Bänditoiminta ›

Nyt kun miksaajat on yhteistuumin todettu paskoiksi, niin on kai pakko näitä hommia itsekin alkaa kelata. Haluaisin infoa, kokemuksia ja virheellisten näkemysten korjauksia eri instrumettien miksaamisesta erityisesti rokkikeikkatilanteissa. Ennen muuta haluiaisin kiinittettävän huomiota soitinten taajuuskaistoihin sijoitteluun, mikä lienee kaiken miksaamisen perusta äänen voimakkuuden säätelyn lisäksi.
 
Taajuuskaistoihin sijoittelu on mielstäni asia, josta lähes jokainen muusikko voi keskustella tuntikausia ja esittää omia hienoja mielipiteitään. Silti vain harvoilla tuntemillani ihmisillä on mitään perusnäkemystä aiheesta.
 
Tässä omia puutteellisia näkemyksiäni, uskomuksiani ja mutu-tietojani aiheesta.
 
Taajuudet:
 
Pasari - bottne 1 kHz
Tomit - pasarin tapaan, mutta bottne ylempänä n. 100 - 250 Hz
virveli - täyttää koko taajuusalueen n. 3 Khz:n asti. resonanssit n. 150 - 300 Hz ja 1,5 - 3 Khz
Pellit - klangi n. 300 - 600 Hz, täyttävät taajuudet 15 Khz:n asti.
 
Basso - fundamentaali n. 40 - 150 Hz. Käytännössä perus PA:sta taitaa kuulua enempi 1. harmoninen 80 - 300 Hz. Perkussiivinen klangi 500 - 1000 Hz?
särökitarakomppaus - fundamentaali 80 - 300 Hz, yläsävelsarjoja 5 Khz:iin asti.
Miesrokkilaulu :-) fundametaali 100 - 500 Hz, kuuluu ilmeisesti n. 2,5 kHz:n kohdalta.
Syntikka - periaatteessa mitä vain: perussynamatto 300 - 5000 Hz.
 
Miten hemmetissä nämä nyt sitten pitäisi tunkea omiin kaistoihinsa? No, se ei liene tarkoitukaan, mutta itselläni on just ihan auki toi kuulumishomma. Eli laulu kuulemma kuuluukin 2,5 kilon kohdalla eikä niissä taajuuksissa, mitä nuotteja lauletaan. Missäs sitten noitten muitten pitäisi kuulua: kitaran, basson, syntikan? Onko noi kaistat leveitäkin, eli voiko sijoittaa esim. kitara 1 - 1,5 kHz, basso 1,5 - 2 kHz ja syntikka 2 - 2,5 kHz? Miten tämä sijoittelu tehdään? Parametrisella EQ:lla? Pitääkö korostaa jotain olemassa olevaa kupru soittimen taajuusalueelta, eli menetellä päinvastoin kuin yleensä EQ:n kanssa? Vai vedetäänkö hatusta joku alue, joka sitten käännetään pömpölleen?
 
Kuten äskeisetä saattoi huomata, niin olen aika juniori näissä hommissa (tarvittaessa osaan kyllä näytellä pirun fiksuakin; täällä voi anonyyminä olla oma tyhmä itsensä.. Kiitos M:netin ylläpito!) Epäselvää on mulle lisäksi, miten ekutus suhtautuu eri asemista soittamisen kanssa. Eli kumpi on tärkeämpää, mistä kohtaa soittaa vai millasella soundilla soittaa? Lisäksi on joitain käsittämättömiä heittoja, esim. "Laita basso ja pasari eri taajuuksille!" Tämmöisenhän kuulee joka toisessa soundtsekissä. Siis mitä hemmettiä! Pasarin bottne olkoon vaikka 70 Hz ja basisti pomputtelee nuotteja alimmasta oktaavista ja vähän sen yli 40 - 100 Hz. Eikös se nyt riipu jo soitetusta bassonuotista, meneekö ne päällekkäin vai ei.
 
Seuraavaksi haluaisin listata hieman tien päältä karttuneita kokemuksia/pinttyneitä uskomuksia. Toivoisin teidän tekevän samoin.
 
