Rock, pop, alternative ›

Kommenttina on pakko laittaa että jos meinaa itse vakavissaan harkita muusikon uraa tai näkee unia oman bändinsä keikasta Provinssirockin päälavalla, kannattaa hieman laajentaa maailmankuvaansa ja lopettaa "junteista" jauhaminen. Se että pääsee vaikkapa esim. Eppujen asemaan vaatii jotain muutakin kuin että treenikämpällä naureskellaan Suomalaisille junteilla ja yritetään saada oma bändi kuulostamanaan ah, niin kansainväliseltä. Mielipiteitä pitää toki olla, mutta ahdistaa että ainakin mulle tärkeä asia Suomalaisuus koetaan nykymeiningissä jotenkin hävettävänä ja junttina asiana. Ihan samanlaisia juntteja siellä saarivaltiossakin on.
 
--Poliisi
 
Jos palkkapussini nojaisi puhtaasti kahden miljoonaan maalaistollon musiikkimaun puutteeseen, panisin pillit pussiin.
 
Halua nauttia kollegoideni ammatillista, en periaatteellista arvostusta, ja halua ehdottomasti että musiikkiani kuuntelee sellainen ihminen joka myös ymmärtää kuulemansa. En tee todellakaan mitään taidemusiikkia, toim. huom.
 
Duunarit lähiöhelveteissään ja lätkämatseineen ei todellakaan ole se väki jolle lähden seuraavan kolmnkymmenen vuoden uraani rakentamaan.
 
En minä häpeä suomalaisia punaniskoja koska ovat suomalaisia punaniskoja, vaan koska ylipäätään ovat punaniskoja.
 
Sanoo sir stereotypia.

Jos palkkapussini nojaisi puhtaasti kahden miljoonaan maalaistollon musiikkimaun puutteeseen, panisin pillit pussiin.
 
Tää oli aika hauska.
 
"Mullapa on parempi musiikkimaku kuin teillä maalaistolloilla". :-)
 
EDIT: Unohtui sanoa, että onnea urallesi.

Suomirock: yleensä helvetin rasittavaa, suomenkielistä renkutusta, jota diggailevat sellaiset ihmiset, joille rankkaa on se, että kitara ei pysy puhtaana. Rytmit ovat häiritsevän yksinkertaisia, melodiat korkeintaankin keskinkertaisia ja sointurakenne noin ylipäätänsä järkyttävän kaavamainen. Tämä on oma, erittäin voimakkaasti ennakkoasenteinen käsitykseni suomirockista.
 
Kaikessa rasittavuudessaan sen ultimaalinen kärjistymä voisi olla vaikka Zen Cafe, joka täydellisessä mitäänsanomattomuudessan yllättää lähinnä typerryttävällä suosiollaan, johon ei näin wannabe-taiteilijana voi löytää mitään järkiperäistä syytä lauluista saati sitten imagosta.
 
Tehkää ihmiskunnalle palvelus ja vetäkää Zen Cafe jojoon, ok?
 
-MacGyver

Duunarit lähiöhelveteissään ja lätkämatseineen ei todellakaan ole se väki jolle lähden seuraavan kolmnkymmenen vuoden uraani rakentamaan.
 
Tämäkään asenne ei ole kovin hedelmällinen, kaiken lisäksi tuossa pitäisi seisoa duunarit lähiöhelvetteineen ja lätkämatseineen eivät todellakaan ole se väki, jonka varaan lähden rakentamaan uraani seuraavaksi kolmeksi vuosikymmeneksi. Mutta pointti sinulla oli jotenkuten hallussa. Juntilla tai punaniskalla minä kuitenkin tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka ovat sivistymättömyydestään huolimatta rasittavan tyytyväisiä itseensä ja muutoinkin yli-itsevarmoja. Lähinnä tästä tulee mieleen jonkun #punttislaisen nerokas letkautus "et sä yhdys sanoilla naisia saa". Saa olla sivistymätön mutta tyhmyys nyt on vain tyhmää =).
 
