa edellisistä kohdista vastusmittarin arvo muuttuu huomattavasti. (Monesti kummassakin tapauksessa saadaan muuttuvia lukemia, mutta yleensä arvoissa on suuri ero)
Kummassakin mittauksessa sormikontaktin pitäisi olla suurinpiirtein samanlainen, eli jos ensimmäisessä mitauksessa koskettaa yhdellä sormella , pitäisi toisessakin mittauksessa
koskettaa yhdellä sormella.
Tämä mittaus kannattaa suorittaa pariin kertaan epävarmuustekijöiden vähentämiseksi.
 
Siinä mittauksessa jossa vastusarvo muuttui enemmän, kollektori (C) on se nasta, johon vastusmittarin positiivinen johdin oli kytketty.
 
ja se toinen "tuntematon" on emitteri (E)
 
Varmempi tapa olisi jos käsillä on kilo-ohmiluokan vastus, jota voi kytkeä sormien sijasta transistorin jalkojen väliin.
 

 
PNP-transistori
 
Mittaustapahtuma on samanlainen kuin NPN:nkin kanssa, mutta nyt kantaa kytketään miinuspuolelle.
 
Kytketään yleismittarin johdot näihin kahteen tuntemattomaan transistorin jalkaan. Kosketetaan sormella samanaikaisesti kantaa ja sitä transistorin jalkaa, johon on kytketty yleismittarin miinus-johdin. (tai kytketään vastus kyseiselle välille)
Seuraavaksi yleismittarin johdot vaihdetaan keskenään ja taas kosketetaan kantaa ja sitä jalkaa, jossa on miinus-johdin.
Jommassakummassa edellisistä kohdista vastusmittarin arvo muuttuu huomattavasti. (MOnesti
 
kummassakin tapauksessa saadaan muuttuvia lukemia, mutta yleensä arvoissa on suuri ero)
 
Siinä mittauksessa jossa vastusarvo muuttui enemmän, kollektori (C) on se nasta, johon vastusmittarin miinusjohdin oli kytketty.
 
ja jäljelle jäi emitteri (E)
 
Huom.
On olemassa erikoistransistoreja, joille tämä ohje ei käy. (esim. sisäinen suojadiodi E->C) Mutta auttaa, jos on joku tuttu transistori käsillä, mutta jalkajärjestyksestä ei ole aivan varma.