Kokemuksia soitetuista nuoteista, eq:sta ja soittimien kuulumisesta:
 
Yleensä kuulostaa paremmalta, jos syntikka soittaa oktaavia ylempää kuin kitara.
Basson ja kitaransoitto samasta oktaavista saattaa kuulostaa yllättävän hyvältä.
Alle keski-c:n menevää laulua on vaikea saada kuulumaan.
Matalien nuottien soittaminen syntikalla kuulostaa usein sekavalta.
Keskaria perkeleesti lauluihin, kitaraan ja syntikkaan. Hevikitarasoundit ei kuulu mihinkään eivät liioin "isot" syntsasoundit.
Kohtuubottne kitarassa ei ole haitaksi, kunhan keskiääniä löytyy riittävästi.
Mikäli tila on kovin kaikuinen lakkaaavat tietyt "yläpään avulla kuuluvat" syntikkasoundit erottumasta. Samoin käy jos rumpali innostuu takomaan peltejä urakalla, jolloin saattaa tosin kadota kaikki muutkin soittmet.
 
Jäsentymätön vuodatukseni aiheesta on päättymässä. Lauantaina on taas odotettavissa taas kahden tunnin pasarinpolkeminen, taivaisiin noussut vitutuskerroin, kipeä kurkku, väsyneet korvat ja kauhia kusihätä, kun viisi pseudoasiantuntevaa miestä löyvät tyhmät päänsä digitaalitiskiin soundtsekkoslovakkiassa.

Kyllä basson saa alkaa ruveta toistaan jo 20-30 Hertsistä...

Kyllä basson saa alkaa ruveta toistaan jo 20-30 Hertsistä...
 
eikös se ole vähän turhaa.. sotkee vaan. näin mulle opetettiin.

Näissä en ole mikään asiantuntija, mutta fysiikan tuntemusta löytyy ja sitten tuota käytännön kokemusta, miltä mikäkin kombinaatio kuulostaa ainakin tuonne lavan puolelle. Pistän jotain kommentteja:
 
Nyt kun miksaajat on yhteistuumin todettu paskoiksi, niin on kai pakko näitä hommia itsekin alkaa kelata.
 
Heh. Minä olen vain sitä mieltä, että yllättävän paskoihin miksaajiin sitä törmää ja yllättävän usein. Tuntuu, että ehkä nippelitietoa ja kamateknistä tuntemusta löytyy, mutta korva on jäänyt kotiin...No offense! :)
 
Ennen muuta haluiaisin kiinittettävän huomiota soitinten taajuuskaistoihin sijoitteluun, mikä lienee kaiken miksaamisen perusta äänen voimakkuuden säätelyn lisäksi.
 
Niin. Tämähän on erittäin tärkeä asia. Musiikin varsinainen luonnehan syntyy yläsävelissä, siellä muodostuu äänenväri, siellä lukemattomat sävelet kamppailevat tilasta. Jos kaikista soittimista kuuluisi vain se perustaajuus, eihän musiikki kuulostaisi yhtään miltään.
 
Tässä omia puutteellisia näkemyksiäni, uskomuksiani ja mutu-tietojani aiheesta.
 
Taajuudet:
 
Pasari - bottne 1 kHz
 
Tässä nyt on joku virhe...1 kHz - siis kilohertzi - on 1000 Hz ...Tarkoittanetko nyt sitten 100 Hz? Mä en tarkkaan tiedä basarin bottnea, oliskohan se jotain 50 Hz:n paikkeilla?
 
Pellit - klangi n. 300 - 600 Hz, täyttävät taajuudet 15 Khz:n asti.
 
Tässä vain ajattelin mainita, että kaikissa ne taajuudet menee ylemmäskin, mutta ne on vaan sen verran heikkoja intensiteetiltään, ettei niitä enää kuule. Sitä paitsi ihmiskorvan kuulokin ylettyy vain noin 20 kHz:n.

Basso - fundamentaali n. 40 - 150 Hz.
 
Jep. Ala-E bassossa on 41.2 Hz. Teitysti jotkut hevibändit vetää esim. H-vireessä (30.9 Hz).
 
Käytännössä perus PA:sta taitaa kuulua enempi 1. harmoninen 80 - 300 Hz.
 
Näin luulisin.
 
Perkussiivinen klangi 500 - 1000 Hz?
 
Suurinpiirtein. Sitä kun nostaa equissa, saa kyllä sitä metallisuutta peliin. Joku voi kertoa tarkemmat luvut.
 
särökitarakomppaus - fundamentaali 80 - 300 Hz, yläsävelsarjoja 5 Khz:iin asti.
 