-MacGyver

Jos palkkapussini nojaisi puhtaasti kahden miljoonaan maalaistollon musiikkimaun puutteeseen, panisin pillit pussiin.
 
Tässä taitaakin ratketa kertaheitolla se ainainen ongelma jotta milloin häviää kredibiliteetti.
 
Olisko sulla vielä joku arvio siitä, paljonko niitä maalaistolloja saisi olla vaikkapa suhteessa kaupunkilaistolloihin?
 
Mutta siis, puhuit siitä, kuinka sä haluat rakentaa urasi kolleegoiden arvostuksen pohjalle. Saat kyllä nuoleskella lopun elämääsi jos sille linjalle lähdet.
 
Viimeisimpiä trendejä kun noudatat olet taas aina puoli vuotta-vuoden myöhässä.
 
Taas ne kaverit, jotka lähtivät tekemään suomeksi rockia, tekivät sen trendin ihan itse. Siksi ne kestää. Ei niistä sen enempää tartte diggailla, mutta vaikutukselta et voi välttyä, jos suomi on äidinkieli.
 
Että älä hae arvostusta vaan tee oma trendi. Silloin sut muistetaan.

Tässä taitaakin ratketa kertaheitolla se ainainen ongelma jotta milloin häviää kredibiliteetti.
 
Olisko sulla vielä joku arvio siitä, paljonko niitä maalaistolloja saisi olla vaikkapa suhteessa kaupunkilaistolloihin?
 
Mä ehdotan, että liimataan kaikkien tämmösten vähän trendikkäämpien levyjen kanteen sellainen tarra, jossa lukee että "levyn musiikki ei sovellu lähiöduunareille, maalaistolloille, lätkäjengeille, mökin mummoille jne."
 
Ettei levy vaan vahingossa myisi liikaa ja vääränlaiselle yleisölle.

Sanoo sir stereotypia.
 
Arvostettava periaate, varsinkin jos onnistut pitämään sen siinäkin vaiheessa kun suosio kolkuttelisi ovella. Nykyajan rokkarit eivät uskalla olla poliittisesti epäkorrekteja vaan pyrkivät miellyttämään kaikkia. Kommenttisi toi mieleen Moonsorrowin Henun mielipiteen Bodomista ja amis-faneista :).

siinä missä muu rock : sex, drugs & rokkenroll
 
niin
 
suomirok : rok, ruoka ja runkkaus

siinä missä muu rock : sex, drugs & rokkenroll

 
Käsittääkseni ainakaan eturivin suomirokkareilla ei ole pahemmin pesästä puutetta. Humehia joissakin piireissä on syöty/syödään kuin leipää, alkoholistejakin matkan varrella on näkynyt. Se nyt on lähinnä säälittävää muutenkin. Rokkenroll, onneksi suomirock on varsinaiselta rokkenrollilta säästynyt jos sillä tarkoitetaan tätä fleimarityylistä juntteilua.

ei kai joku ottanut nyt tosissaan tota juttua=P

Harmittaa, että tietyn kielen valitseminen leimaa niin usein myös koko musiikin

No, nyt siis suomen kielen ollessa kyseessä voin sanoa, että kuuntelen mieluiten juuri suomeksi laulettua musiikkia. En tiedä, mutta niin on ollut mun kohdalla aina ja tulee varmaan olemaan... mahtaa johtua mun heikosta englannin ja ruotsin kielen oppimäärästä?

