Musiikkibisnes ›

Asia tuli mieleen kun näin Teräsbetonin Metallitotuus tv-mainoksen (josta voisi kuvitella että bändi ei ole sitä itse suunnitellut :)), ja rupesin miettimään että mihin kaikkeen bändi voi yleensä itse vaikuttaa.
 
Tietenkin he musiikkinsa päättävät itse (yleensä) jne.. mutta miten paljon heillä on päätösvaltaa esim. musiikkivideoissa, mainostuksessa, levyn kansissa tms?

Jos haluaa vaikuttaa, on paras katsoa mihin nimensä kirjottaa.

Riippuu levy-yhtiöstä, artistista, homman valmiudesta, artistin kyvyistä ja asenteista, suhteista levy-yhtiön väkeen, ennen sopimusta käydyistä keskusteluista, sopimuksista, asiasta..

Käsittääkseni ainakin trio niskalaukauksen tilanne oli alkutaipaleella se, että bändi saneli säännöt:)
 
Kun Spinellä olivat jotain sählänneet ja eivät olleet suhtautuneet oikein tosissaan alussa tai jotain...Sitten kun ottivat yhteyttä niin Niskis ei kauheasti kaunistellut sanoja ja sanoivat miten asiat tehdään:)

Millainen mainos niillä on ? en ole vielä nähnyt.

Kannattaa tietysti myös päättää, mitä bändi haluaa ja mihin se tähtää... jos vaan haluaa soittaa mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle ihmiselle, mitä väliä on jollain hiton mainoksella.
 
Kokonaisvaltainen toiminnan kontrollointi vaatii aikaa, jos se on pois biisien tekemisestä, esiintymisestä, treenaamisesta jne, ei se välttämättä ole kaikkien etujen mukaista/mahdollista/toivottavaa.

Kun Spinellä olivat jotain sählänneet ja eivät olleet suhtautuneet oikein tosissaan alussa tai jotain...Sitten kun ottivat yhteyttä niin Niskis ei kauheasti kaunistellut sanoja ja sanoivat miten asiat tehdään:)
 
Mä jo ihmettelin että mitäs täällä musta puhutaan:)

Kokonaisvaltainen toiminnan kontrollointi vaatii aikaa, jos se on pois biisien tekemisestä, esiintymisestä, treenaamisesta jne, ei se välttämättä ole kaikkien etujen mukaista/mahdollista/toivottavaa.
 
Sen kokemuksen mukaan, mitä mulla on työskentelystä bändien kanssa, niin ne, jotka tekevät, niinkuin haluavat, menestyvät. Ne, jotka eivät välitä tai haluavat vain menestyä, harvoin oikeasti sitä tekevät.
 
Toki lyhyellä tähtäimellä on bisnekselle kivampaa, jos artisti on pompotettavissa.

Toki lyhyellä tähtäimellä on bisnekselle kivampaa, jos artisti on pompotettavissa.
 
Bonhamin tekstin osoittama työnjako ei kyllä tarkoittanut että artisti olisi "pompoteltavissa".

Sen kokemuksen mukaan, mitä mulla on työskentelystä bändien kanssa, niin ne, jotka tekevät, niinkuin haluavat, menestyvät. Ne, jotka eivät välitä tai haluavat vain menestyä, harvoin oikeasti sitä tekevät.
 
Toki lyhyellä tähtäimellä on bisnekselle kivampaa, jos artisti on pompotettavissa.
 
Kuinka monesta ja millaisista musaa soittavista on kokemusta ?
PS: itsensä näköinen musa on musta plussaa enkä sano onko teräsbetoni sellaista pitäis näytteet kuunnella vaikka hevimies pääosin en olekkaan.

Bonhamin tekstin osoittama työnjako ei kyllä tarkoittanut että artisti olisi "pompoteltavissa".
 
Ei tarkottanutkaan, ehkä. Tämä oli lähinnä vastaus alkuperäiseen kysymykseen ja myös kuittaus Bonhamille siten, että minusta oman työnsä kontrollointi on ainoastaan osa sitä työtä eikä mitenkään voi viedä aikaa siltä työltä.
 
Jos antaa kontrollin muille, niin siitä ei hyvää seuraa. Tai itse asiassa (ja tääkin on käytännössä nähty) siitä seuraa epäluuloa ja -luottamusta, puheita siitä, kuinka joku vetää välistä, vääriä levytys- ja esiintymisratkaisuja ja ylipäätänsä epävarmuutta, kaaosta ja artistille tunne siitä, että hän on ulkopuolella ja häntä kusetetaan.
 
Nyt siis tietysti puhun bändeistä, jotka ainakin periaatteessa tähtäävät johonkin. Nää Eija-Annelit, jotka lehahtavat firmaan ja joille bossi sanoo, että kiva kuule kun tulit, just ajattelinkin soittaa sulle, että tuossa onkin just aamulla XX tehnyt pohjat kivaan biisiin, sähän voisit kuule laulaa sen...

No juu. Mä lähinnä tarkoitin sitä, että jos alkaa nollasta opettelemaan kaikki musabisneksen kiemurat, onkin jo kohta ihan muissa töissä kuin soittamassa:)
 
Toki järkevä bändi tsekkaa hyvin tarkasti, millaista imagoa siitä ollaan tekemässä.
 
Pompottelun laajudesta en tiedä, mutta kuvittelisin sitäkin olevan ihan riittävästi. Kuten sormunen totesi, helpompaa se on yhtiölle käskeä kuin kuunnella...

No juu. Mä lähinnä tarkoitin sitä, että jos alkaa nollasta opettelemaan kaikki musabisneksen kiemurat, onkin jo kohta ihan muissa töissä kuin soittamassa:
 
Niin, eihän siinä mitään järkeä olekaan. Vaan siten, että bändi valitsee työntekijänsä (ohjelmatoimiston, levy-yhtiön, tekniikan jne) huolella.

Eiköhän se riipu mistä roikkuu. Bändi joka lähtee alusta alkaen keräämään ympärilleen luotettavia henkilöitä hoitamaan eri asioita tai hoitavat asiat itse, tulevat mahdollisen levy-yhtiö kontaktin jälkeenkin todennäköisesti itse päättämään asioista paljon. Koska pystyvät siihen.
Vastaavasti pumppu jolta ei promo- tai bisneshommat jne. ole koskaan sujuneet, ei todennäköisesti ota ohjia käsiinsä minkään mystisen diilinkään jälkeen.
 
Muutenkin omakustanne, pienlevy-yhtiö ja muu pieni toiminta joka keskittyy vain yhden tai kahden porukan ympärille, on lisääntynyt huomattavasti.Mitä enemmän tekee töitä sitä enemmän niitä saa tehdä. Olettaen ettei ole täysi nolla.