Niin, se ala-E on 82.4 Hz.
 
Miesrokkilaulu :-) fundametaali 100 - 500 Hz, kuuluu ilmeisesti n. 2,5 kHz:n kohdalta.
 
Abouttiarallaa...Mörisijät menee joskus puhtaasti tuonne 80 Hz:n alle, mutta silloin on syytä bändin olla aika hiljaa. No, sitten heviörinä on sellaista sekalaista taajuusmassaakohinaa, ettei siitä erkkikään ota selvää...perustaajuus taitaa pyöriä siellä 100 paikkeilla. Kaikilla laulajilla on se toinen taajuuspiikki (onkohan se sitten juuri jossain tuolla 2.5 kHz...en muista). Joka tapauksessa sen piikin muoto ja suuruus määrittää aika pitkälle äänenvärin. Oopperalaulajilla se on hyvin selkeästi rajattu ja korkea (magnitudiltaan), mistä johtuu se metallinen klangi.
 
Soittimien sijoittelusta en valitettavasti osaa oikein sanoa.
 
.....Pasarin bottne olkoon vaikka 70 Hz ja basisti pomputtelee nuotteja alimmasta oktaavista ja vähän sen yli 40 - 100 Hz. Eikös se nyt riipu jo soitetusta bassonuotista, meneekö ne päällekkäin vai ei...
 
Tottakai. Ehkä tuossa tarkoitetaan, että kannattaa välttää basarissa esim. sitä ala-E:ä tai A:a (noin 40 tai 55 Hz).
 
Minäkin haluaisin saada muiden näkemyksiä ja faktoja tähän aiheeseen liittyen, joten antaa tulla!

Tässä nyt on joku virhe...1 kHz - siis kilohertzi - on 1000 Hz ...Tarkoittanetko nyt sitten 100 Hz? Mä en tarkkaan tiedä basarin bottnea, oliskohan se jotain 50 Hz:n paikkeilla?
 
Joo, pääsipäs lipsahtamaan. Tarkoitin sanoa, että pasarin bottne alle 100 Hz ja napsu yli 1 kHz

Kyllä basson saa alkaa ruveta toistaan jo 20-30 Hertsistä...
 
Mielestäni hifistelyt kannattaa jättää kotisoffalle. PA-laitteita ei ole suunniteltu toistamaan ultraääniä vaan pitämään mahdollisimman kovaa meteliä. Usein näkee masterissa graafisen ekun, jossa on alapäät leikattu 80:n kohdalta.

Basso - fundamentaali n. 40 - 150 Hz. Käytännössä perus PA:sta taitaa kuulua enempi 1. harmoninen 80 - 300 Hz. Perkussiivinen klangi 500 - 1000 Hz?

 
Vastaanpa vain tähän yhteen mutta ah, niin tärkeään osa-alueeseen. Basson alimmat mörinät saa toki kuulua, mutta kovasti korostettuna se kyllä syö tehoa PA:sta ja saattaa sotkea soundia. Paras potku ja murina tulee tuolta 100-200Hz alueelta, mihin taasen kitara alkaa usein tunkea samoille apajille. Basson kuulumisen ja soundin takia tärkeitä on myös keskiäänet 500-1000Hz. Joku 2kHz:n alue taas tuo presenssiä, mutta ei sinänsä enää kauheasti (yleensä) kuulu.
 
Itse olen sitä mieltä, että kun gatet on rummuista saatu kohdalleen ja jotain perus-kompuroita esim. bassolle, on bändin aika soittaa yhdessä ja säätää yleissoundi mahdollisimman vähällä työllä kohdalleen. Ilmankos en olekaan miksaaja...

juini:
Basso - fundamentaali n. 40 - 150 Hz. Käytännössä perus PA:sta taitaa kuulua enempi 1. harmoninen 80 - 300 Hz.
 
Basson pohjasävel tosiaan lähtee joko sieltä 40Hz paikkeilta tai jopa 30 (n.:-) Hz H-kielellä. Mutta olen samaa mieltä, se eka harmoninen, joka juuri on jossain 100-400 Hz alueella, on se kaikkein erottuvin ja itseasiassa siellä on aika pitkälle basson mulkero alapään puolella. IMO! Olisi kiva kuulla muitakin mielipiteitä. Itse dikkaan varsinkin n. 100-250 Hz alueesta.
 