EDIT: Ei tosin tule kuunneltua juuri näitä Popedoja ym., turha edes mainita mitä sitten ellei niitä...
Yö on ainoa menettelevä suomirockbändi, sekin tosin on menossa niin humpaksi ettei sitä kuuntele pirukaan. Mutta kyllä siinäkin bändissä on vielä jotenkin jäljellä jäänteet Yön punk-ajoista 80-luvulla...
Mutta jos joku Yölintu nyt alkaisi soittamaan punkkia, mun mielessä se pysyis aina tasapaksuna iskelmähumppa-bändinä. En nyt taaskaan tiedä miksi -:D

Tässä taitaakin ratketa kertaheitolla se ainainen ongelma jotta milloin häviää kredibiliteetti.
 
sanotaan tämä näin, ttä kun kollegoiden arvostusta nautitaanŽvilpittömästi hengentuotteiden vuoksi, eikä kahdenkymmen vuoden pionerityön takia, niin hommat toimii paljon paremmin. Kredibiliteetti yleisön silmissä on puhtaasti raha ja markkinointitekninen kysymys.
Kriitikoiden arvostus on kaksipiippuinen haulikko.
Jos sun levystä tykätään, se ei myy, jos siitä ei pidetä, "tiedät" suoltavasi paskaa. Onneksi suurin osa kriitikoista on vain pateettisia vätyksi jotka saavat ilonsa muiden kiusaamisesta ja kaveriden lobbaamisesta maailmankartalle. Juuri kuten minäkin!
 
Olisko sulla vielä joku arvio siitä, paljonko niitä maalaistolloja saisi olla vaikkapa suhteessa kaupunkilaistolloihin?
 
Kolmisen miljoonaa suomalaista on sellaisia ihmisiä jotak eivät ikinä tule olemaan minulle markkinapotentiaalista kohderyhmää. Kahdesta jäljellejäävästä leikataan maalaiset pois, ja päästään puoleen miljoonaan. Joista noin yksi prosentti saattaa optimiolosuhteissa ostaa levyn. 50.000 on absoluuttinen maksimi. Maksava yleisöä minulle suomessa.
 
Mutta siis, puhuit siitä, kuinka sä haluat rakentaa urasi kolleegoiden arvostuksen pohjalle. Saat kyllä nuoleskella lopun elämääsi jos sille linjalle lähdet.
 
Minä en edes puhu kolleegalle sikäli jos arvostus ei ole olemassa ja molemmin puoleista. Ei persettä nuolla kuin toimistoissa ja intissä. Kaikkilla muualla tehdään työtä. Tai ollaan vaan pirun hyviä.
 
Viimeisimpiä trendejä kun noudatat olet taas aina puoli vuotta-vuoden myöhässä.
 
Ei, vaan pitää olla vuoden edellä viimeisimmistä trendeistä, tai vaihtoehtoisesti positiivisesti ajaton.
 
Taas ne kaverit, jotka lähtivät tekemään suomeksi rockia, tekivät sen trendin ihan itse. Siksi ne kestää. Ei niistä sen enempää tartte diggailla, mutta vaikutukselta et voi välttyä, jos suomi on äidinkieli.
 
Voin välttyä. Kun en kuuntele junttirokkia, niin en kuuntele, enkä ainakaan matki. Se että luodaan skene, ei tarkoita sitä että niiden musikaalinen anti olisi jotenkin parempaa. Se oli ehkä silloin joskus, mutta jokaisen yhtyeen tulee pitää ajankuvasta kiinni. Toinen vaihtoehto on ratsastaa maineellaan ja olemassaolevalla kattavalla yleisopohjallaan, jolla ei kolmeenkymmeneen vuoteen ole tapahtunut muutoksia elämänasenteissa tai musiikkimaussa. Ja jos on, niin pahempaan suuntaan.
 
Että älä hae arvostusta vaan tee oma trendi. Silloin sut muistetaan.
 
Tai jättäydy niiden ulkopuolelle= sama asia :-) Joo tarkoitus olisi.

Se että pääsee vaikkapa esim. Eppujen asemaan vaatii jotain muutakin kuin että treenikämpällä naureskellaan Suomalaisille junteilla ja yritetään saada oma bändi kuulostamanaan ah, niin kansainväliseltä. Mielipiteitä pitää toki olla, mutta ahdistaa että ainakin mulle tärkeä asia Suomalaisuus koetaan nykymeiningissä jotenkin hävettävänä ja junttina asiana.
 
En voisi kuvitella kenenkään täyspäisen haluavan eppujen asemaan. Toi jäi sanomatta aikaisemmin.
 
Kansainvälisyys on nimenomaan se asia mitä lähdetään hakemaan kun musiikkia tehdään. Maailmassa on kuusi miljardia ihmistä, suomessa viisi miljoonaa. 1200 kertaa suurempi potentiaali siis odottaa hakijaansa.
 
Suomalaista musiikkia suomalaisille, voi v*ttu...
 
Mutta olet kyllä oikeassa että se vaatii muutakin, että saa aikaiseksi jotain vastaava, kuten eppujen tapauksessa kaksi miljoonaa myytyä levyä.
 
Se vaatii halua ja uskoa, älyä ja valmiutta uhrata elämänsä, näkemystä ja kykyä luoda jotain uutta ennen muita. Se vaatii taitoa tehdä tyyli/tarkoitus-kompromisseja taiteellisuuden ja kaupallisuuden välillä. Ja ennen kaikkea muuta, se vaatii koneiston ja suhteet. Markkinoinnin ja potentiaalin. Ja kykyä ja tietoa alasta tarpeeksi jottei tulisi nussituksi firmojen toimesta.
 
Sanotaan kuitenkin vielä, että hevi on suomen suurin vientivaltti, miten, seitä en voi käsittää, koska suomalainen hevikin sukkaa raskaasti, ja niin amot, stratot, sentenced, apocalyptika ja himikn ovat myyneet enemmän levyjä lyhyemmässä ajassa kuin eput.
 
Ja ilkeämileinen kommentti arvostamaasi suomalaisuuteen:
 
Suomalaisuudessa ei itsessään ole mitään hävettävää, mutta ei siinä ole mitään sellaista mistä pitäisi olla ylpeäkään. Tämä on yksi kuoleva kansa muiden joukossa.

Mutta pointti sinulla oli jotenkuten hallussa. Juntilla tai punaniskalla minä kuitenkin tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka ovat sivistymättömyydestään huolimatta rasittavan tyytyväisiä itseensä ja muutoinkin yli-itsevarmoja. Lähinnä tästä tulee mieleen jonkun #punttislaisen nerokas letkautus "et sä yhdys sanoilla naisia saa". Saa olla sivistymätön mutta tyhmyys nyt on vain tyhmää =).
 
-MacGyver
 

 
Sanotaan asia näinpäin, että minulle ei ole ihan sama että keitä siellä yleisössä on. Jos kahdenkymmenen vuoden kuluttua elämänsä juoneet joensuulaiset keski-ikää hipovat autonasentajabarbaarit joille kaupunki tarkoittaa jotain missä on tapuli, ja kaksi kauppaa postin kyljessä sekä juna-asema lähimmän sadan kilometrin säteellä tai lähimmän "suur"kaupungin (kuopio?) lähiöretkut kolmenkymmentä vuotta vanhoilla bemareillaan tulevat keikalleni, nakkikiskan kautta, niin en voisi katsoa itseäni peiliin enää ikinä.
 
Tällaista roskasakkia varten on lätkä, formulat, kirka, yölintu, frederik jne.

Sanotaan asia näinpäin, että minulle ei ole ihan sama että keitä siellä yleisössä on.
 
Mikäs se sinun bändisi nimi on? Sen takia vain kysyn, että en siellä suurkaupungissa käydessäni vahingossa tule keikalle, taidan kuulua nimittäin väärään ihmisryhmään.

Jos palkkapussini nojaisi puhtaasti kahden miljoonaan maalaistollon musiikkimaun puutteeseen, panisin pillit pussiin.
 
Halua nauttia kollegoideni ammatillista, en periaatteellista arvostusta, ja halua ehdottomasti että musiikkiani kuuntelee sellainen ihminen joka myös ymmärtää kuulemansa. En tee todellakaan mitään taidemusiikkia, toim. huom.
 