Tästä alemmas en oikeastaan ainakaan korosta mitään. Turha tuuttaus vain sotkee ja täyttää. Itseasiassa nykyjään tykkään jopa leikata hieman kaikkein matalimpia (alle 50Hz). Soitan ½ alavireessä 5-kielisellä.
 
juini:
 
Perkussiivinen klangi 500 - 1000 Hz?
 
paavi:
 
Suurinpiirtein. Sitä kun nostaa equissa, saa kyllä sitä metallisuutta peliin. Joku voi kertoa tarkemmat luvut.
 
En tiedä sen tarkempia lukuja mutta kerron oman näkemykseni. Enkäole edes ihan sinut käsitteen ’Perkussiivinen klangi’ kanssa, mutta yritetään;-)
 
Joku fiksumpi ja viisaampi jo aikoinaan sanoi mulle että 500Hz on se taajuus joka saa amalgaamitkin lentelemään hampaista. Ja toisaalta n.500 – 1500 Hz on sitä aluetta joka oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan kannattaa pyhittää kitaristeille. Monikossa.
 
Jos pumppu on esmes basso-kitara-rummut jää basistillekin enemmän juuri tätä kaistaa, tulla esmes sinne 500Hz alueelle. Toiset tykkää siitäkin. Minä en. Leikkaan nykyjään hitusen 500HZ. Anyway 500-1500Hz (n.) alueella on kitaroiden temmellyskenttää.
 
Eli middlet n. 500 – 1500Hz jätän ainakin itse flätiksi tai leikkaan. 1500Hz yläpuolella onkin sitten varmasti eniten eroja soittajien välillä oleva alue, basson yläpää. Itse nostan esmes 2kHz, sieltä löytyy muun muassa se plekun napsu, joka *varmasti* jakaa mieleipiteitä=) Minä tykkään.
 
Yläpää on mielestäni todella tärkeä bassossa. Joidenkin mielestä se on taasen turha. Siellä voi voittaa paljon ja myös hävitä. Eli yläpäät korostettuna myös virheet kostautuu. Iso panos, suuret voitotJ
 
Meissin EQ muistuttaa M kirjainta, jotkut tykkää flätistä.
 
Kommenttia? Nöösipoika peelo minäkin vielä olen;-)
___ ___ ___
 
Aha, tähän tulikin jo mielenkiintoista ennen kuin kerkesin postata:
 
Basismi:
Basson alimmat mörinät saa toki kuulua, mutta kovasti korostettuna se kyllä syö tehoa PA:sta ja saattaa sotkea soundia.
 
Tämäkin vielä=) Samaa mieltä.
 
Paras potku ja murina tulee tuolta 100-200Hz alueelta
 
Jep. Niiltä huitteilta.
 
Basson kuulumisen ja soundin takia tärkeitä on myös keskiäänet 500-1000Hz.
 
Toki, mutta jos haluaa EQ:lla hakea sitä mulkeroa, joka lähtee sieltä 100-300 HZ (tjsp) ja yläpäätäkin sopii olla mahdollisesti korostettuna, niin tuotakin väliä vielä? Kaikkea ei voi korostella:-)
 
Mä en kyllä ole kahden kitaran bändissä oikein lämmennyt tuolle alueelle. Muutakuin flättinä. Kai tämä on makuasia.

Joo. Mä käytän equissa niinsanottua nauravaa mallia eli korostan alataajuuksia, leikkaan keskeltä ja sitten korostan tiettyä piikkiä sitten ylhäältä. En nyt muista, miltä alueelta se piikki on, mutta se taitaa olla juuri tuo plekun "napsahdusalue". Mulla on tapana soittaa sormilla sen verran voimakkaasti, että saan melkein samanlaisen napsahduksen aikaan.
 
Eli tosiaan pyrin jättämään kitaristeille sen temmellyskentän siihen väliin.

paavi:
Mä käytän equissa niinsanottua nauravaa mallia eli korostan alataajuuksia, leikkaan keskeltä ja sitten korostan tiettyä piikkiä sitten ylhäältä.
 
Käytännössä siis sama juttu kuin mulla.
 
(Tämä seuraava on ihan turhaa lässytystä, mutta menkööt: 'Naurava' on mun korvaan huonsti istuva sana, koska ainakin itselläni niiden suupielien jälkeen on kumminkin flättiä (5kHz esmes) tai leikattua (alapäässä 50Hz). Siis minun EQ:ssani...
 