Duunarit lähiöhelveteissään ja lätkämatseineen ei todellakaan ole se väki jolle lähden seuraavan kolmnkymmenen vuoden uraani rakentamaan.
 
Tuota noin, mahdanko olla väärässä kun epäilen että se ura on vielä alkutaipaleella tai aloittamista vasta suunnitellaan.
 
En ole ammattimuusikko saatikka rock-tähti, mutta sen verran tiedän että tuolla asenteella jää yleensä kolmenkymmenvuoden urat rakentamatta. Minulla on sellainen tunne että Suomessa ei ole Eirassa ja Punavuoressa syntyneitä akateemisia intellektuelleja musiikin harrastajia tarpeeksi elättämään enempää kuin yhden bändillisen muusikoita kerrallaan.
 
Jos aikoo elää musiikin soittamisella Suomessa (tai ylipäänsä missään) on oltava valmis tekemään kaikenlaisia hommia. Sitten teille kaikille hyvän maun tuomareille ja taitelijoille tiedoksi ehdoton fakta:
 
Mikään ei ole niin katoavaa kuin hyvä maku ja tyylikkyys, se mikä on tänään tyylikästä ja uskottavaa on huomenna vain pelkästään naurettavaa vanhanaikaista trendipelleilyä, joka herättää korkeintaan sääliä vanhojen ystäviesikin parissa.
 
Mutta jos ne kaksimiljoonaa junttia ja vielä miljoona lähiöiden lätkäfania pitää musiikistasi niin ei mene kuin pari vuotta, kun joku jo tekee tohtorinväitöskirjaa tuotannostasi ja sinua pyydetään luennoimaan opettajien täydennyskoulutuspäiville luennoimaan ja ne juntit pitävät sinusta silti vielä entistä enemmän.
 
Tällä välillä voit tietenkin pitää hauskaa ja tehdä rahaa, sensijaan että sinun pitäisi huolehtia oletko varmasti trendikkäimpien kolleegoittesi arvostama vai oletko jo vanha säälittävä has-been.
 
Esa Pakarisen, Hullujussin ja Hurriganesien nimeen, näin se on.

En voisi kuvitella kenenkään täyspäisen haluavan eppujen asemaan. Toi jäi sanomatta aikaisemmin.
 
Kansainvälisyys on nimenomaan se asia mitä lähdetään hakemaan kun musiikkia tehdään. Maailmassa on kuusi miljardia ihmistä, suomessa viisi miljoonaa. 1200 kertaa suurempi potentiaali siis odottaa hakijaansa.
 
Suomalaista musiikkia suomalaisille, voi v*ttu...
 
Hämmästyisit jos tietäisit kuinka suuri osa ulkomaalaisista on täysin umpijuntteja, omien kokemusteni peruusteella Ranskassa, Saksassa ja Englanissa on juntteja suhteessa paljon paljon enemmän kuin Suomessa, me ollaan niin ujoja ettei junttiutta oikein kehdata paljastaa Ranskassa ja Skotlannissa siitä ollaan niin pirun ylpeitä.
 
Etelä-Saksassa on sikäli helppo tuntea miespuolinen juntti että niillä on aina nahkahousut, jos ne on vanhoja ne kuuntelee humppaa ja jos ne on nuorempia (alle 50) ne kuuntelee jotain heavyn alalajia.

Tuota noin, mahdanko olla väärässä kun epäilen että se ura on vielä alkutaipaleella tai aloittamista vasta suunnitellaan.
 
Oikeassa olet.
 
En ole ammattimuusikko saatikka rock-tähti, mutta sen verran tiedän että tuolla asenteella jää yleensä kolmenkymmenvuoden urat rakentamatta. Minulla on sellainen tunne että Suomessa ei ole Eirassa ja Punavuoressa syntyneitä akateemisia intellektuelleja musiikin harrastajia tarpeeksi elättämään enempää kuin yhden bändillisen muusikoita kerrallaan.
 