Joku sanoi että käyttää M kirjaimen muotoista EQ:ta, sitä minunkin EQ eniten muistuttaa. Hyvin kuvaava.)

Tässäpä teille kysymys. Ainakin ääniteltäessä pyritään eliminoimaan ns. paniikkitaajuksia, eli taajuusalueita, joiden korostaminen aiheuttaa ahdistusta ja tuntuu muutenkin epämiellyttävältä. Näitä on tietääkseni aika monta näitä alueita, mutta pari niistä oli todella häiritseviä. Haluaisinkin lähinnä kuulostella mitkä teidän mielestänne ovat niitä pahimpia paniikkitaajuuksia? Kyllähän ne voi kaivaa parametrisella tai paragraafisella EQ:lla esiin, mutta olisi ihan kiva tietää muutenkin mistä niitä löytyy.
 
-MacGyver

MacGyver:
Ainakin ääniteltäessä pyritään eliminoimaan ns. paniikkitaajuksia, eli taajuusalueita, joiden korostaminen aiheuttaa ahdistusta ja tuntuu muutenkin epämiellyttävältä.
 
Riippuu soittimesta.
 
Tuo 500Hz ei yleinsä sovi ainakaan lauluun. Bassolla makuasia, jotkut vähän korottelevat, itse en tykkää.
 
Mitäs mieltä itse olet?;-)

Jep. Ala-E bassossa on 41.2 Hz. Teitysti jotkut hevibändit vetää esim. H-vireessä (30.9 Hz).
 
On niitä kuules monia muitakin genrejä missä käytetään h-virettä... (tai siis Am.B-virettä)

Heh. Minä olen vain sitä mieltä, että yllättävän paskoihin miksaajiin sitä törmää ja yllättävän usein. Tuntuu, että ehkä nippelitietoa ja kamateknistä tuntemusta löytyy, mutta korva on jäänyt kotiin...No offense! :)!
 
Halataan!
 
Kaikki muu tässä(kin) keskustelussa sitten keskittyy juuri siihen nippelitietoon ja kamatekniikkaan. Eikä kaipaa muuta kommenttia tämän toteamuksen lisäksi: juuri nuo asiat tekee miksaajasta paskan.

Halataan!
 
Kaikki muu tässä(kin) keskustelussa sitten keskittyy juuri siihen nippelitietoon ja kamatekniikkaan.
 
No mutta! Toihan on ihan totta. Kuinkas se tällaiseen lipsahtikin? Tarkoituksenani oli kaivaa esiin enemmänkin joitain perusnäkemyksiä soitinten sijoittelusta taajuuskaistoihin:
 
- millä taajuuksilla eri soittimet kuuluvat?
- millä periaatteilla taajuuksia kannattaa korostaa/vaimentaa?
- miten ekutus ja sopivasta paikasta soittaminen suhtautuvat toisiinsa?
 
Oktaavin tarkkuudella puhuminen ei ole enää pippelitietoa!

Halataan!
 
Kaikki muu tässä(kin) keskustelussa sitten keskittyy juuri siihen nippelitietoon ja kamatekniikkaan. Eikä kaipaa muuta kommenttia tämän toteamuksen lisäksi: juuri nuo asiat tekee miksaajasta paskan.
 
Toisaalta...luulishan sitä, että siitä on jotain etua, että tietää eri äänien soivan eri alueilla ja jopa osaa hahmottaa, mitkä soittimet missäkin soivat. Mutta sähän olet -70-luvulla vissiin soittanut jossain bändissä, niin kaipa sitten tiedät, ettei niin ole. Arvalla vaan.

Tarkoituksenani oli kaivaa esiin enemmänkin joitain perusnäkemyksiä soitinten sijoittelusta taajuuskaistoihin:
 
J. Pekka Mäkelä Kotistudio-kirjassaan otsikon "Tärkeitä taajuuksia" alla sanoo seuraavaa:
 
"Seuraavilla aukeamilla esitetty kaavio esittää joillekkin soittimille tyypillisesti tärkeitä taajuuksia, sekä joitakin ideoita taajuuskorjaimen käyttöön näiden soittimien kohdalla.
 
Kannattaa muistaa, että tällainen kaavio ei voi koskaan olla muuta kuin hyvin viitteellinen ja pinnallinen. Jokainen soitin on yksilö, jokainen signaalitie on erilainen, jokainen biisi on erilainen, jokainen miksaus on aivan oma maailmansa. Älä siis koskaan tee taajuusrukkauksia taulukko kourassa. Korva on aina tärkein, paras ja arvovaltaisin tuomari."
 
Näin siis Mäkelä suoraan lainattuna. Osta kirja niin saat myös taulukon eri instrumenttien taajuusvasteista. Minä kyllä myös uskon mitä hän sanoo taulukon ja korvan merkityksestä.
 
Edit: Kirjassa on Kivin hauska kuvitus. Suosittelen kirjaa kaikenkaikkiaan kaikille Muusikoiden.nettiläisille.

Eikö Jami osaa lukea vai mikä tässä on niin vaikeaa? Tässähän kaivattiin perusnäkemyksiä soittimien sijoittelusta eri taajuksille, eikä mitään latteuksia tyyliin:
 
"Seuraavilla aukeamilla... plaah plaah ...ja arvovaltaisin tuomari."
 
Eiköhän tuo nyt ole aika itsestään selvää. Siitä nippelitiedosta ei ole mitään hyötyä jos sitä yrittää yhdistää kylmänä käytäntöön. Tämä pätee joka hommassa. Kokemus on aina kultaakin arvokkaampi.
 
Missä vaiheessa ketjua tulee sellainen kuva että tässä on tarkoitus ladella niitä nippelitiedon kultaisia lukkoonlyötyjä totuuksi jotka tekevät mm. niistä "miksaajista paskoja"?
 
Ennemminkin ketjun idea oli käsittääkseni vaihtaa kokemuksia ja keskustella aiheesta muillakin tasoilla kuin 'kylmä fakta'. Itsehän totesit että jokainen soitin, biisi, bändi jne. on erilainen eikä niitä voi verrata. No, nyt olisi oiva paikka vaihtaa niitä ajatuksia ja kokemuksia eri jutuista. Eli juuri sitä toista ääripäätä kuin kylmän faktan ylöskirjaaminen.
 
Joku voi vaikka vahingossa saada jotain irtikin tästä... Mikä tässä on niin pahasta että pitää yrittää lynkata mainio ketju?
 
Osta kirja niin saat myös taulukon eri instrumenttien taajuusvasteista.
 
r0x. Mennään kaikki kotiin lukemaan tuo opus ja ollaan hiljaa.

Eikö Jami osaa lukea vai mikä tässä on niin vaikeaa? Tässähän kaivattiin perusnäkemyksiä soittimien sijoittelusta eri taajuksille, eikä mitään latteuksia tyyliin:
 
Kukahan se lukutaidoton on. Nuo latteudet mihin viittaat oli Mäkelän tekstiä. Jos olet suurempi auktoriteetti niin siitä vaan kumoamaan Mäkelän näkemyksiä.
 
Missä vaiheessa ketjua tulee sellainen kuva että tässä on tarkoitus ladella niitä nippelitiedon kultaisia lukkoonlyötyjä totuuksi jotka tekevät mm. niistä "miksaajista paskoja"?
 
Alusta asti ladellaan nippelitietoa. Paavin toteamus kotiin jääneistä korvista oli paikallaan. Paskimmat miksaajat käyttävät taulukoita ja mittareita. Eikä auta vaikka kuinka sanois että ei kuullosta hyvältä.
 
Ennemminkin ketjun idea oli käsittääkseni vaihtaa kokemuksia ja keskustella aiheesta muillakin tasoilla kuin 'kylmä fakta'. Itsehän totesit että jokainen soitin, biisi, bändi jne. on erilainen eikä niitä voi verrata. No, nyt olisi oiva paikka vaihtaa niitä ajatuksia ja kokemuksia eri jutuista. Eli juuri sitä toista ääripäätä kuin kylmän faktan ylöskirjaaminen.
 
Mäkelän taulukko kertoo ihan riittävästi kylmästä faktasta. Muusta on aika turha yrittääkkään keskustella kun ei olla yhtäaikaa kuuntelemassa ja kommentoimassa sitä mitä korviin tulee. Soundista taajuusvasteilla puhuminen on juuri sitä kylmää faktaa joka ei kerro vielä kulloisestakin soundista yhtään mitään. Muuten se oli Mäkelä joka totesi että jokainen soitin jne.... Oon toki samaa mieltä mutta eikö lainaamiseni ollut riittävän selkeää vai missä mättää.