Sekin on mahdollista. Siksi tarkoituksena on levittää materiaalia ennenkaikkea ulkomaille.
Jos menee reisille, menköön. Mikä on aika luultavaa, muistathan puheeni suhteita ja koneistosta? No, suomessa ei oikein koneistoa ole; näyttöä edelläkävijöistä on melko vähän kv-tasolla.
 
Jos aikoo elää musiikin soittamisella Suomessa on oltava valmis tekemään kaikenlaisia hommia.
 
Toivottavasti siihen ei tarvitse jäädä.
 
Sitten teille kaikille hyvän maun tuomareille ja taitelijoille tiedoksi ehdoton fakta:
 
Mikään ei ole niin katoavaa kuin hyvä maku ja tyylikkyys, se mikä on tänään tyylikästä ja uskottavaa on huomenna vain pelkästään naurettavaa vanhanaikaista trendipelleilyä, joka herättää korkeintaan sääliä vanhojen ystäviesikin parissa.
 
Se on aivan totta. Siksi tuleekin ratsasta aallonharjalla, sen sijaan että jäisi sen alle. Ajanmukaisuus, ajanmukaisuus, ajanmukaisuus. Keskivertokuuntelijalle musiikki on vain auditiivista ajankuvaa. juuri tästä soimaan suomen "rok-kukkoja" musiikki ei ole muuttunut, mihinkää, saatikka edistynyt kahteenkymmeneen vuoteen, vrt ac/dc.
 
Mutta jos ne kaksimiljoonaa junttia ja vielä miljoona lähiöiden lätkäfania pitää musiikistasi niin ei mene kuin pari vuotta, kun joku jo tekee tohtorinväitöskirjaa tuotannostasi ja sinua pyydetään luennoimaan opettajien täydennyskoulutuspäiville luennoimaan ja ne juntit pitävät sinusta silti vielä entistä enemmän.
 
Pointti, jopa niinkin skarppi sellainen että jostain syystä hiljenin hetkksi. Saavat silti imeä p*skaa.
 
Tällä välillä voit tietenkin pitää hauskaa ja tehdä rahaa, sensijaan että sinun pitäisi huolehtia oletko varmasti trendikkäimpien kolleegoittesi arvostama vai oletko jo vanha säälittävä has-been.
 
Huomautus: trendeillä ei ole (sanan varsinaisessa merkityksessä ) tässä asiassa sijaa.
 
Esa Pakarisen, Hullujussin ja Hurriganesien nimeen, näin se on. Harvinaisen fiksu kirjoitus. Anteeksi maltillisuuteni vastauksessa, olin syvän ihailun vallassa.
 
Takaan että linja ei tule kuitenkaan jatkumaan tällaisena, vaan Jyrkkä Tuomio tulee jatkumaan vastakin.

Hämmästyisit jos tietäisit kuinka suuri osa ulkomaalaisista on täysin umpijuntteja, omien kokemusteni peruusteella Ranskassa, Saksassa ja Englanissa on juntteja suhteessa paljon paljon enemmän kuin Suomessa, me ollaan niin ujoja ettei junttiutta oikein kehdata paljastaa Ranskassa ja Skotlannissa siitä ollaan niin pirun ylpeitä.
 
Voi luoja, saksalaiset ovat kansanakuntana asti pelkkä vitsi, etenkin mitä musiikkiin tulee. Ihmekö tuo, että him breikkasi siellä. Ranskalaiset taasen patonkihomoja, ja skotit nussivat lampaita.
 
Niitä on kuitenkin enemmän, joten ne tuovat lisää rahaa ja niiden maaseutua ei tarvitse lähteä kiertämään säälip***n toivossa. Ja kaljapalkalla.
 
Etelä-Saksassa on sikäli helppo tuntea miespuolinen juntti että niillä on aina nahkahousut, jos ne on vanhoja ne kuuntelee humppaa ja jos ne on nuorempia (alle 50) ne kuuntelee jotain heavyn alalajia.
 
Nimen omaan.